V
vierailija
Vieras
Minulla on ystävä, joka haluaisi vähän väliä tehdä yhteisiä reissuja. Kummallakin yksi lapsi.
Olisihan se muuten kiva. Muttamutta. Kun kaveri ja lapsensa ovat hyvin hankalaa matkaseuraa.
Ensinnä, heidän pitää syödä koko ajan. Kaveri korostaa jatkuvasti, miten verensokeri ei saa laskea! Heillä on aina eväät, ok, mutta ne ei riitä mihinkään. Ja sitten oikein mikään ruokapaikka ei kelpaa. Paitsi hampurilaiset. Olen ollut tilanteessa, jossa just oltu ravintolassa. Tunnin päästä pitää saada hampurilainen, koska lapsi oli pettynyt, kun ravintolassa ei niitä ollut. Ja siihen päälle ostetaan kaksi muovikassia eväitä yhtä iltaa varten.
Lisäksi kaveri haluaa, että jaetaan hotellihuone. Lapset nukkuu varapedissä ja me vierekkäin parisängyssä. Siitä ei tule mitään, jos on yhtenäinen patja - kaveri painaa sänkyyn sellaisen kuopan, että käytännössä sänkyyn ei sovi kahta. Ja lisäksi hän kuorsaa niin, että en saa nukuttua.
Siis on heidän kanssaan mukavaakin. Mutta matka toimisi paremmin niin, jos ihan kaikkea ei tarvitsisi tehdä yhdessä. Vaan me voisimme tehdä jotain omia juttuja sillä aikaa, kun he syö. Mutta tästä ystävä tuntuu loukkaantuvan, että hekin haluaa sinne ja tänne, eikö me nyt voida odottaa. Ja ei he halua tuhlata rahaa erillisiin huoneisiin. ...
Mitä tehdä? Oisko parempi olla vaan tekemättä yhteisiä matkoja?
Olisihan se muuten kiva. Muttamutta. Kun kaveri ja lapsensa ovat hyvin hankalaa matkaseuraa.
Ensinnä, heidän pitää syödä koko ajan. Kaveri korostaa jatkuvasti, miten verensokeri ei saa laskea! Heillä on aina eväät, ok, mutta ne ei riitä mihinkään. Ja sitten oikein mikään ruokapaikka ei kelpaa. Paitsi hampurilaiset. Olen ollut tilanteessa, jossa just oltu ravintolassa. Tunnin päästä pitää saada hampurilainen, koska lapsi oli pettynyt, kun ravintolassa ei niitä ollut. Ja siihen päälle ostetaan kaksi muovikassia eväitä yhtä iltaa varten.
Lisäksi kaveri haluaa, että jaetaan hotellihuone. Lapset nukkuu varapedissä ja me vierekkäin parisängyssä. Siitä ei tule mitään, jos on yhtenäinen patja - kaveri painaa sänkyyn sellaisen kuopan, että käytännössä sänkyyn ei sovi kahta. Ja lisäksi hän kuorsaa niin, että en saa nukuttua.
Siis on heidän kanssaan mukavaakin. Mutta matka toimisi paremmin niin, jos ihan kaikkea ei tarvitsisi tehdä yhdessä. Vaan me voisimme tehdä jotain omia juttuja sillä aikaa, kun he syö. Mutta tästä ystävä tuntuu loukkaantuvan, että hekin haluaa sinne ja tänne, eikö me nyt voida odottaa. Ja ei he halua tuhlata rahaa erillisiin huoneisiin. ...
Mitä tehdä? Oisko parempi olla vaan tekemättä yhteisiä matkoja?