Tämä ei varmasti oikeasti kuulu tähän osioon mutta laitan kuitenkin jos joku teistä osaisi vastata..
Elikkä te, jotka olette hakeneet apua kun ette ole pärjännyt lastenne kanssa, kuinka nopeasti ja miten olette apua saaneet?
Täällä on nyt pyörinyt tuo lastenvalvoja-ketju ja muistaakseni sen aloittaja oli antanut lapsensa..tosin paljon vanhemman kuin omani, huostaan.
Meillä tilanne se että perheneuvolassa ollaan käyty nyt pari kertaa ja uusia aikoja annettiin lisää. Lapsen hoito on siis aloitettu mutta mitkä on keinot jolla vanhempia autetaan? Viimeksi lääkäri kertoi että joskus myöhemmässä vaiheessa mietitään yhdessä keinoja jolla helpottaa arkea mutta mitä kun sitä myöhempää ei jaksa odottaa? Vetkutin liian myöhään avun hakemista, paljolti siksikin että tarhassa ja neuvolassa ei uskottu kuinka hankalaa lapsen kanssa oikeasti on vaan "valituksiani" pidettiin vitsinä ja poikaa herttaisena enkelinä josta kukaan ei uskonut että voisi terrorisoida koko perhettä ja saada äidin ihan hermoromahduksen partaalle
Ketjussa on pohdittu paljon sitä mitä viranomaisille uskaltaa sanoa ja mitä ei mutta tuntuu hieman älyttömältä että jos tilanne kotona on se että on lähes tulkoon valmis laittamaan pienen lapsen vaeltamaan yöhön, onko vaikeneminen oikeasti järkevää kenenkään kannalta?
En oikein edes tiedä mitä lapsessa tutkitaan. On levoton koulussa ja keskittyminen olematonta, unohtelee asioita jatkuvasti jne. Vilauteltiin mahdollisuutta adhd:sta ja/tai sen tutkimisesta mutta mitä olen tuosta kuullut, tutkimukset kestävät vuoden, kaksikin??
Jotain tunnepsykologiaakin tulee olemaan; koulussa hokee erityisopettajalle tappavansa itsensä ja minä saan joka ilta kuunnella sitä kun kuulema tappaa minut sekä siskonsa..joko ampumalla tai sitten palottelee puukolla. Ja tämän tappamisvimman laukaisee niinkin kamala asia kun esim se että pyydän lasta tekemään läksyt. Tai sanon että kesäkengissä ei talvella voi lähteä ulos. Tai pyydän siivoamaan huoneen. Tai pikkusisko haluaa katsoa jotain videota..
Ei vaan enää jaksa. Ja tällä hetkellä ei valitettavasti yhtään lohduta tieto siitä että saadaan käydä kerran viikossa perheneuvolassa juttelemassa mukavia
Elikkä te, jotka olette hakeneet apua kun ette ole pärjännyt lastenne kanssa, kuinka nopeasti ja miten olette apua saaneet?
Täällä on nyt pyörinyt tuo lastenvalvoja-ketju ja muistaakseni sen aloittaja oli antanut lapsensa..tosin paljon vanhemman kuin omani, huostaan.
Meillä tilanne se että perheneuvolassa ollaan käyty nyt pari kertaa ja uusia aikoja annettiin lisää. Lapsen hoito on siis aloitettu mutta mitkä on keinot jolla vanhempia autetaan? Viimeksi lääkäri kertoi että joskus myöhemmässä vaiheessa mietitään yhdessä keinoja jolla helpottaa arkea mutta mitä kun sitä myöhempää ei jaksa odottaa? Vetkutin liian myöhään avun hakemista, paljolti siksikin että tarhassa ja neuvolassa ei uskottu kuinka hankalaa lapsen kanssa oikeasti on vaan "valituksiani" pidettiin vitsinä ja poikaa herttaisena enkelinä josta kukaan ei uskonut että voisi terrorisoida koko perhettä ja saada äidin ihan hermoromahduksen partaalle
Ketjussa on pohdittu paljon sitä mitä viranomaisille uskaltaa sanoa ja mitä ei mutta tuntuu hieman älyttömältä että jos tilanne kotona on se että on lähes tulkoon valmis laittamaan pienen lapsen vaeltamaan yöhön, onko vaikeneminen oikeasti järkevää kenenkään kannalta?
En oikein edes tiedä mitä lapsessa tutkitaan. On levoton koulussa ja keskittyminen olematonta, unohtelee asioita jatkuvasti jne. Vilauteltiin mahdollisuutta adhd:sta ja/tai sen tutkimisesta mutta mitä olen tuosta kuullut, tutkimukset kestävät vuoden, kaksikin??
Jotain tunnepsykologiaakin tulee olemaan; koulussa hokee erityisopettajalle tappavansa itsensä ja minä saan joka ilta kuunnella sitä kun kuulema tappaa minut sekä siskonsa..joko ampumalla tai sitten palottelee puukolla. Ja tämän tappamisvimman laukaisee niinkin kamala asia kun esim se että pyydän lasta tekemään läksyt. Tai sanon että kesäkengissä ei talvella voi lähteä ulos. Tai pyydän siivoamaan huoneen. Tai pikkusisko haluaa katsoa jotain videota..
Ei vaan enää jaksa. Ja tällä hetkellä ei valitettavasti yhtään lohduta tieto siitä että saadaan käydä kerran viikossa perheneuvolassa juttelemassa mukavia