Haluanko kuitenkaan erota?

[Maisa]

Hei,

Olemme tehneet eroa kaksi vuotta. Tai minä, mies ei halunnut/halua erota. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. En vaan enää voinut kuvitella meidän välille läheisyyttä, tuntui että välillämme ei ole enää sitä mitä kutsutaan parisuhteeksi. Kaikki miehessä ärsytti. Olemme asuneet erillämme puoli vuotta. Muuttaessa erillemme laitoin 1. vaiheen käräjäoikeuteen. Tuntui hyvältä olla erossa vaikka jaettu aika lasten kanssa tuntui pahalta > ikävä lapsia. Miehen takertuminen ja halu jatkaa ahdisti. > Laitoin 2. vaiheen postiin... Samalla lasten joka tapaamisjaksoa pitkitettiin 5 päivällä kesän ajan lomien takia. Nyt lapset ovat isällään tämän jakson toista päivää ja eilen mies ilmoitti että hän vei vahvistuksen käräjäoikeuteen saamastaan 2.vaiheen ilmoituksesta (hän vieläkin haluaisi jatkaa).

Nyt yht'äkkiä tuntuu että iski kamala ikävä vanhaa elämääni. On ikävä lapsia, mietin yhteisiä hienoja hetkiä, kaipaan yhteistä perhe-elämää... Onko tämä nyt jotain eroahdistusta joka tulee kun ero oikeasti tapahtuu ihan muutaman päivän päästä vai haluanko oikeasti mieheni takaisin? Sen tiedän, että hän haluaisi vielä jatkaa. Olen todella hämmennyksissäni omista tunteistani. Onko kukaan kokenut samaa ja mitä teit?

 

[aikalisä]

tuttu tunne. Ottakaa aikalisä. Ilmoittakaa, että 2.vaiheen ilmoituksen saa palauttaa tai perutte suoraan eroaikeen. Aikalisä auttaa.
Nimimerkillä uudelleen rakastunut samaan mieheen ja yhdessä asumme. =)

 

[Maisa]

Kiitos vastauksesta. En halua kauheasti kuitenkaan kiiruhtaa takaisinkaan, siis ennen kuin olisin täysin varma. Ihan jo lasten takia siis. En halua että joutuvat elämään uudelleen sen että isä ja äiti muuttavat erilleen. Hämmentyisivät turhaan soutamisesta ja huopaamisesta. Vielä kun en itse tiedä että onko tämä eroahdistusta vai oikeaa kaipuuta...