Häpeä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
On vierähtänyt viikko edellisestä postauksestani.
Tämän palstan vakiokirjoittaja on nimennyt minut elämäntarinatädiksi, jos oikein muistan.
Mitään ei ole tässä maailmassa pakko lukea. Hyppää vain yli epämieluisat jorinat.
Luin eilen Anna-lehden nettisivuilta Jyrki Lehtolan kolumnin. Hän on kirjoittanut kirjan.
Olen samaa mieltä. Tunteista jauhetaan nykyään liikaa. Olen aina pitänyt suurimman osan asioistani ja tunteistani visusti ominani.
Katsoin eilen Areenalta elokuvan Jäähyväiset aseille. Tarinan lopulle oli kirjoitettu useita versioita.
Pelko ja rohkeus. Ne olivat tarinan pääsanomat. Ei kuolemaansa tarvitse pelätä.
Jos tällä palstalla ei ole soveliasta kertoa mistä on kiinnostunut, jutun aiheet kuivuvat kokoon.
Moni on käynyt tällä palstalla vain kääntymässä.
jäähyväiset aseille herätti paljon ajatuksia. Kirjailijan tyyli puhua asioista suoraan ja kaunistelematta viehättää.
Oli mukava kuunnella radiolähetys Kuopiosta. Sisareni on käymässä pk-seudulla ja hänellä on murre säilynyt puheessa.
Eipä minulla muuta ole mielen päällä. Elämäntarinaani en aio kirjoittaa kansien väliin.
Laura Malmivaaran kirja Vaiti on seuraavana lukulistalla. Minä ja moni muu tässä maassa on todennut,
että parempi antaa pölyn laskeutua. Myöhemmin asioita voi tarkastella objektiivisesti.
5.9.2021 en vielä aavistanut mitä on edessä seuraana vuonna.
Aamun uutisissa puhuttiin Gazan aselevosta. Myös Ukrainaan toivotaan rauhaa.
Lueskelin Häpeä-ketjuani, enkä enää muistanut oikeastaan mitään lukemistani kirjoista. Vaiti-kirjan muistan hyvin. Laura Malmivaara on nykyään paljon mediassa suositun tv-sarjan takia.
Aamun uutisissa näytettiin videopätkää Narinkkatorilta, jonka väkijoukossa olin viime kesänä. Tilaisuudessa puhui Sanna Marin, joka osallistuu tänään käräjäoikeuden istuntoon saadakseen elää rauhassa häntä ikävästi usein lähestyneeltä mieheltä.
Vuoden 2021 mekkogateni, ja tämän talven välisellä aikajanalla olen saanut olla rauhassa ulkonäkökommenteitä yleisillä paikoilla. Sitten tapautui liukuporrasgate postireissun jälkeen ennen joulua. Sain kehut hyvistä tisseistäni, mutta ikää minulla on ulko-ovella remunneen kaljalössin mielestä liikaa. Jos paksun toppatakkini vetoketju olisi ollut kaulaani asti kiinni, olisin säästynyt ns. kehuilta. Tapaus herätti monenlaisia tunteita, joiden kirjo on värikkäämpi kuin sateenkaaren värit.
Tällä palstalla olen saanut syksystä 2020 lähtien hyvin erikoista palautetta lähinnä kirjautuneilta henkilöiltä. Heistä naisoletettu persu on ollut kaikistä ärhäköin. Hän jopa ivasi ulkonäköni Ylen uutiskuvan väkijoukosta.
Suomi on tilastojen mukaan maailman onnellisin kansa. Eikö alle kuuden miljoonan populassa ole sijaa kaikenlaisille yksilöille? Vain osa heistä ottaa osaa somekeskusteluihin. Katsoin näetistä videon, jossa radiossa ja tv:ssä esiintyvä nuori naisjuontaja kertoi miksi hän on lopettanut täysin nettikommenttien lukemisen. Hän kertoi esimerkkinä asioinnin kaupan kassalla, jossa kukaan ei hyökkää häntä vastaan ikävillä kommenteilla. Elävä elämä on onneksi mukavaa verrattuna somepalstojen kirjoituksiin. En pelkää astua kotiovesta ulos, ja kohdata ihmisiä.
Kun suljen netin, käyn asioilla. Leivoin kaurakeksejä, ja heitin taikinaan viimeiset leivinjauheet. Suolakin on lopussa. Suolaa suolaa enemmän suolaa kaikki onnistuu sanoi fakiiri lapsuuteni Papukaija-ohjelmassa. Nykytiedon mukaan liika suola ei ole terveellistä.
Kirjojen lukemista aion jatkossakin vähentää reippaasti. Yle Areenalta olen katsonut kaksi jaksoa brittisarjasta Neiti Scarlet ja herttua. Pääsen sarjan avulla 1800-luvun Lontooseen. Lontooseen minulla on jatkuva ikävä vaikka yritän maadoittaa tunteeni katsomalla brittien aamuohjelmaa. Elåmä siellä ei ole herkkua maan kurjan taloustilanteen vuoksi. Varsinkin brittieläkeläiset ovat ahtaalla.
Olin kirjoittanut tässä ketjussa, että korvakoruni tarttuvat koronamaskiin.
Selvisin koronavuosista. Olen saanut herkutteluni kuriin, ja kiristän lähes joka päivä legginsieni kuminauhaa. Jos joskus vielä saan edes yhden kivan ja ystävällisen kommentin joltain persulta tällä palstalla, elämäni on täydellistä.
Tokkopa sellaista koskaan tapahtuu. Se olisi erittäin suuri häpeä arvonsa tunteville persuille.
Näillä mennään, ja jatketaan häpeälinjalla maailman onnellisimmassa maassa lainausmerkeissä. Purran saksista en tohtinut kirjoittaa sanaakaan. Ehkä Riikka on jo siirtynyt paperisilppurin käyttöön.
 
5.9.2021 en vielä aavistanut mitä on edessä seuraana vuonna.
Aamun uutisissa puhuttiin Gazan aselevosta. Myös Ukrainaan toivotaan rauhaa.
Lueskelin Häpeä-ketjuani, enkä enää muistanut oikeastaan mitään lukemistani kirjoista. Vaiti-kirjan muistan hyvin. Laura Malmivaara on nykyään paljon mediassa suositun tv-sarjan takia.
Aamun uutisissa näytettiin videopätkää Narinkkatorilta, jonka väkijoukossa olin viime kesänä. Tilaisuudessa puhui Sanna Marin, joka osallistuu tänään käräjäoikeuden istuntoon saadakseen elää rauhassa häntä ikävästi usein lähestyneeltä mieheltä.
Vuoden 2021 mekkogateni, ja tämän talven välisellä aikajanalla olen saanut olla rauhassa ulkonäkökommenteilta yleisillä paikoilla. Sitten tapautui liukuporrasgate postireissun jälkeen ennen joulua. Sain kehut hyvistä tisseistäni, mutta ikää minulla on ulko-ovella remunneen kaljalössin mielestä liikaa. Jos paksun toppatakkini vetoketju olisi ollut kaulaani asti kiinni, olisin säästynyt ns. kehuilta. Tapaus herätti monenlaisia tunteita, joiden kirjo on värikkäämpi kuin sateenkaaren värit.
Tällä palstalla olen saanut syksystä 2020 lähtien hyvin erikoista palautetta lähinnä kirjautuneilta henkilöiltä. Heistä naisoletettu persu on ollut kaikistä ärhäköin. Hän jopa ivasi ulkonäköni Ylen uutiskuvan väkijoukosta.
Suomi on tilastojen mukaan maailman onnellisin kansa. Eikö alle kuuden miljoonan populassa ole sijaa kaikenlaisille yksilöille? Vain osa heistä ottaa osaa somekeskusteluihin. Katsoin näetistä videon, jossa radiossa ja tv:ssä esiintyvä nuori naisjuontaja kertoi miksi hän on lopettanut täysin nettikommenttien lukemisen. Hän kertoi esimerkkinä asioinnin kaupan kassalla, jossa kukaan ei hyökkää häntä vastaan ikävillä kommenteilla. Elävä elämä on onneksi mukavaa verrattuna somepalstojen kirjoituksiin. En pelkää astua kotiovesta ulos, ja kohdata ihmisiä.
Kun suljen netin, käyn asioilla. Leivoin kaurakeksejä, ja heitin taikinaan viimeiset leivinjauheet. Suolakin on lopussa. Suolaa suolaa enemmän suolaa kaikki onnistuu sanoi fakiiri lapsuuteni Papukaija-ohjelmassa. Nykytiedon mukaan liika suola ei ole terveellistä.
Kirjojen lukemista aion jatkossakin vähentää reippaasti. Yle Areenalta olen katsonut kaksi jaksoa brittisarjasta Neiti Scarlet ja herttua. Pääsen sarjan avulla 1800-luvun Lontooseen. Lontooseen minulla on jatkuva ikävä vaikka yritän maadoittaa tunteeni katsomalla brittien aamuohjelmaa. Elåmä siellä ei ole herkkua maan kurjan taloustilanteen vuoksi. Varsinkin brittieläkeläiset ovat ahtaalla.
Olin kirjoittanut tässä ketjussa, että korvakoruni tarttuvat koronamaskiin.
Selvisin koronavuosista. Olen saanut herkutteluni kuriin, ja kiristän lähes joka päivä legginsieni kuminauhaa. Jos joskus vielä saan edes yhden kivan ja ystävällisen kommentin joltain persulta tällä palstalla, elämäni on täydellistä.
Tokkopa sellaista koskaan tapahtuu. Se olisi erittäin suuri häpeä arvonsa tunteville persuille.
Näillä mennään, ja jatketaan häpeälinjalla maailman onnellisimmassa maassa lainausmerkeissä. Purran saksista en tohtinut kirjoittaa sanaakaan. Ehkä Riikka on jo siirtynyt paperisilppurin käyttöön.
 

Luin eilen anna.fi sivulta jutun mökkielämän
tunnelmista. Tänä aamuna juttu on luettavissa vain kirjautuneille.
Kesti tovin kunnes sain palautettua mieleeni sanan mentalisaatio.
Katsoin eilen Il-netissä Sannan puheenvuoron.
Ehkä Sokoksen kassan nousu pm:ksi on vaikea pala kansalaisille. Suutarin pitäisi edelleen pysyä lestissään.
Ostin eilen Lidlin pita-leipää. Ostan toistekin.
Kirsi Piha ihmettelee kolumnissaan miksi Suomessa ei voi saada Finlandia-palkintoa novelleista.
Kirjoitin kauan elämästäni Annan palstoilla. Jotkut lukijat ehdottivat, että jutuistani kasataan kirja.
En välitä julkisuudesta ja palkinnoista.
Ville Ranta piirsi hauskan kuvan Alepan kassajonosta. En olisi ikipäivinä uskonut ruuhkavuosinani, että Suomessa syntyy joutava suukopu kauppareissuista.
Asuimme nollaluvulla asunnossa, jossa kadun toisella puolella olivat Alepa ja Esso.
Nuorempi tytär ei halunnut asioida kaupassa.
Tulin kotiin monivaiheisen työmatkan jälkeen ja raahustin kauppakassin kanssa kotiin.
Jos tietokone oli vapaa kirjoittelin elämästäni chatpalstalla.
Työpaikalla viihdyin parhaiten työhuoneessani, jossa körpäset tallustelivat ruudulla. Laboratoriossa oli multaa, jossa siivekkäät viihtyivät. Laitos tutkii luontoa.
Voisin hyvin elää jättämällä täysin kotimaan uutiset väliin. Voisin myös muuttaa mikä päivä tahansa lopullisesti toiseen maahan. Ei minua täällä enää kukaan kaipaisi.
Tänä aamuna minua ei hävetä yhtään mikään. Tulossa on lämmin kesäpäivä.
Käyn kirjastossa katsomassa olisiko siellä jotain hyvää luettavaa.
Kiitos itselleni hyvästä menovinkistä.
Nostan aloittamani ketjun ylös, koska häpeästä keskustelu on taas ajankohtainen aihe.
 
Jotain on tapahtunut vähemmän tunnen häpeää myötä meinaan. Oltiin iskää toissapäivänä moikkaa äitin kaa sit käytiin äitin kaa syömäs. Sit mentiin kauppaan ja äiti tapojensa mukaan alkoi kassa jonossa huutaa kovaan ääneen ja hölisi myyjälle. Ennen tunsin häpeää tuosta huutamisesta mut enään se ei mua hetkauttanut eikä nolottanut ollenkaa tai hävettänyt kait sitä on tullut kovemmaksi häpeäntunteeseen. Noh joo jotkut omat känni hölinät kyl vielkin hävettää seuraavana päivänä
 
Kuuntelin podcastin identiteetistä vieraana Roman Schatz.
Ohjelmassa pohdiskeltiin mm. kuolemaa, jolle voi myös nauraa.
Pääsiäisenä olemme syvien vesien äärellä. Kärsimys ja kuolema.
Toivottavasti kukaan maailmassa ei lisää toisen kuormaa häpeällä.
Minulla on tällä palstalla yksi erittäin sitkeä lyttääjä, joka on ottanut elämäntehtäväkseen minun häätämisen pois palstalta.
Persut ovat sitkeitä eivätkä anna periksi. Aärioikeistopopulismi jyllää Saksassa ja Suomessa. Vaarallinen virus, jota kannattaa välttää kaikin mahdollisin keinoin.
 
Kuuntelin podcastin identiteetistä vieraana Roman Schatz.
Ohjelmassa pohdiskeltiin mm. kuolemaa, jolle voi myös nauraa.
Pääsiäisenä olemme syvien vesien äärellä. Kärsimys ja kuolema.
Toivottavasti kukaan maailmassa ei lisää toisen kuormaa häpeällä.
Minulla on tällä palstalla yksi erittäin sitkeä lyttääjä, joka on ottanut elämäntehtäväkseen minun häätämisen pois palstalta.
Persut ovat sitkeitä eivätkä anna periksi. Aärioikeistopopulismi jyllää Saksassa ja Suomessa. Vaarallinen virus, jota kannattaa välttää kaikin mahdollisin keinoin.
Mitäs jos lähettäisit Rakkautta tälle lyttääjälle? Viha voitetaan Rakkaudella, ei vihalla.

Ilmeisesti puhut Setiksestä.
 
Mitäs jos lähettäisit Rakkautta tälle lyttääjälle? Viha voitetaan Rakkaudella, ei vihalla.

Ilmeisesti puhut Setiksestä.
Tänään olen ymmärtänyt, että kyseessä on toinen henkilö. Ilmeisesti häntäkärpäsiä on enemmän.
Hesarissa on juttu saarnaajasta nimeltään Paula White.
Paula on lähtenyt kadotuksen tielle. Hörhöilin 1990-luvulla, ja asia hävettää vieläkin. Luotan terveen järjen voittoon. Meistä kuka tahansa voi joutua sumutuksen uhriksi.
Roman Schatz sanoi podcastissa aikoinaan harkinneensa papin uraa. Seurakuntani entinen miespappi ajaa eläkepäivillään taksia. Osat vaihtuvat. Meitä kristittyjä velvoittaa yleinen pappeus.
Ajattelin tänä pääsiäisenä hurskastella mahdollisimman vähän. Istuin aikoinaan
Tuomiokirkon pääsiäismessussa puolisoni kanssa työpaikkansa kutsusta. Lähistöllä istui henkilö, joka ilkeästi huomautti paperini kahistelusta.
Tapaus tulee aina mieleeni pääsiäisen aikaan. Ei ihminen tule hullua hurskaammaksi vaikka osallistuu kaikkiin pääsiäistilaisuuksiin mallioppilaana.
Parhaana pääsiäismuistona pidän mökkipitäjämme naapurikunnan kirkossa ollutta pääsiäiskuvaelmaa. Kirkon miespappi istui tuolissa ja esitti Pontius Pilatusta. Tuntui kuin olisin ollut keskellä pääsiäisen tapahtumia.
Elämässä osat aina vaihtuvat. Käymme jatkuvaa vääntöä oikeassa ja väärässä olemisesta. Jos minut nitistetään tällä palstalla, tilalleni tulee uusia totuuden puolustajia.
 
Korjasin kaksi kirjoitusvirhettäni sanoissa syksyyn/syssyyn ja mummottelua.
Tuskin aloitan uutta ketjua teemalla kateus. Kadehdin niin vähän asioita.
Heräsin omituiseen uneen. Kuuntelin illalla netistä musiikkiohjelmaa ja nukahdin välillä toimittajan monotoniseen ääneen. Ehkä sen takia heräsin painajaiseen aamulla.
Kuuntelin Narrin aamulaulu uusimman radioohjelman ja tulin hyvälle tuulelle. Teemana tangot, joista yksi tango on tuttuakin tutumpi. Lauloin sitä aikoinaan hyvin paljon kotioloissa.
Olen lukenut Kaksplus blogeja. Tykkään lukea kirjoittajien tarinoita palaamisesta syksyn arkeen.
Krista Kiuru puhuu jostain veitsenterästä. Aikuiset lapseni usein ihmettelevät miksi veitseni ovat niin tylsiä. Ehjä olen itsekin tylsä tyyppi. Luin netistä terotusohjeen, jossa terottamiseen käytetään foliota.
Foliosta tulee mieleen foliohattu ja salaliittoteoriat.
En höpise enempää. Alan katsoa aamu-uutiset ja päivän lehdet.
Ostin eilen inkiväärijuomaa. Ajattelin tasapainottaa aineenvaihduntaa.
Voihan sitä olla kateellinen itselleenkin. Mitä minulta muka vielä puuttuu? Ehkä se kuuluisa kateuskortti.
Tabletti heitti sanan tilalle katu-uskottavuus. Siinäpä olisikin hyvä puheenaihe. Miksi kadulla pitäisi jotain uskoa tai uskotella? Minulle riittää, kun luen Kirkko&kaupunki-lehteä.
Mitä erityistä siinä on?
 
Mitä erityistä siinä on?
Viestistäni ei selviä minkä viestin sanan korjasin. Ei muistella jo unohtuneita asioita.
Ei minusta olisi Kuunteleva korva-vapaaehtoispuhelimeen. Jos joku puheripulia poteva soittaisi pitkän puhelun, olisin itkun partaalla.
Nettiin voi jaaritella miten pitkän viestin tahansa, eikä laite ala tuutata kuten puhelin linjan katkettua.
Mitäkö kirjoittaisin mainitsemaani Kateus-ketjuun? Ehkä sen alustuksena olisi, että mistä sukunimi Katainen juontuu. Onko sen alkusana kateus, kataja vai joku muu. Lapsuuteni naapurit usein vierailivat Kataisilla. Kun he kävivät Makkaralahdessa,’mietin mistä seutu on saanut nimensä.
Kirjoittakaa mielin määrin, ja aloittakaa uusia ketjuja. Minä lähden vihdoin maistamaan Prisman edullisia ja tuoreita mansikoita.
 
Ei ole olemassa oikeaa tai väärää.

Kyse on ymmärtämisestä.
Päteekö sama sääntö liikenteessä?
Vierailin ennen usein Lontoossa. Jostain syystä tykkään eniten istua autossa vasemman puoleisen liikenteen säännöillä.
Ehkä johtuu siitäkin, että olen vasenkätinen, mutta koulussa pakotettu oikeakätiseksii
skribentiksi.
Kirjoitusvirheeni johtuvat siitäkin, että kirjoitan tabletilla, josta olen ottanut oikoluvun pois sen hankaluuden takia.
Olen ilon kyyneleet silmissäni. Sain ihanaa postia maailmalta.
 
Päteekö sama sääntö liikenteessä?
Vierailin ennen usein Lontoossa. Jostain syystä tykkään eniten istua autossa vasemman puoleisen liikenteen säännöillä.
Ehkä johtuu siitäkin, että olen vasenkätinen, mutta koulussa pakotettu oikeakätiseksi skribentiksi.
Kirjoitusvirheeni johtuvat siitäkin, että kirjoitan tabletilla, josta olen ottanut oikoluvun pois sen hankaluuden takia.
Olen ilon kyyneleet silmissäni. Sain ihanaa postia maailmalta.
 
Luin vauva av:n ketjua, jossa arvostellaan kärkkäästi entistä Anna-lehden blogikirjoittajaa.
Heräsin varhain, ja huomasin parvekkeen lasissa ison lokin kakkaroiskeen.
Katolla viihtyvät lokit antavat minulle suoraa palautetta ulosteillaan.
Tällä palstalla viuhuu sanan säilä ja kuvasymbolit peukkuinen ja kakkaläjineen.
Heräsin merkilliseen uneen. Istuin lontoolaisen mustan taksin katolla, ja joku mies istui takana, ja piti lujasti kiinni hartioistani. Olin jonnekin matkalla ja harmittelin, kun mukanani ei ole katuosoitetta, jossa vierailen. Edellisen yön unessa autoilin Lapissa ilman karttaa. Edullista matkustelua, kun reissaan vain unissa.
Olen joskus lukenut Sami Minkkisen blogia Annan sivulla. Olen samaa mieltä hänen kanssa parisuhteista. Ei kannata roikkua suhteessa, jolla ei ole tulevaisuutta. Elämä kantaa ja lykkii tilalle hyviä asioita.
Kuuntelin illalla kännykän algoritmin ohjaamana Paavo Väyrysen haastattelun Ruben Stiller-podcastissa. Ohjelman otsikosta luulin aiemmin, että kyseessä on Paavo Lipponen, ja päätin jättää ohjelman kuuntelematta. Minulla on Lippos-kiintiö jo täynnä. Mietin millainen Suomi nykyään olisi, jos Väyrysen haaveet olisivat toteutuneet. Emme olisi EU:ssa ja Natossa, Pohjoismaat olisivat unionissa, suhteet Venäjään olisivat ennallaan ja itäraja auki. Ehkä Miitta-täti osaa antaa oikean vastauksen mikä olisi paras vaihtoehto. Takavuosina Miitta pesi Paavon jalat viihdeohjelmassaan. Näyttelijä haahuili aikoinaan kotikulmani Prismassa.
Ehkä hän asioi eniten lähistönsä uudehkossa alepassa.
 
Ketjuni häpeäaiheeseen palaten mainitsen musiikkivideon, josta pidän.
MTV Levyraadin jossain jaksossa laulaa Mira Luoti tuoreella musiikkivideollaan marketin käytävällä lapsikatraan kanssa. Hyvä, että nykyajan äidit voivat, saavat ja ilkeävät kertoa mediassa mitä raadollinen arkitodelisuus on perheenäitinä.
Somepalstoilla itseään esittelevät ja kaupittelevat tyrkyt joutuvat vielä aikanaan samaan mankeliin, jos miesmarkkinoilla flaksi hyvin käy.
Erika Vikmankin joskus lykkii lastenrattaita päiväkotiin räntäsateessa.
 
Luin vauva av:n ketjua, jossa arvostellaan kärkkäästi entistä Anna-lehden blogikirjoittajaa.
Heräsin varhain, ja huomasin parvekkeen lasissa ison lokin kakkaroiskeen.
Katolla viihtyvät lokit antavat minulle suoraa palautetta ulosteillaan.
Tällä palstalla viuhuu sanan säilä ja kuvasymbolit peukkuinen ja kakkaläjineen.
Heräsin merkilliseen uneen. Istuin lontoolaisen mustan taksin katolla, ja joku mies istui takana, ja piti lujasti kiinni hartioistani. Olin jonnekin matkalla ja harmittelin, kun mukanani ei ole katuosoitetta, jossa vierailen. Edellisen yön unessa autoilin Lapissa ilman karttaa. Edullista matkustelua, kun reissaan vain unissa.
Olen joskus lukenut Sami Minkkisen blogia Annan sivulla. Olen samaa mieltä hänen kanssa parisuhteista. Ei kannata roikkua suhteessa, jolla ei ole tulevaisuutta. Elämä kantaa ja lykkii tilalle hyviä asioita.
Kuuntelin illalla kännykän algoritmin ohjaamana Paavo Väyrysen haastattelun Ruben Stiller-podcastissa. Ohjelman otsikosta luulin aiemmin, että kyseessä on Paavo Lipponen, ja päätin jättää ohjelman kuuntelematta. Minulla on Lippos-kiintiö jo täynnä. Mietin millainen Suomi nykyään olisi, jos Väyrysen haaveet olisivat toteutuneet. Emme olisi EU:ssa ja Natossa, Pohjoismaat olisivat unionissa, suhteet Venäjään olisivat ennallaan ja itäraja auki. Ehkä Miitta-täti osaa antaa oikean vastauksen mikä olisi paras vaihtoehto. Takavuosina Miitta pesi Paavon jalat viihdeohjelmassaan. Näyttelijä haahuili aikoinaan kotikulmani Prismassa.
Ehkä hän asioi eniten lähistönsä uudehkossa alepassa.
#141
 
Toivottavasti Annan entinen kolumnin pitäjä viihtyy myös tällä palstalla.
Lupaan jättää hänen kohdalla liitteen ”oletettu” pois.
Kello on jo paljon. Alan katsoa saippuasarjaani, jossa on aina menoa ja meininkiä.
Sarja on jäänyt muistoksi menneistä vuosikymmenistä. Ehkä se on minun ”destiny” sarjassa alusta asti näytellyttä naista lainaten. Hän oli aito ruskeaverikkö sarjan alkuvuosina.
 
Joku kommentoija kehotti minua häpeämään itsensä ja koiransa puolesta.
Suosittelin kirjoittajaa purkamaan tuntojaan tässä aloittamassani ketjussa.
Myls Jäätävää dataa-ketjuni on hyvä alusta purkaa kuumentuneita tunteitaan.
 
Minua hävettää valtavasti taitamattomuuteni. Olen 34v ja olen harrastanut seksiä vain muutaman kerran parin eri pojan kanssa nuoruudessani. Nyt seurustelen ikäiseni miehen kanssa, jolla kertomansa mukaan bc on 22. Hän on taitava ja minä osaamaton.
 
Joku kommentoija kehotti minua häpeämään itsensä ja koiransa puolesta.
Suosittelin kirjoittajaa purkamaan tuntojaan tässä aloittamassani ketjussa.
Myös Jäätävää dataa-ketjuni on hyvä alusta purkaa kuumentuneita tunteitaan.
Teen ilmiantoja harvakseltaan VAIN nettietiketin vastaisista ketjuista.
Katsokaa persupeiliinne. Olette herkkähipiäisiä ketjujen poistattajia.
Syy palstan rappioon löytyy itsestänne.
Kiittäkää viestienne poistattajia mahdollisen oikeusprosessin takia.
Vireillä on jatkuvasti paljon kanteita nettikirjoitusten takia.
 

Yhteistyössä