Hankalaa pohdintaa,mutta kysyn teidänkin mielipiteitä/kokemuksia!

[vieras]

Meillä siis 3 lasta..ekaluokkalainen,eskarilainen ja 3vuotias.Koskaan aiemmin ei ole esiintynyt mustasukkaisuutta lasten keskuudessa.Mutta nyt viime aikoin tuo ekaluokkalainen on ollut outo.Suuttuu ihan pienistä asioista,mikään ei auta.Mutta kun rupeat puhumaan pojan kanssa että mikä nyt on "oikeasti" vialla,niin vastaus on tai paremminkin kysymys "tykkääkö äiti ja isä vielä musta"?

Totta kai.Mikään ei ole muuttunut niin että pojalla edes aihetta sitä epäillä.Mutta puheista on tullut nyt esille se,että olisi varsinkin pikkuveljelleen mustasukkainen.

Mitä nyt pitäisi tehdä?Onko muilla vastaavaa kokemusta?

 

[..]

kahden keskistä aikaa ekaluokkalaisen kanssa kenties?

 

[vieras]

Ei kokemusta sisarusasioista, mutta ekaluokka oli sellaista aikaa että lapsi kyseenalaisti monia asioita ja oli muutenkin vähän pulassa itsensä kanssa. Ilmeisesti se koulun alku ja toimintatapojen muuttuminen eskarista oli kuitenkin tosi iso asia.

 

[Ap]

Kahdenkeskistä aikaa kyllä on muutama tunti koululaisen kanssa,kun nuorin on päikkäreillä ja sisko eskarissa.Jotenkin en uskoisi että on siitä kiinni.

 

[vieras]

Kahdenkeskistä aikaa kyllä on muutama tunti koululaisen kanssa,kun nuorin on päikkäreillä ja sisko eskarissa.Jotenkin en uskoisi että on siitä kiinni.

Koulussa joutuu ihan eri tavalla arvioinnin kohteeksi ja vertailluksi suhteessa toisiin kuin tarhassa tai eskarissa. Ja koulussa ollaan enemmän omillaan kuin siihen asti.

Ehkä haluaa sen takia varmistella teiltä, että ainakin vanhempien suhteen asetelma on sama kuin ennenkin, ja kotona saa vielä olla "pieni"?

 

[Ap]

Itselläni tuli juuri mieleen,että voisiko olla syy pojan käyttäytymiseen niinkin yksinkertainen kuin se että menen/etsin töitä?Tähän asti siis ollut kotiäitinä ja esikoinen ei ole päivääkään ollut hoidossa.Kun työkkäriin ilmoittauduin,niin sen jälkeen on ollut pohdintaa mihin koululainen menee koulun jälkeen jne..!Voisiko se olla syy?Ei kai..tuli vain mieleeni.

 

[vieras]

ekaluokkalainen etsii itseään sillä hän on vaativassa paikassa kun pitäisi olla jo 'iso' koululainen mutta kuitenkin ekaluokkalainen on pohjimmiltaan aivan pieni lapsi joka haluaa vielä leikkiä kuten muutkin lapset.
Lapsi alkaa ehkä pohdiskella asioita ; olenko minä jo iso? onko oikeutta olla lapsi? ja näin ollen voi herätä kysymyksiä siltäkin osin, että rakastaako vanhemmat vielä minua kun en ole pieni lapsi?
Luulen että on aivan normaalia toimintaa ja ei ole syytä huoleen teillä tuntuu kuitenkin, että lapselle on omaa aikaa ilman sisaruksia! tsemppiä kiperiin kysymyksiin jotka iän myötä tuovat lisä haastetta vanhemmille =)

 

[Ap]

ekaluokkalainen etsii itseään sillä hän on vaativassa paikassa kun pitäisi olla jo 'iso' koululainen mutta kuitenkin ekaluokkalainen on pohjimmiltaan aivan pieni lapsi joka haluaa vielä leikkiä kuten muutkin lapset.
Lapsi alkaa ehkä pohdiskella asioita ; olenko minä jo iso? onko oikeutta olla lapsi? ja näin ollen voi herätä kysymyksiä siltäkin osin, että rakastaako vanhemmat vielä minua kun en ole pieni lapsi?
Luulen että on aivan normaalia toimintaa ja ei ole syytä huoleen teillä tuntuu kuitenkin, että lapselle on omaa aikaa ilman sisaruksia! tsemppiä kiperiin kysymyksiin jotka iän myötä tuovat lisä haastetta vanhemmille =)

Meillä on lapset vielä lapsia monta vuotta,itse päättävät koska kasvavat yli leikeistä jne.Ja toki tulee vielä monia tai siis lukuisia pohdintoja elämän myötä..sitä se elämä on.Valitettavasti tämä yhteiskunta vaatii lapsilta liikoja,ainakin omasta mielestäni.Verraten puhtaasti omaan lapsuuteen.