A
Annu
Vieras
Meillä meidän 1.5v saa kyllä täyden vauhdin päälle, ku johonkin ravintolaan mennään, joten käymmekin niissä harvakseltaan. Odotamme, että kasvaa ja vanhemmiten uskoo ja ymmärtää paremmin.
Haluisin syödä ravintolassa rauhassa, kiitos
- Viestiketjun aloittaja TooQT2BSTR8
- Ensimmäinen viesti
mua ei häiritse muiden lapset. en kovin paljon ravintoloissa käykään. kerrompa teille kuinka ärsyttää olla lapsen kanssa vaikkapa laivalla seisovassa pöydässä, kun aikuiset tuijottavat ja mulkoilevat jos pieni lapsi päästää pienemmäkin äänen. en sin viet lapsen pöytään ja lähdet hakemaan ruokaa, lapsi huutaa jokun on nälkä ja aikuset valittavat jonosa jo kuinka tuo lapsi pitää tuolla niin kovaa ääntä ja samalla jonottavat lasten ruoka pisteeseen itse ja minä heidän perässä jotta saisin sen ruuan että lapsi hiljenisi. joten joskus voisivat aikuisetkin yrittää ymmärtää ja hieman katsoa mikä tilanne on.
K
Keittiönoita
Vieras
Sama juttu =) Jos lapsi on niin pieni, ettei lapselta voi edellyttää vielä käytöstapojja, niitä käytöstapoja voi kuitenkin edellyttää tämän lapsen vanhemmilta. Ts silloin vanhemmat pitävät huolen siitä, ettei heidän lapsensa häiritse muita.Alkuperäinen kirjoittaja Åboriginal:
A
anika harmaana
Vieras
Itselläni on kaksi koululaista ja vauva. Tällä hetkellä tilanne on mitä mainioin ravintolassa käynnin kannalta - koululaiset jo osaavat ja vauva viihtyy syöttötuolissa "juttelemassa". Tilanne on joskus koululaisten pienenä ollessa ollut vaikeampikin ja tiukkana on saanut olla ja joskus on pitänyt miettiä sitäkin, että voiko johonkin hienompaan ravintolaan edes mennä.
Minua "lapsellisena" häritsee ihan ap:n tapaan huono käytös ravintoloissa. Itse asiassa minua saattaa häiritä vielä enemmänkin, kun tiedän vallan hyvin, ettei se tapojen opettaminen nyt NIIN vaikeaa ole.
Aivan erityisesti ärsyttää, jos pöytään tulee joku ventovieras lapsi rupattelemaan mukavia. Pidän lapsista, mutta ei minua kuitenkaan erityisesti kiinnosta jonkun vieraan perheen vieras lapsi (antaa tulla vaan kivitystä...). Ei se, että minulla on omia, rakkaita lapsia tarkoita, että haluan kuulla jonkun ventovieraan räkänokan kyselyä, kun olen ravintolassa syömässä.
Juuri viikonloppuna illastin mieheni kanssa vähän hienommassa ravintolassa ja jonkun lähipöydän pikkutyttö kävi pöydässämme useita kertoja kyselemässä kaikenlaista ja kertomassa mm. että hänen äitinsä juo tuolla viinaa (viinilasi ruoan kanssa taisi tosin olla). Eipä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kun yritin viittoa lapsen omaa pöytää päin, niin pöydässä istuva vanhempi rouva vilkutti minulle iloisesti.
Lopulta talutin kullannupun omaan pöytäänsä ja pyysin kohteliaasti, ettei hän enää kävisi kanssamme juttelemassa. Samainen vanhempi rouva (mummo?) sanoi vaan, että kun tyttö on niin kovin suloinen ja puhelias, niin hän tykkää käydä juttelemassa vieraillekin. Palasin omaan pöytääni ja noin viiden minuutin päästä tämä suloinen ja puhelias neiti oli palannut seuraamme. Sanoin tiukasti, että nyt pitää palata omaan pöytään. Tyttö suunnistikin heti topakasti viereisen pöydän nuoren pariskunnan seuraan...
Viimein tarjoilija kävi keskustelemassa jotain lapsen pöydässä ja pöydän vanhempi rouva loi minuun tuikean silmäyksen. Tyttö ei enää meidän pöytäämme tullut - pariin muuhun kyllä meni "keskustelemaan". Lähtiessään vanhempi rouva tönäisi mieheni tuolia ohi kulkiessaan ja tuhahteli äänekkäästi. Anteeksi ei tönimistään pyydellyt...
Ei kai sitä voi vaatia lapselta käytöstapoja, jos niitä ei vanhemmillakaan ole, mutta ärsyttää silti, kun ei edes viitsitä yrittää. Vaikka lapsi olisi omasta mielestä miten suloinen ja puhelias, niin ei hän välttämättä viehätä naapuripöytää. Tässä tapauksessa ihmettelin muuten sitäkin, että vaikka seurueen aikuiset olivat siististi pukeutuneita, niin lapsukainen laukkasi ympäriinsä likaisessa, virttyneessä villapuserossa ja lököttävissä villahousuissa räkä nenästä valuen. Ei sillä, että söpömpi lapsi olisi ollut sen enempää tervetullut, mutta kuuluu kai hyviin tapoihin myös siisti pukeutuminen hienompaan ravintolaan?
Heräsi kyllä tämä muidenkin lanseeraama ajatus, että pitäisi syödä jatkossa kotona, että saisi syödä rauhassa.
Minua "lapsellisena" häritsee ihan ap:n tapaan huono käytös ravintoloissa. Itse asiassa minua saattaa häiritä vielä enemmänkin, kun tiedän vallan hyvin, ettei se tapojen opettaminen nyt NIIN vaikeaa ole.
Aivan erityisesti ärsyttää, jos pöytään tulee joku ventovieras lapsi rupattelemaan mukavia. Pidän lapsista, mutta ei minua kuitenkaan erityisesti kiinnosta jonkun vieraan perheen vieras lapsi (antaa tulla vaan kivitystä...). Ei se, että minulla on omia, rakkaita lapsia tarkoita, että haluan kuulla jonkun ventovieraan räkänokan kyselyä, kun olen ravintolassa syömässä.
Juuri viikonloppuna illastin mieheni kanssa vähän hienommassa ravintolassa ja jonkun lähipöydän pikkutyttö kävi pöydässämme useita kertoja kyselemässä kaikenlaista ja kertomassa mm. että hänen äitinsä juo tuolla viinaa (viinilasi ruoan kanssa taisi tosin olla). Eipä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kun yritin viittoa lapsen omaa pöytää päin, niin pöydässä istuva vanhempi rouva vilkutti minulle iloisesti.
Lopulta talutin kullannupun omaan pöytäänsä ja pyysin kohteliaasti, ettei hän enää kävisi kanssamme juttelemassa. Samainen vanhempi rouva (mummo?) sanoi vaan, että kun tyttö on niin kovin suloinen ja puhelias, niin hän tykkää käydä juttelemassa vieraillekin. Palasin omaan pöytääni ja noin viiden minuutin päästä tämä suloinen ja puhelias neiti oli palannut seuraamme. Sanoin tiukasti, että nyt pitää palata omaan pöytään. Tyttö suunnistikin heti topakasti viereisen pöydän nuoren pariskunnan seuraan...
Viimein tarjoilija kävi keskustelemassa jotain lapsen pöydässä ja pöydän vanhempi rouva loi minuun tuikean silmäyksen. Tyttö ei enää meidän pöytäämme tullut - pariin muuhun kyllä meni "keskustelemaan". Lähtiessään vanhempi rouva tönäisi mieheni tuolia ohi kulkiessaan ja tuhahteli äänekkäästi. Anteeksi ei tönimistään pyydellyt...
Ei kai sitä voi vaatia lapselta käytöstapoja, jos niitä ei vanhemmillakaan ole, mutta ärsyttää silti, kun ei edes viitsitä yrittää. Vaikka lapsi olisi omasta mielestä miten suloinen ja puhelias, niin ei hän välttämättä viehätä naapuripöytää. Tässä tapauksessa ihmettelin muuten sitäkin, että vaikka seurueen aikuiset olivat siististi pukeutuneita, niin lapsukainen laukkasi ympäriinsä likaisessa, virttyneessä villapuserossa ja lököttävissä villahousuissa räkä nenästä valuen. Ei sillä, että söpömpi lapsi olisi ollut sen enempää tervetullut, mutta kuuluu kai hyviin tapoihin myös siisti pukeutuminen hienompaan ravintolaan?
Heräsi kyllä tämä muidenkin lanseeraama ajatus, että pitäisi syödä jatkossa kotona, että saisi syödä rauhassa.
M
Minä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja perhoinen84:eli tuollako meinaat että jos esim.1v ei pysy paikoillaan 10min niin se on sitten joku adhd tai sun muuta?
No en, mutta kyllä vilkaskin lapsi kykenee olemaan aloillaan hetken aikaa. Jos ei kykene, niin ehkä kannattaa miettiä jotain apua perheen tilanteeseen.
Kirjoitin diagnoosi-asian vain siksi, että joku heti ole huutamassa että ei meidän adhd-lapsi ainakaan kykene olemaan paikoillaan.
M
Mimi
Vieras
J
Jaana
Vieras
Minusta lasten pitää saada olla lapsia kyllä ne kerkeää jäykistellä tikku perseessä sitten aikuisena ihan tarpeeksi! Me käymme joka viikonloppu "ulkona" syömässä ja toimitaan aika pitkälle lasten ehdoilla eikä koskaan ole tullut valituksia tai vihaisia katseita päinvastoin toissa viikolla eräs pariskunta tuli sanomaan että heistä on ihana katsoa kun lapset saavat olla omia ittejään. Mulla on kyllä siinä mielessä hyvä sanoa kun meidän lapset ovat luonteeltaan tosi kilttejä, mikä taas voi johtua siitä että heille ei huudeta eikä heitä käskytetä.
K
Keittiönoita
Vieras
Tuskin kiltit lapset ketään häiritsevätkään. Kyllä minustakin lapset saavat olla lapsia, myös ravintolassa. Mutta se, että lapsi saa olla lapsi ei ole sama asia kuin että lapsen annetaan käydä häiritsemässä muita ihmisiä. Ja kuten jo aiemmin ketjussa sanoin, hyvin harvoin tapaa häiritseviä lapsia. Yleensä vanhemmat tietävät, missä kulkee raja sille, mitä voi tehdä ja mitä ei.Alkuperäinen kirjoittaja Jaana: