Harkitsen sukusolujen luovuttamista ja tarvitsen apua

Meillä on mieheni kanssa kaksi lasta ja perheemme on tässä. Näin on hyvä. Olen kuitenkin alkanut harkita sukusolujen luovuttamista. Monet ympärillämme kärsivät lapsettomuudesta, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut asiaan.

Osa minusta haluaisi todella auttaa lapsettomuushoidoissa käyviä tuntemattomia pareja tällä tavalla. Ajatus siitä ei ole mitenkään vaikea, käytännönkään kannalta. On vain pari asiaa, joita mietin:

1) voimassa olevan hedelmöityshoitolainsäädännön 23 § "Luovutetusta sukusolusta tai alkiosta syntyneen henkilön tiedonsaantioikeus"
2) miehen mielipide luovuttamisesta (en ole vielä keskustellut tästä hänen kanssaan, sillä ajatus on vasta versomassa)

Jos luovuttaminen ei olisi miehelle ongelma, ja pääsisimme myös yhdessä yli ajatuksesta, että omasta sukusolusta syntynyt ihminen tulisi parinkymmenen vuoden päästä ulko-ovellemme, jäljelle jää enää tämä:

Miksi luovutetut sukusolut? Miksei adoptio?

Koska maailmassa on niin paljon orpoja ja kaltoinkohdeltuja lapsia, joille lapsettomat voisivat antaa sijan kodissaan ja sydämessään, ja koska maapallo on jo nyt ylikansoittunut ja ylikansoittuu edelleen, käyn jatkuvaa eettistä pohdintaa sukusolujen luovuttamisen ja adoption välillä.

Jos sinulla, perheellisellä, lapsettomalla tai itsekin sukusolujen luovuttajalla on aiheesta ajatuksia, kuulisin niitä mielelläni. Minulle voi laittaa myös yksityisviestiä tai käydä kommentoimassa blogin puolella. En välttämättä vastaa mutta luen kaikki viestit, joita saan. Lähinnä tarvitsen jonkinlaisen päätöksen luovutetut sukusolut vai adoptio -pohdinnalle, että voin sen jälkeen luovuttaa tai olla luovuttamatta, jatkaa elämääni ja jättää tämän asian taakseni.

Kiitos.

Rakkaus suureen elämään

 

Meidän kohdallamme luovutettujen sukusolujen käyttö ei ole ajankohtaista, kun olemme vasta hoitojen alkutaipaleella eikä ainakaan vielä ole löytynyt mitään syytä miksi emme voisi onnistua omillakin soluilla. En osaa sanoa, valitsisimmeko itse adoption vai luovutettujen solujen käytön, kun emme ole asiaa joutuneet pohtimaan - mutta tässä kuitenkin pari ajatusta, miksi joku voisi valita ennemmin jälkimmäisen vaihtoehdon.

1) Jos esim. meillä kävisi ilmi, että lapsettomuutemme perimmäinen syy on minun munasoluissani, en haluaisi kuitenkaan riistää mieheltäni mahdollisuutta biologiseen lapseen. Tällöin yksi ratkaisu voisi olla käyttää luovutettuja munasoluja, jotka hedelmöitettäisiin mieheni sukusoluilla. Näin lapsi olisi ainakin toisen meistä biologinen jälkeläinen.

2) Olen aina halunnut kokea raskauden ja synnytyksen, tämän ns. "äidiksi tulemisen ihmeen". Haluaisin kokea omakohtaisesti, miltä se tuntuu. Adoptiossa tämä ei ole mahdollista, vaikka siinä toki äidiksi tullaankin.

3) Adoptoiminen ei ole helppoa. Adoptioprosessi on pitkä, raskas ja byrokraattinen, eikä kaikille halukkaille edes suoda mahdollisuutta adoptioon (se ei siis välttämättä ole kaikille vaihtoehto). Adoptiossa vanhemmuuteen ei voi kasvaa vähitellen läpi raskauden ja vauvaiän, eikä lapseen luoda suhdetta tämän aivan ensimmäisistä elinkuukausista lähtien. Itse ainakin pelkään, etten osaisi yhtäkkiä ruveta äidiksi ilman vähittäistä valmentautumista siihen ja kaiken opettelemista "alusta asti". Adoptiolapsella saattaa myös olla taustalla traumoja tai muita odottamattomia ongelmia, joiden edessä aloitteleva vanhempi voi olla aika helisemässä, ja ulkomailta adoptoitaessa mukaan tulevat vielä kieli- ja kulttuurierot. Ja niin edelleen.

Eli aika pitkälti samanlaisia syitä, kuin miksi ihmiset ylipäätään haluavat hankkia "omia" lapsia adoption sijaan.

 

Hei! Komppaan Sinttiä, hyvin perusteltu. Meillä on kaksi luovutetuilla soluilla saatua lasta ja se oli meille ehdottomasti ykkösvaihtoehto, adoptiota emme juurikaan miettineet. Voithan yrittää myös miettiä, miten itse olisit toiminut, jos et olisi pystynyt saamaan biologisia lapsia? Olisitko adoptoinut vai kokeillut luovuttajan soluja?

Joka tapauksessa kiitos siitä, että edes harkitset luovuttajaksi alkamista, hieno teko!

 

Hienoa Eureka, etta harkitset asiaa!

Sintti-79 tosiaan toikin jo monta nakokulmaa hyvin esille.

Lahjoitettujen sukusolujen vertaaminen adoptioon on mielestani aika hankalaa. Jos sen eettisyytta ja ekologisuutta alkaa kyseenalaistamaan, niin samalla tavallahan pitaisi kyseenalaistaa omillakin sukusoluilla "tehtavat" lapset. Ei siina mielestani ole niinkaan eroa, etta kenen sukusoluilla lapsia "tehdaan" vaan kyse on siita, etta "tehdaanko uusia" vai yritetaanko adoptoida "jo valmiita" lapsia.

Ja adoptio on tosiaan pitka ja raskas prosessi eika todellakaan kaikille edes mahdollinen.

Aihe on erittain mielenkiintoinen, silla harkitsen jo alustavasti mielessani sukusolujen lahjoittamista saadakseni itselleni (lahes) ilmaisen IVF:n. Siina sita onkin pohdittavaa kerrakseen....

 

Niin ja mielestani olisi siis parempi, etta naita kaikkia vaihtoehtoja pidettaisiin vaan eri tapoina saada lapsia eika niinkaan alettaisi vertailla niita tai pistaa paremmuusjarjestykseen.

 

Hei Eureka! Komppaisin edellisiä noissa pohdinnoissa, että meillä monilla on tosiaankin toive saada kokea raskaus, vaikka se ei olisi omilla munasoluilla onnistunutkaan. Lisäksi sillä tavalla edes jompikumpi voi olla lapsen biologinen vanhempi. Ja koen, että molemmat ovat silti suurelta osin biologisia vanhempia, sillä nainenhan lapsen kantaa raskauden alusta loppuun.
Miksi ei adoptiokin ole vaihtoehto, mutta monille meistä se ei vain ole mahdollinen. Adoptio-lapsen saaminenkaan ei ole automaatio, kuten olemme julkisuuden henkilöistäkin todenneet ja prosessi voi kestää vuosia.
Kiitos kauniista ajatuksestasi ja toivotaan, että päädyt luovuttamaan soluja