Haluttomuus eron

[syynä]

En ole koskaan ollut kovin aktiivinen seksin suhteen. Minusta elämässä ja parisuhteessa on tärkeämpiäkin asioita. Viimeaikoina olen ollut normaaliakin haluttomampi, joka on turhauttanut miestäni.

Hän on vihainen, mikä karkoittaa loputkin haluni. Viikonloppuna mieheni sanoi, ettei halua elää seksittömässä suhteessa, vaan haluaa erota. Olen aivan shokissa. En minä halua erota, koska muuten liittomme on mielestäni hyvä. Lupasin suostua seksiin useammin, mutta se ei muuttanut hänen mieltään. Sanoi vain kylmästi, että haluaa naisen, joka haluaa häntä.

Mitä ihmettä minä enää voin tehdä, jos ei seksiin suostuminenkaan saa hänen mieltään muuttumaan? Mahtaisiko tämmöinen pienellä libidolla varustettu nainen löytää miestä enää laisinkaan?

 

[Nainen]

Paha homma. Meillä sama toisin päin. Suunnittelen jättäväni mieheni sen takia ettei hän enää halua seksiä kuin ehkä muutaman kerran vuodessa ja minä tarvitsen useammin. Ei minullekaan riittäisi se, että hän suostuisi minun vaaatimuksestani, vaan haluan miehen joka haluaa minua. Tilapäinen haluttomuus on ok, mutta elämäntapana en voi sellaisen kumppanin kanssa elää, paitsi pettäen, mutta ei sekään pidemmän päälle kivaa ole, koska haluan oman miehen ja aktiivisen seksielämän. Ja tulen sen saamaan.

 

[minttu]

Meidän suhteessa samanlainen tilanne on jatkunut jo pari vuotta...mies ei halua. On pakko olla sen verran itsekäs, että myöntää itselleen haluavansa sellaisen kumppanin, joka haluaa sinua. Erohan siitä tuli ja muutan pois, vaikka pelottaa ja ahdistaa. Olen sen verran nuori, että intohimoa ilman en voi elää.

 

[Siru]

Toisen haluaminen on minun mielestäni erittäin haavoittuvainen tunne. Me esimerkiksi mieheni kanssa emme halua toisiamme sillä välillämme on liikaa erimielisyyksiä, ongelmia, riitaa ja muuta peetä .

Voisimme ""panna"" tavan vuoksi niin kuin ennen ja hetkeksi unohtaa kaiken peen mutta nykyään on jo niin paha tilanne että se ei onnistu.
Eli elämme molemmat puutteessa , heh, heh. Kyllä se näinkin käy sillä fantasiamaailma on olemassa.

 

[Nenne]

Mikä on syy sille, että olette ylipäätään yhdessä?

 

[Petteri]

Melkein sama juttu kuin meillä; tosin en ole vielä ajatellut vakavasti eron mahdollisuutta. Mielessä se on kyllä käynyt.

Vaimoa ei oikein seksi kiinnosta, sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä hänelle itselleen. Seksiä kuitenkin on, hän hoitaa aviolliset velvollisuutensa, mutta on todella typerän tuntuista rakastella hänen kanssaan. Vähän kuin käteen vetäisi. Joten ymmärrän hyvin miehesi mielipiteen että vaikka seksiä olisikin enemmän, niin se ei silti tuntuisi hyvältä.

Valitettavasti seksin määrän lisääminen ei ole ratkaisu, siihen pitäisi saada oikeita tunneitakin mukaan. Seksihän on miehelle kuin rakkauden osoitus!

 

[Voimo myös]

Minunkin mieheni haluaa seksiä paljon useammin kuin itse haluan.Yleensä kyllä suostun seksiin ihan ilmapiirin vuoksi.Mies on itse piru, jos ei seksiä heru!

Nyt on vain alkanut ahdistamaan koko juttu! Miksi pitäisi suostua toisen mieliksi? Mies ei muutenkaan oikein ole perheihmisiä.Kotitöitä ei tee sievästi pyytämälläkään, huutaa vain lapsille kun nämä eivät siivoa!

Olenkin alkanut haaveilla erosta.Raha-asiat vain huolettavat.Miten pärjätä 3 ala-ikäisen kanssa? Minulla aei ole edes vakituista työsuhdettakaan.Pelottaa tälläinen tunteeton avioelämä!

 

[Sad sister]

Meillä mies ei halua. Kaksi vuotta olen paininut asian kanssa, odottanut toisen halujen heräävän. Ollut kärsivällinen, miettinyt syitä, surrut yksin, elänyt intohimoja unissani. Keskusteluja on käyty. Mikään ei auta. Edes lomamatkat eivät herätä hänessä haluja. Olen kaunis nuorehko nainen enkä halua elää loppuelämääni harrastaen seksiä keskimäärin 10 kertaa vuodessa. En koe minäkään seksiä elämäni ykkösasiaksi, mutta tärkeäksi kuitenkin. Tunnen itseni avuttomaksi. Menetettyä intohimoa en saa toisessa herätettyä. Ero on käynyt mielessä. Kaikki on suhteessamme muuten hyvin, rakkautta riittää - mutta rakkautta, josta puuttuu intohimo/halu/miehen ja naisen välinen fyysinen side. En haluaisi erota tämän asian takia, eikö seksi ole aika pinnallinen syy? Olisinhan kovin itsekäs? Asia kuitenkin vaivaa enemmän ja enemmän, polkee itsetuntoani. Kuinka minä voin tukahduttaa seksuaalisuuden itsestäni? Onnellista tulevaisuutta on vaikea nähdä. Haluttomuus = lapsettomuus... jne.?

 

[Vaimo]

Siis eikö teillä ole vielä lapsia yhdessä? Nyt lähdet kyllä moisesta suhteesta! Tehän elätte kuin sisko ja sen veli-suhteessa.
Upea nuori nainen ja seksitön elämä kuulostaa minusta pahalta! Takuulla löydät miehen, joka on hulluna sinuun! Voi, ollapa vielä nuori ja vapaa)))))
Keskustele rehellisesti miehesi kanssa.Pohtikaa, kannattaako jatkaa tuolaista suhdetta.Jos ei ole kipinää niin ei ole.Move on,sister!

 

[minttu]

Juuri noita asioita minäkin mietin. Tuntuu niin typerältä ajatella, että menettää niin paljon kaikkea muuta, kun eroaa tällaisen syyn takia. Ainahan sitä sanotaan, että seksi ei ole kaikki kaikessa jne. Mutta kyllä se niin on ettei mikään voi pahemmin murentaa itsetuntoa, kun se, että oma poikaystävä ei halua sinua. Ja kun kuitenkin itse tietää olevansa nuori ja kaunis, niin kyllähän sitä miettii, että mikä ihme minussa voi olla vikana. Mistään pettämisestä meillä ei kuitenkaan ole kysymys. Varmaankin enemmän siitä, että käsitykset seksistä ja rakastelusta ovat niin erilaiset.

 

[Vaimo]

Mutta kannattaako sinun odottaa ""ihmettä"" tässä suhteessa? Voisiko asiasta puhua kaverisi kanssa ja kuulostella hänen mielipidettään.
Jotenkin surullista, että nuoren ihmisen pitää kärsiä seksin puutteesta.Läheisyys ja siihen kiinteästi kuuluva seksi ovat kaunein asia maailmassa.Suhde ilman seksiä on jotenkin luonnotonta mielestäni.

 

[AP]

Olette siis sitä mieltä, että mieheni tekee oikean ratkaisun jättäessään minut, vaikka kaikki muu liitossamme on kunnossa? Onko seksi todella kaiken edelle menevä tarve? Olenko minä mielestänne luonnoton?

 

[Vaimo]

Ei,teidän pitäisi keskustella miehesi kanssa asiat julki.Kerrotte omat toiveenne rehellisesti.
Et ole luonnoton,mutta puhukaa asiat ja koettakaa korjata liittonne, jos kerran välitätte toisistanne!

 

[AP]

Mies on kertonut toiveensa, mutta minä en yksinkertaisesti pysty vastamaan niihin. Rakastan ja voisin suostua seksiin, mutta hän vaatii minua haluamaan itseään. Mies ei tada enää välittää sinusta tämän asian takia. Olen niin ahdistunut ja surullinen.

 

[Nainen]

Jos halut eivät kohtaa, mies tekee oikean ratkaisun. Sinäkin voisit olla onnellisempi tulevaisuudessa miehen kanssa, joka ei seksistä niin välitä. Niitäkin miehiä on.

Joillekin seksi on vain niin tärkeä asia. Jotkut taas saattavat erota, koska esim. uskonto on eri, tai elämäntapa ylipäätään on liian erilainen. Syitä riittää, mutta jos seksi on miehellesi tärkeää, niin ymmärrän häntä täysin.

Ymmärtäisin senkin että joku haluaa erota, koska vaikkapa kumppani on jatkuvasti harrastuksissaan, töissä, poissa.. kukin laittaa itse omat arvonsa tärkeysjärjestyukseen, siinä ei keskustelut auta, koska sisimpäänsä ei voi toisen puhuttamisella muuttaa.

 

[Romina]

En ymmärrä, miksi haluat olla miehen kanssa, jota et halua? Miehesi ei ilmeisesti halua olla vain kaveri kanssasi, joten ero on aivan oikeutettu hänen kannaltaan. Hyvin pian eron syynä olisi toinen nainen ja sitä tuskin haluat? Anna siis miehesi mennä ja etsiä joku, joka oikeasti häntä haluaa.

 

[Sad sister]

Sama juttu meilläkin minttu, kyse ei ole pettämisistä, fyysisestä ongelmasta tms. Meillä tuntuu olevan vain erilaiset käsitykset rakastelusta ja siitä mikä on määrällisesti normaalia. Mieltymykset seksin suhteen muilta osin tuntuvat osuvan yhteen (niinä kertoina kun sitä on). Keskustelut aiheesta johtavat usein umpikujaan. Toinen ahdistuu, ei osaa selittää haluttomuuttaan. Toteaa näin vain olevan ja sillä siisti. Hän ei kuulemma voi sille mitään, että haluaa harvoin. Eikä tunnu olevan valmis/halukas tekemäänkään asian eteen mitään. Ja ehkä parempi niin, ettei teeskentele tai koe seksiä velvollisuudeksi. Minä en halua, että hän olisi mukana hommassa vain pakosta. (Tosin jos osat olisivat toisin päin, tiedän, että itse rakastelisin hänen kanssaan silloinkin, kun ei haluttaisi. Näin olen toiminut aiemmissa suhteissa.) Kun keskustelemme, päädyn aina tuntemaan oloni itsekkääksi ja kohtuuttomaksi.
Puhuminen ei yksinkertaisesti auta. Välillä tuntuu, että lisää vaan kuilua väliimme.

Minua turhauttaa, etten enää voi tehdä aloitetta seksiin, koska pelkään, että on väärä aika ja hän ahdistuu. Sitäpaitsi torjutuksi tuleminen on kauheaa! En useinkaan tiedä milloin hänellä on se ajankohta kuukaudesta/puolestatoista kk:sta, että kanssakäyminen olisi mieluisaa hänelle. Kun hän tekee aloitteen, en koskaan uskaltaisi silloin itse kieltäytyä. Rakastelu hänen kanssaan on ihanaa, mutta onnellisuuden tunteeni pilaa pian se, että tiedän kuinka kauan on taas seuraavaan kertaan.

Suhteessa on paljon hyvää, joten lähtö ei olisi helppoa. Kuten sanottu, kaikki muu on mallillaan ja välillämme on rakkautta. (Toki tämä syö rakkautta.) Toista en voi muuttaa, joten odotan kai ihmettä...en tosin tiedä kuinka pitkään jaksan. Voinko olla täysin oma itseni, jos seksuaalisuuteni tukahdutetaan?

 

[Satunainen mies lukija]

Minkähän ikäisiä ap olette. Itse olen 45 v, naimisissa ja monta lasta, vaimoni on minua 6v nuorempi. Seksiä on 3-4 kertaa viikossa hänen kanssaan, mutta petän häntä toisinaan kun hänen harrastuksensa vievät useita viikonloppuja ja on poissa kotoa. Niin käyn rakastelemassa itseäni 10 v vanhempaa naista, usein ollaan heidän mökillään viikonloppuja, tulen hänen miehensä kanssa todella hyvin toimeen ja tietysti kaikki touhu tapahtuu hänen luvallaan. Rakastaa vaimoaan ja aikuisia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, eli on ihan täysissä järjissään. Mies on sydänleikattu ja eturauhas-syöpä myös. Miehiset kyvyt ovat lähteneet samalla mutta antaa vaimonsa nauttia seksistä täysin siemauksin. Tuntuu jotenkin moraalittomalta mutta mies usei katselee vierestä kun rakastelen vaimoansa, jopa tekee vaimollesa suuseksiä sen jälkeen ja onpahan joskus käynyt niin että on siitä niin kiihottunut että on melkein itsekin pystynyt sen jälkeen ""siihen"" . Ollaan usein keskusteltu asiasta . Mutta ovat yhteen ääneen todenneet että tämä on heidän ratkaisunsa asiaan eikä siihen liity mitään mustasukkaisuutta. Tämä juttu ei ole mitään pornoelokuvien tuottamaa fantasiaa vaan erään akateemisen pariskunnan tekemä ratkaisu. Suurempi ongelma tämä on ehkä itselle ja omalletunnollni mutta en ole osannut kietäytyäkkään kun näinkin miellyttävästä auttamisesta on kyse

 

[minttu]

En minä missään tapauksessa ole sitä mieltä, että kannattaisi erota ja miehesi on oikeassa. Jutelkaa! On minunkin neuvoni. Se on äärimmäisen vaikeaa, mutta välttämätöntä. Omassa suhteessani päädyimme eroon juttelun ja pohdinnan jälkeen. Poikaystäväni ei halunnut jutella asiasta kenenkään ulkopuolisen (esim.terapeutin kanssa) eikä nähnyt mahdollisuutta siihen, että tilanne saataisiin korjattua omin neuvoin. Sitten oli vaan pakko nostaa kädet ilmaan ja todeta, että ei kai sitä enää muuta voi. Ihmisiä on erilaisia ja seksi merkitsee toisille enemmän kuin toisille, myös elämäntilanne vaihtelee. Jos vaikea tilanne kuitenkin jatkuu ja jatkuu eikä asialle sen hankaluuden takia tehdä mitään, voi tilanne pahimmillaan kärjistyä pettämiseen. Tai aiheuttaa molemmin puolin kiukustumista ja katkeruutta, kun toinen on vihainen siitä ettei toinen halua ja toinen puolestaan vihainen itselleen siitä, kun ei halua.

Sinun tuntojasi yhtään vähättelemättä ymmärrän sen ettei miehellesi riitä se, että lupaat suostua seksiin useammin. En tiedä onko pahempaa olla haluamatta toista vai suostua seksiin säälistä tai itsensä pakottamalla.

Älä masennu tai lannistu, yleensä asioilla on taipumus järjestyä

 

[minttu]

Vielä sinulle Sad sister,
kaikki nuo ajatukset, mitä olit kirjoittanut tuntuvat niin tutuilta. Minäkin mietin ihan tosissani ja vakavissani, että miten me koskaan saadaan lapsia, kun seksiäkään ei ole. Aloitetta ei voinut tehdä, kun se tuntui toisesta painostukselta eikä ainakaan helpottanut tilannetta.

Ja kaikista älyttömintä on tosiaan se, että kaikki oli ihan hyvin ja oli rakkautta ja hellittelyäkin. Minulle poikaystävä sanoi lopulta, että mieti onko tämä sellainen tilanne, jossa haluat aina olla,hän ei voi itseään muuttaa. Ja sitten mietin ja tajusin, että vaikka kaikki olisi muuten ihan hyvin, en halua tyytyä. Hirveän vaikeita valintoja, mutta lohdullista jotenkin tietää ettei ole ainoa tällaisessa tilanteessa oleva.

 

[n-73]

No ei sitä seksin takia tarvi erota. Kyllähän haluja voi ruokkia. Kyllä se on molempien yhteinen asia. Toki vaikeaa on elää puutteessa. Meilläkään ei tällähetkellä rakastella kun kerran viikossa, eikä se mulle tahdo riittää, mut minkäs teet kun on työt sun muut, mitkä verottaa voimia ja aikaa. Mutta kyllä se puute on iso asia , jolle pitäs tehdä jotain.

 

[AP:lle]

Oletko koskaan miettinyt mikset halua omaa miestäsi? Herättääkö joku muu mies (tai nainen) halusi?

 

[Sad sister]

Kiitos minttu, että jaoit oman kokemuksesi. On lohduttavaa, että on kohtalotovereita, vaikka tätä ei kyllä kenellekään toivo!Toivottavasti osaan tehdä oikean ratkaisun. Lähden tai jään, vaikeaa tulee olemaan. Värikästä syksyä sinulle!

 

[Kati]

Harvemmin kahden ihmisen mieliteot ja halut täysin kohtaavat. Elämäntilanteetkin muuttuvat. Mutta missä menee raja mihin toisen täytyy parisuhteessa tyytyä/suostua/taipua?

 

[Miesnäkökulma]

Hyvä AP

En halua provosoida mitään maratoniketjuja, mutta voin toki kertoa, että ymmärrän Sinua ja - haluttoman vaimon puolisona - ymmärrän myös miestäsi. Olen itse omassa parisuhteessani kokenut, ettei haluton voi tilanteelleen juuri mitään ja myöskin - aiemmissa keskusteluissa tällä palstalla - sen kuinka ylivoimaisen vaikeata ""halullisten"" on eläytyä haluttoman osaan. Annetaan vain neuvoja alkaa haluta, ihankuin rampaa komennettaisiin juoksemaan tai epämusikaalista laulamaan.

Hakeudu kaikin mokomin terapiaan, jos vain vähänkin luulet siitä olevan apua. Olen kuitenkin aika skeptinen. Jos haluttomuuteen olisi joitakin konsteja (paitsi esimerkiksi selkeiden fyysisten sairauksien hoito, hormonaalisten häiriöiden korjaus jne), niin eihän meillä olisi koko ongelmaakaan. Inhoan muuten sanaa ""terapia"" tässä yhteydessä. Sehän viittaa johonkin puutteeseen ja vikaan, joka pitäisi hoitaa pois. Olet kuitenkin todennäköisesti ihan terve nainen, ja ainoa ""vika"" on se, että Sinun ja miehesi sukupuoliset toiveet eivät kohtaa. Edustatte todennäköisesti vain libidon luontaisen vaihtelun ääripäitä.

Miehenä tiedän, että haluttoman naisen rinnalla elämä voi olla välillä yksinäistä - samoin kuin tietenkin haluttoman miehen vaimollakin. En kuitenkaan jaksa ymmärtää näitä henkilöitä, jotka valittavat tilanteen kolhivan heidän itsetuntoaan. Kyllä aikuisen ihmisen itsetunnon tulee perustua muuhun kuin seksiin.

Sivullisen on äärimmäisen vaarallista mennä neuvomaan Sinua tai miestäsi teitä kumpakaan tuntematta. Se, onko lopputulemananne ero, miehesi rinnakkaissuhde, hänen sopeutumisensa seksittömään liittoon tai Sinun halujesi kohentuminen vastaamaan miehesi toiveita, riippuu niin monista vain teitä koskevista seikoista, että teidän lisäksenne vain ehkä jotkut aivan luotetut ystävänne voivat todella auttaa teitä selvyyteen - ei tämä palstayleisö.

Joka tapauksessa, mitä parhainta jatkoa Sinulle ja miehellesi.