N
niin minäkin
Vieras
Kommentti: Häpeäisin olla ruotsalainen
21.09.2010 - 09:10 (08:59) - Kommentit: 17
Juuri päättyneet vaalit Ruotsissa tiivistyvät yhteen sanaan: sensuuriin.
Jos olisin ruotsalainen, häpeäisin sitä, kuinka valtio ja tiedotusvälineet tekevät kaikkensa sananvapauden estämiseksi.
Maahanmuuttokeskustelun vaientaminen on kaukana klassisen liberalismin isän John Stuart Millin (1806-1873) käsityksistä sananvapaudesta; siitä, että totuus löytyy parhaiten asettamalla vastakkain erilaisia mielipiteitä. Yhden totuuden vaatiminen taannuttaa yhteiskunnan, sillä se on vallitsevien ajatusten erehtymättömäksi julistamista.
Näyttää siltä, että edes porvarien johtama Ruotsi ei ole vapautunut sosialistisesta komentotaloudesta.
Kylmä tosiasia on se, että Ruotsissa on tehty isoja virheitä maahanmuuttopolitiikassa. Viime viikolla haastattelemani Suomen somali Nur Mohamed pitää Malmön maahanmuuttajagettoja esimerkkinä siitä, kuinka politiikka voi mennä pieleen. Malmössä on kouluja, joissa saa hakea kantaväestöön kuuluvaa oppilasta. Ruotsalaiset ovat evakuoineet perheensä pois. Sellaista eivät halua Suomeen maahanmuuttajat, eikä kantaväestö.
Ihmisryhmien gettouttaminen on yhdenlaista apartheidia, mutta ruotsalaiseen tapaan siitä ei saa puhua. Jos puhuu, on natsi.
Voi olla, että Ruotsi käsittelee natsipyykillä omaa historiaansa. Psykologisesti on ymmärrettävää, että musta menneisyys halutaan pitää mahdollisimman etäällä. Kun muut Euroopan maat ryömivät juoksuhaudoissa, viruivat keskitysleirillä ja löivät päätään Karjalan mäntyyn, Ruotsi keräsi rahaa kansankotiinsa käymällä tuottoisaa raaka-ainekauppaa natsi-Saksan kanssa.
Kauheat ruotsidemokraatit saattavat pohjautua rasistiseen ryhmään, mutta natseja ei ole Ruotsissa aiemmin tarvinnut hakea peräkylän pojista tai kaupunkien getoista. Ruotsin brändiykkösen, Ikean perustaja Ingvar Kamprad on myöntänyt olleensa nuorena natsi. Hitleristä intoili nuoruudessaan myös juhlittu elokuvaohjaaja Ingmar Bergman. Jopa kuningattarella on natsijuuria, tosin saksalaisen isänsä kautta. Nämä tulevat mieleen nopealla muistelulla.
Onneksi Abba sentään lienee puhdas.
Toni Viljanmaa
Aamulehti, Helsinki
21.09.2010 - 09:10 (08:59) - Kommentit: 17
Juuri päättyneet vaalit Ruotsissa tiivistyvät yhteen sanaan: sensuuriin.
Jos olisin ruotsalainen, häpeäisin sitä, kuinka valtio ja tiedotusvälineet tekevät kaikkensa sananvapauden estämiseksi.
Maahanmuuttokeskustelun vaientaminen on kaukana klassisen liberalismin isän John Stuart Millin (1806-1873) käsityksistä sananvapaudesta; siitä, että totuus löytyy parhaiten asettamalla vastakkain erilaisia mielipiteitä. Yhden totuuden vaatiminen taannuttaa yhteiskunnan, sillä se on vallitsevien ajatusten erehtymättömäksi julistamista.
Näyttää siltä, että edes porvarien johtama Ruotsi ei ole vapautunut sosialistisesta komentotaloudesta.
Kylmä tosiasia on se, että Ruotsissa on tehty isoja virheitä maahanmuuttopolitiikassa. Viime viikolla haastattelemani Suomen somali Nur Mohamed pitää Malmön maahanmuuttajagettoja esimerkkinä siitä, kuinka politiikka voi mennä pieleen. Malmössä on kouluja, joissa saa hakea kantaväestöön kuuluvaa oppilasta. Ruotsalaiset ovat evakuoineet perheensä pois. Sellaista eivät halua Suomeen maahanmuuttajat, eikä kantaväestö.
Ihmisryhmien gettouttaminen on yhdenlaista apartheidia, mutta ruotsalaiseen tapaan siitä ei saa puhua. Jos puhuu, on natsi.
Voi olla, että Ruotsi käsittelee natsipyykillä omaa historiaansa. Psykologisesti on ymmärrettävää, että musta menneisyys halutaan pitää mahdollisimman etäällä. Kun muut Euroopan maat ryömivät juoksuhaudoissa, viruivat keskitysleirillä ja löivät päätään Karjalan mäntyyn, Ruotsi keräsi rahaa kansankotiinsa käymällä tuottoisaa raaka-ainekauppaa natsi-Saksan kanssa.
Kauheat ruotsidemokraatit saattavat pohjautua rasistiseen ryhmään, mutta natseja ei ole Ruotsissa aiemmin tarvinnut hakea peräkylän pojista tai kaupunkien getoista. Ruotsin brändiykkösen, Ikean perustaja Ingvar Kamprad on myöntänyt olleensa nuorena natsi. Hitleristä intoili nuoruudessaan myös juhlittu elokuvaohjaaja Ingmar Bergman. Jopa kuningattarella on natsijuuria, tosin saksalaisen isänsä kautta. Nämä tulevat mieleen nopealla muistelulla.
Onneksi Abba sentään lienee puhdas.
Toni Viljanmaa
Aamulehti, Helsinki
