Hankala taapero!!

[Takertujan äiti]

Onko meillä ainut, vai tekeekö muillakin taapero muiden perheenjäsenten elämän hankalaksi? Tuntuu että lapsi pyörittää koko perhettä itsensä ympärillä...

Eli meillä poika 1v 8 kk, ei nykyään viihdy pienintäkään hetkeä yksin. Aina on ollut takertuva ja vaativa, vauvanakin. Vielä muutama viikko sitten saattoi olla jopa 5 min yksin tutkimassa paikkoja, mutta nykyään ei mene edes viereiseen huoneeseen ilman äitiä tai isää, ja hirveä huuto ja hätä tulee jos meinaan vaikka vessassa käydä ilmoittamatta.

Lapsi on kotihoidossa, isänsä tekee pitkää työpäivää eli kahdestaan ollaan yleensä päivät, satunnaisia kauppa- tai kyläreissuja lukuunottamatta. Sisaruksia siis ei ole.

Ahdistaa kun en saa edes kahvia juoda rauhassa pöydän ääressä tai sohvalle istahtaa, vaan pitäisi koko ajan leikkiä intensiivisesti lapsen kanssa, ei riitä että vieressä istun... Kohtalotovereita?

 

[La vida es un destino]

:wave: täällä. Tai no osaa kyllä leikkiä hetken yksinkin mut vaativa tyttö on. Tehdään yhdessä kotihommia. Laitetaan pyykit, astiat, pyyhitään pölyjä jne ja tyttö siis auttaa. Paljon pitää olla aktiviteettia tai menee hermo

Ajan kanssa.

Jos haluat juoda kahvisi rauhassa niin anna taaperollekkin vaikka muki mehua tai kaakaota ja jotain kivaa puuhaa mitä tykkää yksinkin tehdä.

Touhuatko paljon lapsesi kanssa? Otatko mukaan arjen askareisiin? Onko paikkaa missä saa myös ikäistään seuraa?

 

[ap]

Aktiviteettia pitää tosiaan olla tuolle ikiliikkujalle, joka ei jaksa keskittyä juuri mihinkään paria minuuttia pidemmäksi aikaa...

Ruokapöydässä istuu tasan sen hetken kun on saanut mielestään tarpeeksi sapuskaa ja sitten pitäis heti päästä ÄIDIN KANSSA leikkimään, yritän kyllä ajoittaa omat kahvittelut välipalan yhteyteen, mutta eihän kahvi edes kerkee jäähtymään tarpeeksi kun muksu on jo lopettanut ruokailunsa!

 

[Hörö]

No minusta kuullostaisi siltä, että tarha voisi olla vaikka puolipäivähoitona sopiva teidän tenavalle?

 

[Samanikäistä seuraa?]

Eihän ne vielä kaverustu, mutta tottuu muihinkin ihmisiin. Meillä noi kerhotapaamiset on auttaneet.

 

[ap]

Syksyllä olikin pari kuukautta hoidossa, joka menikin tosi hyvin, mutta sitten irtisanouduin silloisesta työstäni ja jäin kotiin pienellä palkalla. Nyt teen sitten pari-kolme aamupäivää viikossa miehen firmalle töitä (mummo hoitaa lapsen silloin) joten tarvitsen kotihoidontuen, jotta nykyinen, hyvä systeemi voisi jatkua.

 

[ap]

Eihän ne vielä kaverustu, mutta tottuu muihinkin ihmisiin. Meillä noi kerhotapaamiset on auttaneet.

Kerran-pari viikossa käydään samanikäisillä kavereilla kyläilemässä. Kerhoa on harkittu, mutta välimatkat on pitkät täällä landella (n. 20 km suuntaansa).

 

[ap]

Niin, kyllä touhuillaan yhdessä kaikenlaista, kotihommia tehdään ja rytmit on kunnossa ja toimii, hellyyttä ja syliä saa myös. Mutta kun lapsi saa kilarit jo siitä jos yritän jutella jostain asiasta miehen kanssa, alkaa kirkumaan ja repimään hiuksista...