Sain päivystysajan yksityiseltä. Yöllä tilanne meni niin pahaksi, että poski oli jo turvoksissa, eikä suu oikein auennut. Vastaanotto oli niin puhelimessa kuin asemalla todella empaattinen - ja vaikka itketti ja hävetti, niin käytyä tuli. Minua kuunneltiin, ymmärrettiin, ei saarnattu/moralisoitu. Hammashoitaja oli todella ihana ja huojensi oloani.
Tilanne tosin ei ole nyt kovin hääppöinen. Röntgenit saatiin vain otettua. Paha tulehdus, joten puudutuksista ei apua. Sain antibioottikuurin ja viikon päästä uusiks hampaan poistooni. Jännittää sekin todella paljon, mutta repiköön vaikka kaikki hampaat, sillä kipu on äitynyt jo sietämättömäksi. Olen tänään ottanut maksimiannostuksen parasetamolia ja ibuprofeenia, enkä voi ennen aamuyötä ottaa lisää. Tuntuu että järki lähtee. Kierrän vaan ympyrää ja itken.
Halusin vaan kiittää kaikkia vielä tsempistä.