Hämmentävää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kirppu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kirppu"

Vieras
Mitä mieltä te olette tästä?

Itse yritän käsittää ja miettiä mikä tässä on menossa.


Olen tavannut mieheni n. 7 v sitten. Hänellä on hyvä ystävä joka silloin vietti paljon aikaa kanssamme. Voin siis sanoa että hän tuntee minut ja minä hänet. Erosimme kuitenkin mieheni kanssa toviksi. Löysimme toisemme uudelleen ja perustimme perheen. Saimma yhden lapsen ja asumme yhdessä.

Nyt tämä samainen kyseinen miehen kaveri ei nää tervehdi minua. Ei puhu minulle. Eikä siis edes ole huomaavinaan minua. Todella hämmentävää kun olemme kuitenkin aikaa viettäneet yhdessä (kolmistaan siis) ja hän kyllä minut tuntee. Illanistujaiset yms. on todella inhottavia tilanteita sillä hän suorastaan menee minua karkuun eikä edes pään nyökäytyksellä näytä tervehtivän tai tuntevan minua. Olen siis ihan ilmaa. Muille kyllä juttelee yms.

Mielestäni en ole hänelle mitään tehnyt koskaan. Aina jutellut iloisesti ja mukavasti. Mieheni saa mennä,en ole mikään pirttihirmu. Itseasiassa olivat juurikin yhdessä (mies + tämä kaveri) 3 pvän reissulla. Kaikki muut mieheni ystävät käyvät meillä kylässä. Mutta tämä ei. Hakee aina vaan mieheni rappusten edestä.

Tietysti voisin ottaa asian hänen kanssaa puheeksi,mutta tuntuu oudolta niin tehdä kun toinen tuntuu juoksevan minua karkuun.

Miltä tämä teistä kuulostaa?
 
En ole vielä kysynyt. Olen vasta itse alkanut miettimään kun ihmetellyt aikani tätä käytöstä.
Toisaalta tiedän että mieheni saattaa vaan vastata "että ei sitä mikään vaivaa,miten niin?" En usko että mieheni on huomannut asiaa.
 
[QUOTE="vieras";28375052]Mulle tuli tämä sama mieleen kun luin tuosta matkastaan. Mies ei halua tilille siitä, että tiesi mutta ei kertonut sinulle?[/QUOTE]

Kieltämättä sama tuli mulle mieleen..
 
Niin no silloin kun olimme ekaa kertaa yhdessä,kaikki oli hyvin. Olimme miehen kanssa erossa monta vuotta enkä nähnyt kaveriakaan silloinkaan.

Ekan kerran näin hetki sen jälkeen kun yritimme uudestaan ja kaveri siis sai silloin tietää että olemme jälleen yhdessä. Ja kohtelua alkoi siitä sitten olemaan tälläistä

Voi toki että on kolmansia osapuolia mutta silloin kun emme olleet yhdessä,ei kuulu mulle.

Illanistujaisissa tämä kaveri tuli miehelleni juttelemaan,istui oikein mieheni viereen hakien tuolin siihen. Niin että mies oli välissämme ja hän ei nähnyt minua. Ei tervehdystä,ei mitään. Tullessamme paikalle tervehti miestäni iloisesti,mutta minulle ei suonut katsettakaan.

Niin siis tämä käytös alkoi jo ennen tätä matkaa. Jo vuosi sitten. Matkalla olivat n. 2 kk sitten. Ja puhuivat tästä matkasta kuulleni näissä illanistujaisissa. Kuinka mieheni oli lähtenyt yksin hotellille ja tämä kaveri harmitteli kun lähti niin aikaisin nukkumaan. Mieheni soitti silloin hotellilta. Joten en jaksa uskoa että kyse olisi pettämisestä koska tätä käytöstä on ollut jo sen aikaa kun olemme uudelleen yhdessä olleet. Ei siis ole mikään 2 kk takainen käytöksen muutos.

Ekalla kerralla ajattelin että hän ei muista minua. Mutta käytös vaan toistui samana vaikka kohtasimmekin usein. Ei mene enää sen piikkiin ettei muista tai tunne minua.

En ymmärrä. Ahdistaa vaan tavata kun toinen on kuin nenän varttaan pitkin minua katselisi. Ihan kun olisin hänelle toisen asteen kansalainen.
 
Ihan selvä tapaus. Hän on ihastunut sinuun, ollut jo pidemmän aikaa. Kun erosit miehestäsi, hän alkoi elätellä toiveita ja kun palasitte yhteen, hän järkyttyi ja kohtelee sinua kuin petturia.
 
Mä taas uskoisin että jos tuo mies on sun miehes paras kaveri, niin todennäköisesti miehesi on teidän eron jälkeen purkanut hänelle mieltään ap:sta, heidän suhteestaan ja erosta. Voi olla että mies on puhunut tosi rumastikin tunnekuohuissaan, tai sitten vaan kertonut niin yksipuolisesti ap:n vioista ja eroon johtaneista teoista, että tämä kaveri on saanut niin huonon kuvan ap:sta ettei enää hyväksy ap:n ja tämän miehen suhdetta. Kaverimies ei ehkä näe teidän suhteessanne mitään järkeä tai pitää miestä tyhmänä tämän antamien tietojen perusteella siksi että on palannut ap:n kanssa yhteen. Tosi monimutkaisesti selitetty, mutta tajunnette mitä ajan takaa.
 
Joo tajusin mitä ajoit takaa. Tuntuu kuitenkin hassulta jos ei nyt sitten vaikka hyväksyisikään minua niin mikä estää edes pienen tervehtimisen? Pään nyökytys yms? Meillä kuitenkin miehen kanssa menee hyvin ja ero oikeastaan tapahtui vähän niin kuin lässähtäen. En edes tiedä tarkalleen missä vaiheessa erottiin kun mies ns. hävisi vaan elämästäni. Ja minä annoin asian olla.

Ja yhteenpaluu sekä yhteenmuutto on ollut täysin mieheni idea,joihin olen lähtenyt mukaan. Joten luulisi että miehelläni on sitten hyvääkin sanottavaa minusta.

Niin ja tämä kaveri on miespuolinen.

En tiedä....seuraavan kerran varmaan kiljun moit tälle kaverille koska niin ottaa pannuun... ei se vaikka ei edes juttelisi vaan se että menee ohi ylpeänä kuin ei tuntisi minua. Ja yhdessä ollaan joskus hauskaa pidetty ja juteltu kaikenlaista.

Ja naiset on mukamas sitten niitä vaikeita :D
 
[QUOTE="kirppu";28377574]
Ja naiset on mukamas sitten niitä vaikeita :D[/QUOTE]

No naiset nimenomaan. Sinähän tästä ongelman olet tehnyt, en mä usko että, sillä kaverilla tässä mitään ongelmaa on.
 
Minkä ikäinen tää kaveri on? Onko itse sinkku? Tuli mieleen, että ottaisko häntä vaan päähän kun miehesi palasikin kanssasi yhteen eikä ehkä samalla tavalla vietä aikaa tämän kaverin kanssa? Jos hänellä vaan kestää totuttautua että olette yhdessä jos suhteenne on vielä tuore (1v).
 
Ihan selvä tapaus. Hän on ihastunut sinuun, ollut jo pidemmän aikaa. Kun erosit miehestäsi, hän alkoi elätellä toiveita ja kun palasitte yhteen, hän järkyttyi ja kohtelee sinua kuin petturia.

Nehän oli eronneena monta vuotta, eiköhän kaveri ois jo sinä aikana yrittänytkin jotain jos olisi ollut ihastunut.

Mullekin tulee vaan mieleen että mies on tilittänyt susta vaikka mitä juttuja kaverilleen ja tehnyt suta jonkun hirviönaisen. Siksi kaveri ei pidä sinusta ja siitä että palasitte yhteen.
 
Me olemme olleet miehen kanssa nyt 2 v. yhdessä. Ja koko tänä aikana hän ei ole sanonu minulle mitään.

Kyllä mä luulen että monia alkaisi ihan 100 % mietityttämään miksi toinen ihminen käyttäytyy niin jäätävästi sinua kohtaan,ettei suvaitse edes tervehtiä vaikka joskus taannoin olette nauraneet yhdessä ja kuitenkin näette.

Aloin miettimään tuota hirviönaista,mutta kyllä itse ainakin edes tervehdin ihmistä jonka tunnen vaikka en edes pitäisi hänestä.En ehkä puhuisi mutta tervehtisin ainakin. En pystyisi samassa tilassa olemaan niin jäätävä toiselle. Ja joka kerta nähdessä.

Tämä kaveri on yli 30 v. ja on itse suhteessa.

Tosin tämän kaverin puoliso tuli kertomaan kyseisessä illanistujaisissa että hän ihmetteli miksi hänen miehellään oli kauhea kiire tulla sinne illanviettoon. Me taas olimme sopineet mieheni kanssa tulevamme hieman aikaisemmin kuin muut erinäisistä syistä.

Tiiä sitten mitkä hänen syyt ovat hänen käytökselleen. Ei tarvitsisi kuitenkaan jäätävä olla vaikka ei minusta pitäisi. Hän saa minut tuntemaan olevani ihan alempitasoinen. Kuitenkin olemme mieheni kanssa perustaneet perheen ja hankkineet yhteisen kodin. Joten luulisi että miehelläni on minusta hyvääkin sanottavaa (niiden ilkeyksien lisäksi joita hän ehkä on saattanut minusta sanoa). Olenhan minäkin kuullut ystävieni vuodatuksia ärsyttävistä miehistään ja kuinka nämä eivät huolehdi parisuhteesta yms. purnausta. Silti en vihaa näitä miehiä. Jokainen kun tekee itse päätöksen kenen kanssa on. Minulle se ei kuulu.

Illanistujaisissa hän puhui kaikkien kanssa ja tervehti. Vain minä jäin välistä. Kyllä se pistää miettimään että mitä olen tehnyt tälle ihmiselle.
 

Yhteistyössä