Terve!
Olis kiva kuulla, mitä alottajalle kuuluu? Ootko uskaltautunut hammaslääkäriin ja miten, milloin ja minne? Minkälainen kokemus se oli? Miten siitä on selviydytty?
Tästä aiheesta tuntuu olevan monia mielipiteitä ja siksi uskaltaudun kommentoimaan minäkin. Minulla siis myös on hammaslääkäripelko, vaikkakin ihan eri mittasuhteissa kuin aloittajalla, siis mulla se ei ole lähellekään niin paha onneksi. Tosin usein hammaslääkäripelko ei ole ainut "vaiva", vaan se linkittyy johonkin muuhun pelkoon/häiriöön, kuten mulla paniikkihäiriöön ja yleiseen hoitohenkilökunnan/auktoriteetin pelkoon. Vähän samaa ajatusta mulla tuli myös alottajan kokemuksista. Onko sulla todettu muita fobioita tai mielenterveyden "häiriöitä" kuin tuo hammaslääkäripelko? Sananahan nuo kuulostavat huomattavan paljon leimaavammilta ja vakavammiltakin kuin mitä todellisuus on.
Mulla ehkä parhaiten hammaslääkäripelkoon on auttanut kunnollinen mielenterveyshoito ja -lääkitys. Kun saa jonkin nimen sille, että miksi juuri minä pelkään näin älyttömästi joitakin asioita, se helpottaa jo oloa. Toki akuutti hammashoito on paljon kiireellisempää ja tärkeämpää kuin pitkäkestoinen ja epävarma fobioiden hoito, mutta se ei poista itse ongelman ydintä. Kuitenkin yksittäisillä hammaslääkärikokemuksilla (kuten monista esimerkeistäkin jo huomaa) on ratkaiseva merkitys myös jatkohoitoon. Siksi "ekan kerran" tuliskin olla mahollisimman miellyttävä kokemus (ja tätä ei nukutus läheskään aina oo), ehkä jopa vaan pelkkä juttelukerta, jossa vois ikään kuin sivumennen vaan vähän vilkasta suuhun, että lääkäri saa jonkinnäkösen käsityksen tilanteesta.
En tiedä paikkakuntaa, jossa aloittaja asuu, mutta ainakin Helsingissä on mielestäni toimiva akuuttihoitosysteemi. Viimeksi kävin hammaslääkärissä, kun oli pakko lohjenneen hampaan takia, ja menin akuuttiin päivystykseen huolella täytetyn esitietolomakkeen (jossa seikkaperäiset tiedot peloista jne.), rauhoittavien lääkkeiden ja saattajan (oman mieheni) avulla. Meinasin pariinkin otteeseen karata pois paikalta, kun piti odotella pääsyä tutkimushuoneeseen, mutta onneksi henkilökunta osasi suhtautua tilanteeseen luontevasti ja rauhallisesti varsinkin esitietoni luettuaan. Kai he ovat ennenkin hammaslääkäripelkoisia kohdanneet. Saattaja toimi osittain "puhemiehenäni" ja koin, että mies oli ikään kuin jonkinlainen turvakilpi mulle, ettei mun tarvinut asioida suoraan henkilökunnan kanssa. Jostain syystä koen aina tämmösissä tilanteissa jääväni alakynteen, ettei mua ymmärretä tai uskota tai ettei mua oteta todesta ja ettei ammattihebkilöt ole koskaan mun "puolella". Hammaslääkäripelko on kuitenkin tosiasia ja se on aina pakko ottaa todesta. Eri asia sitten on, kuinka hyvin muut ihmiset ymmärtävät minua ja tuntemuksiani...
Akuuttipäivystys oli yllättävän positiivinen kokemus, vaikka hirveää se oli, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ei kuitenkaan niin hirveää kuin mitä pelkäsin, ja se on pääasia. Ehkä tähän vaikuttaa ottamieni rauhoittavien lääkkeiden määrä. En ottanut niin paljoa, etten ois tajunnut tilanteesta mitään (näin kykenin olemaan kuitenkin jollain lailla tilanteen herra), mutta kuitenkin sen verran, että pelon pahin kärki katkesi. Olisin halunnut ottaa lääkkeitä huomattavan paljon enemmän, vaikka koko purkillisen, mutta onneksi mies toppuutteli. Tutkimuksessa oli sitten sopivan unisen raukea olo, eikä toisen ihmisen ronkkiminen niin paljoa hetkauttanut, kun en pystynyt lääkeiden vaikutuksesta niin paljon asiaa miettimään. Akuuttitutkimus oli tosi nopeasti ohi ja sain Helsingin kaupungilta palvelusetelin, jolla pystyin menemään valitsemaani yksityiseen paikkaan siten, että kaupunki maksoi välistä oman osuutensa ja mulle jäi maksettavaa vain erotus. Lopputulos: menin hammaslääkäripelkoon erikoistuneelle, tosi taitavalle ja osaavalle lääkärille ja juurihoidon hinta 0! Maksoin ekalla kerralla vain puudutteista eli 20. Yhteensä kävin tällä yksityisellä lääkärillä muistaakseni 4 kertaa ja maksettavaa oli ehkä yhteensä n. 150, vaikka tosi järeitä toimenpiteitä jouduttiin tekemään ja puudutusaineita laitettiiin moninkertainen määrä "tavalliseen" potilaaseen verrattuna. Kunnallisella puolella olisin joutunut maksamaan ainakin saman verran, joten palvelusetelillä tämä tuli oikeastaan halvemmaksi, kun osasi valita lääkärin oikein. Tosin mulla oli mukana myös paljon hyvää tuuria.
Ei mun hammaslääkäripelko oo silti mihinkään kadonnut, vaikka hyviä kokemuksia onkin, mutta lieventynyt ehkä kyllä ainakin siitä, mitä se pahimmillaan on ollut. Toki se pelko on aina kaikkein järjettömintä juuri silloin, kun sinne hammaslääkäriin on vain pakko mennä eikä millään uskaltaisi. Ymmärrän siis hyvin aloittajan ajatuksia ja tuntemisia, vaikka toki näin ulkopuolisena jotkin aloittajan kuvailemat asiat tuntuvat tosi hassuilta ja järjellä ajateltuina ihan typeriltä. Mutta kun järki ja tunteet ovat aina tosi pahasti ristiriidassa, ainakin tämmösissä asioissa, ja omaa pelkoaan on liki mahdotonta kuvailla toisille ihmisille. Aina ne pelot ja ajatukset tuntuvat tosi naurettavilta ääneen sanottuina ja ehkäpä vielä enemmän vielä kirjoitettuna tekstinä. Siksi ymmärrän myös "Vieraan" kommentteja, vaikka ne ovatkin täysin epäasiallisia tähän ketjuun kirjoitettuna. Pelkoon kun auttaa kaikkein vähiten järkipuhe, varsinkaan näsäviisastelu.
p.o. Olet, ei olen.
