harhaluulo

Hei vaan kaikille! Löytyisikö vinkkejä, miten päästä eroon ainaisesta epäilystä? Pahin pelkoni on jo pitkään ollut petetyksi tuleminen ja vaikkei aihetta ole, pelkään jatkuvasti pahinta. Tällain on todella raskasta elää, kun ei vain pysty olemaan ja nauttimaan onnestaan.

 

Moi.Itselläni on samanlainen ongelma eli epäilen monesti miestäni ilman mitään syytäkään,etenkin jos hän esim.työporukan kanssa huvittelureissulla tms niin silloin aina mietin mitä oikein touhuaa ja mielikuvitus alkaa laukata..Ei oo ikinä pettänyt(ei ole ainakaan jäänyt kiinni B) )enkä usko että ainakaan helposti vieraaseen petiin eksyy.Meillä 7kk ikäinen tytär ja tiedän että rakastaa häntä ja minua yli kaiken ja tietää myöskin sen että jos sellasen tempun tekisi niin minä lähtisin kyllä tästä suhteesta tytön kanssa.Se olisi liian iso riski miehelleni..Luulen että epäilykseni johtuvat enimmäkseen vilkkaasta mielikuvituksesta sekä omasta epävarmuudestani itseäni kohtaan..Itsetuntoni ei ole paras mahdollinen vaikka ei nyt ihan huonoimmastakaan päästä,ajattelen usein että mies haluaisi jonkun kauniimman ym vaikka moni mies on kehunut minua kauniiksi ja tiedän että ottajia minulla olisi mutta kun oma mies ei ole ikinä kehunut nätiksi tai sanonut että miten seksikäs olen,kaipaisin sellasta häneltä vaikka muuten kyllä pitää tosi paljon hyvänä.

Minua on auttanut se että puhuu ja puhuu ja puhuu ja nimenomaan sille miehelle! parhaiten asiat sillä selviää ja olo on senjälkeen aina tosi helpottunut,kuin kivi olisi pudonnut rinnalta.

Onko sinulla aiemmissa suhteissa ollut epärehellisyttä jossain muodossa ettet nyt luota vai tuleeko ne epäilykset ihan jostain tyhjästä?

 

No et vallan väärillä jäljillä ole. Minua ei ole tietääkseni ikinä petetty, vaan pettäjä olen ollut ihan itse (ja ei jäänyt ihan yhteen kertaan). Opin läksyni, enkä todellakaan tekisi sellaista enää ikinä.

Oppiminen kantapään kautta oli raskasta ja jätti suuret jäljet minuun. Menetin luottamuksen itseeni, kun huomasin kuinka surutta pystyin valehtelemaan silloin niin tärkeälle ihmiselle. Vasta myöhemmin huomasin, että en häntä todella rakastanut. Uskoisin, että menettäessäni luottamuksen itseeni, menetin sen myös muihin.

Kun muistelen, miten itse olen juuri mm. valehdellut, en pääse ajattelemasta, että kuka tahansa voi tehdä niin. Toimin täysin oman moraalini vastaisesti. Tätä on hieman vaikea selittää, mutta toivottavasti tuli edes jotenkin ymmärrettävästi. Kadun edelleen todella paljon tekojani, vaikka siitä onkin jo aikaa. Nyt pelkään, että itse saatan joutua samanlaisen kohtelun uhriksi.

Mieheni ei todellakaan ole antanut mitään aihetta epäilyyn. Tämä on ihan omassa päässäni, enkä tiedä miten pääsisin siitä eroon. Olet oikeassa, että puhuminen auttaa ja puhuttu ollaankin. Mieheni on ollut ymmärtävä ja tukenani. Nyt vain täytyisi päästä eteenpäin. Muuten kaikki on oikein hyvin. Vauvakuumekin painaa molempia =) Sitä ennen kuitenkin haluaisin kuitenkin päästä tällaisesta turhasta pelosta eroon.

 

Miten muuten itsellesi Tirppunen on harhaluulo mieleen hiipinyt?

 

Kuulostaa tutulle... Niin vaikea on luottaa toiseen!-vaikka toinen ei anna aihettakaan. Kaipa se kumpuaa siitä,että on niin paljon nähnyt pettämistä omassa tuttava piirissä ja perheessä, on itse epävarma itsestä ja omasta haluttavuudesta ja oma menneisyys kummittelee... Aiemmissa parisuhteissa ei tälläistä tilannetta ole vastaan tullut! Ehkä se onkin sitä, että on ensimmäistä kertaa oikeasti omat tunteet niin voimakkaasti pelissä! Pelkää tulevansa jätetyksi ja tietää sen olevan liian kipeää!
Omaa oloa on helpottanut puhuminen puolison kanssa! Se että on saanut itkeä kainalossa omaa epävarmuuttaan ja toinen on kuunnellut ja yrittänyt ymmärtää! Usein saamme kuitenkin myös "riitoja" asiasta... Viimeksikin juhlissa vedin hernettä nenään kun poikien saunasta tulikin yhtäkkiä kimppasauna!-vaikka tiedän sen ärsyttäneen miestänikin...Silloin tilanteen laukaisi se, että mieheni katsoi minua silmiin ja kysyi, että miksi hän haluaisi muita kun saa jo kotoa kaiken mitä tarvitsee ja enemmänkin... Jos hän toimisi jotenkin toisin näissä tilanteissa en tiedä edes mitä tekisin... :headwall:

 

Minunkaan mieheni ei ole antanut koskaan aihetta epäillä uskottomuutta mutta silti aina mietin entä jos...Välillä kun olen ollut kuulemassa jätkien juttuja kun ovat olleet esim. kupittelemassa niin on ollu välillä sellasta tarinaa että tällänen heikompihermoinen alkaa väkisin ajatella vaikka mitä..Tiedättehän että pojilla on poikien jutut ja se on vaan sellasta huumoria mutta minulla on se ongelma otan sellasetkin jutut liian tosissaan ja alan sitten omassa pienessä pääkuoressani vatvomaan kaikkia niitä juttuja ja sitten kun tarpeeksi pitkään mietin niin olen jo varma että varmasti mieheni pettäisi jos vain tulisi hyvä tilaisuus eikä kiinnijäämisen riskiä olisi..Mieheni kyllä tietää miten epäluuloinen olen ja ollaan kyllä puhuttu monta kertaa tästä ja hän aina sanoo että hänellä on nyt kaikki elämässä niin hyvin kun voi vain olla joten miksi haluaisi pilata kaiken naimalla jotain toista.Eli miten muuten voi enää vakuuttaa uskollisuttaan kuin sanoin ja teoin,on ihan minun ongelma kun siltikin välillä epäilykset nostaa rumaa päätään..Ongelma ei ole enää niin paha kuin suhteen alkuaikoina mutta kun luottamuksen pitäisi olla täydellinen! Olen sitä mieltä että jos ei toiseen voi luottaa niin onko suhteessa mitään joka sitä kantaa eteenpäin..Mutta jos en nyt voi luottaa mieheeni sen takia että omassa päässäni kehittelen kaikenmaailman juttuja niin en voi silloin luottaa kehenkään toiseenkaan mieheen vaikka meille tulisikin ero joskus.Vaikka mies vaihtuisi niin ongelma varmasti säilyy..Onneksi tuo meidän ihana tytär pitää äipän ajatukset muualla päivisin :heart:

Mutta rakastan miestäni ja yritän tehdä koko ajan töitä sen asian eteen että oppisin pääsemään eroon moisista ajatuksista kun mitään aihetta ei kerta ole niin kauan kunnes toisin todistetaan.Pitää vain yrittää olla positiivinen ja ajatella miten hyvin minulla asiat on,keksiä päivisin mahdollisimman paljon muuta mietittävää ja kun mies millon on poikien kanssa reissulla reippahalla niin olla vaan miettimättä liikaa mitä se touhuaa ja pettääköhän se ym.Sellanen on erittäin voimille käyvää ja vie energiaa paljon tärkeämmistä asioista..

 

mulla taas mies on harhaluuloinen, mietin jopa välillä eroa kun en jaksaisi (vaikka kuinka monetta vuotta) kuunnella toisen tenttaamista, epäilyjä ja suoranaista syyttämistä vaikka mitään en ole tehny!

se satuttaa kun toinen ei luota vaikka ei olisi mitään aihetta epäilyyn.
koittakaa päästä yli siitä ja jos löydätte ratkaisun niin kertokaa mullekin... :/

 

Täällä on kans samanlaista ongelmaa, mun on tosi vaikee luottaa ja aina ajattelen ekana pahinta :ashamed:
mitään varsinaista syytä ei ole epäillä ja oonhan mä nyt ton ukonkin tuntenu jo vuosia, mut silti, koskaan ei voi tietää, mitä sitä mielessä liikkuu varsinkin kun toi ei oo sitä puheliainta sorttia
Toisaalta vähä kade oon aina, kun kattelee noita pariskuntia jotka tuntuvat luottavan toisiinsa täysin.
Mä olen ollu muutaman kerran tässä vuosien varrella jättämässä koko liittoa taakse, mutta toi ukko on ollu se, joka ei oo halunnu lähteä, joten kaipa sekin jo kertoo jotain.
Haluisin luottaa, mutta niin paljon on tässäkin piirissä ollu sitä pettämistä yms. epäluottamusta, et ei oikeen jotenkin jaksa uskoa yksiavioisuuteen