Hankala 3-vuotias, äidin hermot menee

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neuvoja kaivataan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

neuvoja kaivataan

Vieras
En tiedä miten pitäisi toimia meidän 3v tytön kanssa, joka on ihan mahdoton lähinnä mua kohtaan. Meillä on kotona 1,3v vanha pikkuveli ja mietinkin voiko tämä nyt vielä vaan olla sitä mustasukkaisuutta vai pitäisiko mun olla huolissaan. Isosisko on mustasukkainen keikesta mitä teen veikan kanssa. Lisäksi hän ei osaa yhtään olla itsekseen vaan kärttää mua koko ajan leikkimään kanssaan tai tekemään sitä tai tätä. Kun sitten annan hänelle huomiota ja ryhdymme johonkin hommaan hän jaksaa ehkä 5 minuuttia tehdä sitä ja taas pitäisi olla tekemässä jotain uutta. Pikkuveikan käsistä viedään kaikki lelut ja isosisko on nykyään kovin innokas leikkimään myös vauvan leluilla. Tänään itki ja raivosi ja kiukutteli kaikesta mahdollisesta eikä totellut yhtään mitään. Hän myös todella usein on kovakourainen pikkuveikkaa kohtaan ja joudun puuttumaan siihen (eli tyttö saa negatiivista palautetta paljon). Olen vaikka miten koittanut antaa positiivista palautetta hyvästä käytöksestä ja antaa aikaa ja teen kaikkeni, että hänellä olisi hyvä olla, mutta ei. Tänään menetin ihan hermot ja sanoin (melkein huusin!), että hän käyttäytyy todella huonosti, äiti ei pidä siitä ja että mulla on tosi pahamieli (oikein avauduin 3 vuotiaalle...) ja siitä on nyt syyllinen olo. Miten tällaista mustasukkaisuutta pitäisi käsitellä? Mä olen jo tosi väsynytkin ja en olisi ikinä uskonut, että elämä muuttuu tällaiseksi kun on kaksi lasta. Onko kenelläkään muulla tällaista. Mä olen ihan rikki ja varma, että esikoinen on jotenkin häiriintynyt. Olisin kiitollinen neuvoista ja kokemuksista!
 
En valitettavasti osaa auttaa, päinvastoin, meillä on ihan samanlainen ongelma. Ainoana erona vain se, että hankala riiviö on 2v. ja pikkuveli alle vuoden. Kuvittelin, että tämä helpottaisi, kun esikoinen on kolme, jolloin hänellä olisi vähän enemmän järkeä päässä ja enemmän verbaalista kykyä ilmaista tunteitaan. Mutta ilmeisesti helpotusta ei ole luvassa silloinkaan :( Ja täälläkin kyllä äiti välillä vuodattaa täyslaidallisen 2-vuotiaan niskaan, ja välillä huudan kurkku suorana. Pyydän kyllä aina myöhemmin anteeksi, mutta eihän se paljon auta. Mutta ihmisiä ne äiditkin on. Tsemppiä.
 
Kannattaa googlettaa netistä ja katsoa, että miten 3-v uhmaiästä selviää. Sitä aihetta on käsitelty melkein viikoittain täällä Elleissä, joten ei jaksa kirjoittaa samoja asioita aina uudelleen.
 

Yhteistyössä