häpeän miehen käytöstä

[sosiaalinen vaimo]

Miellä on mieheni kanssa omat kaverit joita tapaamme. Minun kavereista on muutama pariskunta joita myös tapaamme silloin tällöin yhdessä pariskuntana. Mies tapailee kavereitaan vain baarissa harvakseltaan tai joskus jossain juhlissa jonne minutkin kutsutaan. Mutta mies ei koskaan käy esim. pelaamassa tai istumassa iltaa kavereiden kotona tai kutsu heitä meille.

Jos menemme uuteen paikkaan kylään (minun pyynnlstä koska esim. tuttava in kutsunut koko perheen) mies saattaa olla ihan hiljaa. Vastaa kysymyksiin mutta ei paljon puhu. Kun haluaa lähteä kotiin kääntää selän emännälle ja isännälle ja näyttää kaiken puolin siltä että on tylsää ja haluaa mennä kotiin! Näinkö aikuinen mies käyttäytyy? Ja samalla saan hävetä häntä! Kun mies on korkeassa asemassa ja työssään joutuu ihmisten kanssa tekemisiin, luulisi että olisi edes jonkunlaitset käyttäytmistavat. En lähde enää miehen kanssa kylään joissa hänelle tuntemattomia ihmisiä. Menen siis yksin mikä on sinäänsä kurjaa jos koko perhe kutsutaan.

Onko muilla samanlaisia epäsosiaalisia miehiä? Miksen tajunut tätä aikaisemmin.. itse olen sosiaalinen ja kiinnostunut muista ihmisistä, miestä ei voisi vähemmän kiinnostaa. Mulle ei riitä se että vietämme viikonloput aina kotona TV:tä katsellen, mies on iki onnellinen sohvalla kaljapullo kädessä. Ehkä olemme liian erilaisia sopiaksemme yhteen.

 

[Tonko-Oeva]

Hame päälle semmoselle ukolle, joka akkasa kanssa käöpi kylässä. Tämän prinsiipin loi jo Kalle Päätalo aekonaan kirjoissaan

 

[Voihan poro.]

Kaikki eivät ole sosiaalisia. Deal with it.

 

[toinen sosiaalinen]

"Voihan poro" on oikeassa; kaikki eivät ole sosiaalisia. Tieto siitä ei kuitenkaan poista alkuperäisen ongelmaa.

Viime kädessä kyse on siitä, miten korkealle sosiaalinen vaimo arvottaa sen seikan, että mieskin olisi sosiaalinen. Jos miehessä on paljon muita hyviä puolia, voisiko epäsosiaalisuuden hyväksyä siitä näkökulmasta, että kukaan ei ole täydellinen. Jos taas sosiaaliselle vaimolle on hyvin tärkeää se, että voidaan kyläillä yhdessä miehen kanssa ja että heillä on hauskaa muiden ihmisten kanssa nimenomaan yhdessä pariskuntana, asiasta voi tulla hyvin suuri ongelma ajan saatossa.

Itse olen erittäin sosiaalinen ja mieheni taasen todella epäsosiaalinen. Alkuun häpesin liikkua hänen kanssaan yhdessä, koska myöskin sosiaalisessa tuttavapiirissäni tuppisuu ja välttelevä käytös herättivät kummastusta. Miehessäni on kuitenkin hirveän paljon muita hyviä puolia. Hän ei vain puhu, jos hänellä ei ole asiaa. Kun menemme yhdessä jonnekin, niin katson, että jos mieheni hiljaisuus on jollekin ihmetyksen aihe, niin se on ihmettelijän oma ongelma. Tilaisuuksiin, joihin miehen ei ole välttämätöntä lähteä mukaan ja joista etukäteen tiedän, että siellä ei puhuta "asiaa" vaan small talkia, jota mieheni ei voi käsittää, menen yksin. Minulla on omia ystäviä, joita tapaan yksin. Yhteisiä ystäviä meillä ei ole.

En voi väittää, etteikö mieheni epäsosiaalisuus edelleen vaivaisi minua silloin tällöin. Otan sen siitä näkökulmasta, että tämä on hänen puutteensa. Minulla on muita puutteita, mutta siitä huolimatta hänkin sietää minua. Täydellisiä ihmisiä ei ole. On vain päätettävä, mikä puute on sellainen, mitä ei voi sietää. Minä päätin sietää mieheni epäsosiaalisuuden ja elää sen kanssa.

 

[Vastaavaa kokenut]

Mulla oli vastaavanlaista exäni kanssa.

Seurassa hän ei puhunut juuri mitään, vaan näytti yleensä tympiintyneeltä. Kun olimme esim. ystäväni ja hänen miehensä kanssa baarissa, hän saattoi vain istua pöydässä kädet puuskassa ja naama nurinpäin... No, ehkä meidän tapauksessamme hänen käytöksensä kuvasti muutenkin suhdettamme, joka on onneksi siis menneisyyttä.

 

[tyityi]

Minulla oli sama ongelma, joka katosi vasta kun erosimme. Oli toki muitakin syitä, mutta juuri tässä asiassa erilaisuutemme oli yksi iso miinus suhteellemme. Minä rakastan ihmisiä, juhlia, sosiaalista kanssakäymistä, ja exäni oli epävarma ja arasteleva. Kun hän pakon edessä avasi suunsa seurassa, minua yleensä lähinnä hävetti.

Jos siis tapanne olla ja elää ovat liian erilaisia, kannustan mieluummin eroamaan kuin jatkamaan kiusallisten tilanteiden sävyttämää elämää.. Meillä taustakuvio oli se, että mies viihtyi hiljaa kotona tietokoneen edessä ja minä ulkona, äänessä, ihmisten kanssa. Kumpikaan ei sopeutunut toisen lempiajanviettoon, joten mitä sitä loputtomasti tappelemaan.

 

[cecäle]

Ehkä parisuhteessa kannattaa miettiä sitä, että missä asioissa on tärkeää joustaa puolison hyväksi. Jos AP:n tapauksessa mies ei suostu joustamaan missään asiassa, vaan haluaa vetää omaa jääräpäistä linjaansa, niin ehkä sellainen mies kannattaa jättää suosiolla viettämään sinkkuelämää. Jotkut miehet kuitenkin tajuavat kun heille selittää, että miksi juuri esim. tämä illanvietto ystävien seurassa on SINULLE tärkeää, niin mieskin jaksaa tsempata. Tietysti vastaavasti naisen pitää myös olla valmis joustamaan ja osallistumaan vaikkapa kalastusreissuille, lätkämatsia katsomaan tms miehisempää.

Minulla on sosiaalisesti taidoton mies, jota alussa yritin raahata mukaan, mutta nyttemmin olen oppinut, että hänelle riittää ihan hyvin 1 vierailu vuodessa vanhempieni mökillä ja sen on hänen annoksensa vierailuja. Toisaalta enpä minäkään käy sitten hänen vanhempiensa luona. Kumpikin hoitaa omat kaverikontaktit itse ilman seuralaisia. Tällainen suhde ei olisi toiminut, kun olin nuorempi, mutta näin aikuisiällä tämä toimii itse asiassa ihan kivasti. Luottamusta se tietysti vaatii (vai tarkoittaako se välinpitämättömyyttä...?). Kavereita kutsun kotiini yleensä silloin, kun mies on lomalla. Muuten näen kavereitani esim. suoraan töiden jälkeen kaupungilla, urheiluharrastusten merkeissä, konserteissa jne.

Meillä sosiaalisten suhteiden hoidossa on myös yksi ratkaiseva ero. Minä en käytä alkoholia oikeastaan ollenkaan kuten ei myöskään kaveripiirini. Miehelleni se on taas ehdoton vaatimus. Ehkä siksikin miehestä on niin tylsää olla kaveriporukassani, kun juoma ei virtaa. Toisaalta se ääliömäinen kännääminen on taas minulle totaalinen turn-off, joten en jaksa kovinkaan kauan katsoa sitä, kun mies kavereineen on järkyttävässä humalassa.

 

[m.illa]

niinpäin että itse epäsosiaalinen ja mies rakastaa kissanristiäisiä ja juhlia, yäk. vietän vapaa-aikani mieluummin lueskelemassa hyvää kirjaa kuin puhumassa "small talkia" joillekin yhdentekeville ihmisille. ratkaisu se, mies menee lasten kans tai ilman (lapset saa päättää lähteäkö juhliin iskän kaa vai jäävätkö äidin kans kotiin) ja minä jään kotiin .

 

[no]

minun mielestäni ongelma on siinä, että ap tekee asiasta ongelman. Anna aikuisen ihmisen olla ja älä vaadi häneltä kaikkea; itsensä hän mokaa, jos mokaa. Ei kannata tehdä numeroa.

 

[Aivan niin]

Yhdyn edellisiin keskustelijoihin, siltä osin, että kukaanhan meistä ei ole täydellinen. Kyse on siitä, että onko mielestäsi rakastettavia puolia enemmän kuin puutteita ja tuntuuko sinusta, että voit elää näiden puutteiden kanssa eivätkä ne sinua häiritse tai vähennä sinun arvostustasi puolisoasi kohtaan.

Minulla oli kerran mies (yllättäin ex- sellainen nykyisin ), joka oli sosiaalinen ja vierailimme puolin ja toisin hänen ystäviensä luona (joista luonnollisesti tuli tietysti minunkin ystäviäni ajan myötä), mutta kun olisi pitänyt tavata ystäviä, jotka olivat minun "puoleltani" miehelleni tuli aina jotain muuta menoa, muuta tekemistä tai sitten hän yksinkertaisesti ilmoitti, ettei hän jaksa lähteä minnekään. Pitemmän päälle tämä alkoi raivostuttamaan, minulle ainakin tuli tunne, että minun ystäviäni ei arvostettu tai ne olivat miehelleni yhdentekeviä. Asia vaivasi minua enkä saanut siihen ajan kuluessakaan muutosta aikaan..
Voin olla niuhottaja, mutta minua asia loukkasi suunnattomasti. Ja kun keskustelukaan ei asiaa auttanut, totesin että turha on alkaa asiaa vääntämään. Minun ymmärrykseni ei siis riittänyt, en ymmärrä vielä tänä päivänäkään millä tavoin minun ystäväni ja ystäväpariskunnat olivat "huonompia"..olen siis ehkä yksinkertainen otus

Tällä hetkellä yksi ystäni, joka on erittäin sosiaalinen ja puhelias, seurustelee miehen kanssa, joka ei yhteisillä vierailulla puhu oikein mitään ellei erikseen jotain kysy. Ystäväni kiusoittelekin miestään, että tämä on niin "ujo". Tuntuihan se alkuun vähän oudolta, kun toinen vain istui pöydässä eikä puhu mitään, mutta mies on ystäväni valinta. Ja niin kauan kuin ystäväni häntä rakastaa, mikä minä olen arvioimaan hänen kumppaneitaan. Ja mistäs sen tietää, miten puhelias ihminen sieltä löytyy, kun ajan mittaan paremmin tutustutaan

 

[sosiaalinen]

Minä seurustelin 3 vuotta erittäin epäsosiaalisen miehen kanssa. Hänellä oli aina kiire kotiin ja kaksin nyhjäämään. Jopa veljeni 40 v. juhlista lähdimme heti kun ruoka oli syöty ja kyllä hävetti. Itse olen sosiaalinen ja viihdyn seurassa ja illanistujaisissa. Itse ajattelin aluksi että se on ujoutta mutta kun kolmessa vuodessakaan se ei mihinkään muuttunut ja miehellä ikää 50 v niin en kyllä jaksa.

Loppuihan se suhde, tuo oli yksi iso syy ja nyt seuraavalle kumppanille yksi ensimmäisistä "vaatimuksista" on sosiaalinen luonne.

 

[Mies_82]

Onko miehesi päällimmäinen tarkoitus nostaa osakkeitasi muiden silmissä? Ehkä välität liikaa omasta kuvastasi ja/tai liian vähän miehestäsi.

Toimivassa parisuhteessa on tapana työskennellä yhdessä ongelmien ratkaisemiseksi, ei syyllistää toista osapuolta niistä. Sanon syyllistää, koska et kysynyt mitään neuvoa tai mainitse edes puhuneesi miehesi kanssa tästä ongelmasta.

Olikohan kirjoituksesi tarkoitus vain päästä moittimaan miehesi puutteita hänen tietämättään ja päästä käkättämään aiheesta toisten naisten kanssa? Noh, ehkä se on sitä sosiaalisuutta.

 

[Sosiaalinen vaimo]

"Olikohan kirjoituksesi tarkoitus vain päästä moittimaan miehesi puutteita hänen tietämättään ja päästä käkättämään aiheesta toisten naisten kanssa? Noh, ehkä se on sitä sosiaalisuutta."

Jaa-a, ehkä halusin avautua koska miehen käytös loukkasi myös minua. Häpesin valtavasti aikuisen miehen huonoa käytöstä ja kerroin sen myös hänelle kun tulimme kotiin. Ei hän kommentoinut asiaa millään tavalla, meni suoraan nukkumaan ja asiasta ei sen enemmän puhuttu eikä puhuta. Mies on sellainen mököttäjä ja kyllä olen nähnyt hänet puheliaana ja iloisena kaveriporukassaan tai sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa on ehkä jotain yhteistä. Mutta kyllä aikuisen ihmisen tulee osata kylässä käyttäytyä. Hän häpäisi mielestäni myös minut. Jos emäntää ja isäntää ei edes kiitetä eikä tervehditä kun lähdetään kyläilemästä, onko sellainen käytös teidän mielestänne hyväksyttävää?

Oli sosiaalinen tai ei, kyllä aikuisen tulisi osata käyttäytyä? Voi hyvinkin olla että olemme liian erilaisia, saattaa olla ettei tästä tule mitään, alan pikkuhiljaa tajuta. Kiitos kommenteista, luen ne kaikki innolla.

 

[no]

Kannattais varmaan antaa toiselle vapaus, siis vapaus olla oma itsensä. Ihme halu kontrolloida ja hävetä. Sinulla on ollut ahdistava kasvatus lapsena.

 

[Sosiaalinen vaimo]

Tai hyvä kotikasvatus, sivistynyt ihminen osaa käyttäytyä. : )

 

[no]

Tai hyvä kotikasvatus, sivistynyt ihminen osaa käyttäytyä. : )

Itsensä kanssa sinut oleva ihminen ei häpeä toisen puolesta, siinä sinulla on oppimista. Älä nipota, tulee mieleeni, että olet opettaja.

 

[Mies_82]

"mitä sitten jos haluan moittia?"

No sitä sitten, että se on aika lapsellista. Ei mitenkään rakentavaa, vaan rikkovaa. En tiedä mitä kuvittelet, mutta jokainen pettyy aina välillä siihen toiseen puoliskoon.

On eri asia sitten miten sellaista käsittelee. Veikkaisin kirjoittelusi perusteella sinun sanoneen jotain tyyliin: "sain hävetä sinua tänään, opettele käyttäytymään kuin aikuinen mies". Sitten ihmettelet, kun hän ei tyynesti alkanut purkamaan tuntojaan ns. "keskustelun" avaukseesi, vaan loukkaantui ja päätti olla hiljaa.

 

[Aivan niin]

"Olikohan kirjoituksesi tarkoitus vain päästä moittimaan miehesi puutteita hänen tietämättään ja päästä käkättämään aiheesta toisten naisten kanssa? Noh, ehkä se on sitä sosiaalisuutta."

Jaa-a, ehkä halusin avautua koska miehen käytös loukkasi myös minua. Häpesin valtavasti aikuisen miehen huonoa käytöstä ja kerroin sen myös hänelle kun tulimme kotiin. Ei hän kommentoinut asiaa millään tavalla, meni suoraan nukkumaan ja asiasta ei sen enemmän puhuttu eikä puhuta. Mies on sellainen mököttäjä ja kyllä olen nähnyt hänet puheliaana ja iloisena kaveriporukassaan tai sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa on ehkä jotain yhteistä. Mutta kyllä aikuisen ihmisen tulee osata kylässä käyttäytyä. Hän häpäisi mielestäni myös minut. Jos emäntää ja isäntää ei edes kiitetä eikä tervehditä kun lähdetään kyläilemästä, onko sellainen käytös teidän mielestänne hyväksyttävää?

Oli sosiaalinen tai ei, kyllä aikuisen tulisi osata käyttäytyä? Voi hyvinkin olla että olemme liian erilaisia, saattaa olla ettei tästä tule mitään, alan pikkuhiljaa tajuta. Kiitos kommenteista, luen ne kaikki innolla.

Minua olisi sun sijassasi hävettäny myös aivan suunnattomasti. Ei kaikkien tarvitse olla sosiaalia ja aina äänessä, mutta käytöstavat kunniaan!

 

[No en ottas minäkään tollasta ukkoo mihinkään enne]

Epäkohteliaisuus on eri asia kuin epäsosiaalisuus ja miehes käyttääytyy mielestäni niin sinua kuin talon isäntää + emäntää kohtaan epäkohteliaasti käyttäytessään kuten kerroit. Ei tuo tod. ole epäsosiaalisuutta vaan käytöstapojen puutetta.

 

[Ellivaara]

Ap mainitsi miehen olevan korkeassa asemassa ja joutuvan sen puitteissa tekemisiin ihmisten kanssa, mikä herätti huomioni, koska onkohan niin että hän haluaa vapaalla päättää kenen seurassa haluaa olla ja sen takia on silloin myös hauskempi olla seurassa jossa hän viihtyy?

Tietysti olisi mukavaa, jos miehesi jaksaisi olla mukava kaikille ihmisille, myös sinullekin tärkeille ihmisille, mutta tuskin miehesi suoralla palautteellasikaan muuksi suostuu muuttumaan. Mielestäni tilanteenne on patissa siksi, ettei mies pysty sanomaan sinulle mitä mieltä on järjestämistäsi kylätapaamisista, lähtee mukaan puoliväkisin ja projisoi ärtymyksensä turvallisesti tuttaviisi kuin ottaisi asian kanssasi puheeksi. Joten ehdotan voisitko joskus jutella asiasta tilanteessa, jossa kerrot miltä sinusta tuntuu kuin arvostelisit häntä?

En puolustele miestäsi, mutta kirjoituksesi perusteella et hoida tilannetta erityisen taitavasti ja tuot enimmäkseen syvää pettymystäsi ja loukkaantumistasi eniten esille- ainakin täällä palstalla. Silloin toinenkin asettuu puolustuasemiin marssimalla mykkänä vuoteeseen kuin antamalla järjellistä selitystä, jota todellakin tarvitsisit.

Sosiaalisuus on hirveän vaikea käsite, joka ei aina tarkoita sitä mitä muu ympäristö sen väittää olevan. Jotkut ovat sitä enemmän, jotkut vähemmän, mutta sitä ei voi standardoida ja uskoa oman sosiaalisuuden olevan se ainoa oikea. Se voidaan tulkita jopa Suomen sisällä alueittain hyvinkin eri tavoin ja mikä sinusta on sosiaalista voi jossakin periferiassa olla tunkeilevaa uteliaisuutta. Olen nimittäin itse saanut oppia sen asian mieheni kotiseudun kautta ja tottunut siihen, että jokaisen kanssa seistään sivuttain ja puhutaan tosi harvakseltaan oikeastaan mitään tärkeää sanomatta. Kuitenkin väittävät olevansa läheisiä toisilleen ja minä pompin kärsimättömänä vieressä, koska alkaa tapahtumaan

 

[BINbin2]

Minä joudun työssäni tosi paljon ihmisten kanssa tekemisiin. Pomo aina aika ajoin välittää kehuja, kun olen saanut positiivista palautetta asiakkailta iloisesta ja reippaasta asioiden hoitamisesta. Silti olen vapaa-ajallani todellinen erakko. En osallistu 50-vuotissynttäreille, en häihin enkä hautajaisiin. En jaksa rupatella enkä olla enää iloinen ja sosiaalinen, koska työ vetää sen verran mehut pois. Haaveilenkin, että pääsisin jonnekin mökille korpeen, jossa ei tarvitsisi olla tekemisissä kenenkään ihmisen kanssa ainakaan pariin viikkooon, jotta saisin akut ladattua. Kun saan olla rauhassa, on taas kiva tulla ihmisten ilmoille.

 

[Jeesman80]

Miehesi kuulostaa perinteiseltä suomalaiselta juntilta, sinuna jättäisin tuollaisen pellen. Kyllä ihmisen tulisi omata alkeelliset käytöstavat.

 

[yhä sen sian kanssa]

Miehesi kuulostaa perinteiseltä suomalaiselta juntilta, sinuna jättäisin tuollaisen pellen.

Voisiko joku pliis tehdä tilaston siitä, kuinka montaa "jätä se sika" -neuvo on annettu näissä parisuhdekeskusteluissa. Ihana klassikko jo eläessään!

 

[Sosiaalista voi teeskennellä]

Minä joudun työssäni tosi paljon ihmisten kanssa tekemisiin. Pomo aina aika ajoin välittää kehuja, kun olen saanut positiivista palautetta asiakkailta iloisesta ja reippaasta asioiden hoitamisesta. Silti olen vapaa-ajallani todellinen erakko. En osallistu 50-vuotissynttäreille, en häihin enkä hautajaisiin. .

Samat sanat, tiedän itse olevani epäsosiaalinen mutta esim. henkilöarvioinnissa lukee silti sosiaalinen, ulospäin suuntautunut etc, koska osaa käyttäytyä!

Alkuperäistä kehottaisin pitämään puhuttelun puolisolleen. Tuosta kukkuu jo vaikka mitä ja henk.kohtaisesti kokisin tuossa tilanteessa, että puoliso ei arvostaisi edes minua saati muita jos ei sen vertaa vaivaudu käyttäytymään - ettehän te asumaan niihin kyläpaikkoihin ole jäämässä joten muutama tunti kohteliasta käytöstä ei ole liikaa vaadittu.

 

[no]

Miehesi kuulostaa perinteiseltä suomalaiselta juntilta, sinuna jättäisin tuollaisen pellen.

Voisiko joku pliis tehdä tilaston siitä, kuinka montaa "jätä se sika" -neuvo on annettu näissä parisuhdekeskusteluissa. Ihana klassikko jo eläessään!

Laitoin "jätä se sika" hakusanaksi parisuhdepalstalle ja se löytyi kuudestakymmenestä viestistä, koko plazalta vain kaksitoista enemmän, 72 kpl

"sika" löytyi parisuhdepalstalta 200 viestistä

Jotakin positiivista sentään; sika on viisain kotieläin.