Haluan vain purkaa mieltäni...

[pieni_ja_pippurinen]

Hei!

Toivomme mieheni kanssa lasta. Olen itse kuumeillut jo pitempäänkin.

Kesäkuun loppupuolella sain tietää olevani raskaana ja menimme samana päivänä kihloihin. Elokuun alkupuolella sain keskenmenon. Jo silloin kun pääsin sairaalasta, päätimme, että alamme yrittämään uutta lasta vaikka keskenmenosta ei olekaan kauaa aikaa.

Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään tilannettamme uudelleen. Miehelläni on määräaikainen työsuhde ja itse olen opiskelija vielä seuraavat 1½ vuotta. Omaa asuntoa ei ole eikä myöskään säästöjä.

Minä joudun tässä suhteessa hoitamaan kaikki laskujen maksusta siivoamiseen ja kaupassa käyntiin mieheni vedotessa siihen, että hän käy töissä. Mieheni myös pelaa paljon tietokonepeliä (jos on vapaapäivä niin aamusta iltaan). Hän auttaa kotitöissä vain silloin kun pyydän.

Kuitenkin nyt mietin, uskallanko luottaa siihen mitä hän sanoo? Mieheni on ennenkin luvannut yhtä jos toista ja pitänyt lupauksensa silloin kun pakotan hänet pitämään ne.

Haaveilen vauvasta ihan älyttömästi, mutta pelkään uutta keskenmenoa ja sitä, että mieheni jatkaa tuota pelaamistaan, vaikka onkin luvannut lopettaa jos vauva tulee. En tiedä uskallanko luottaa hänen lupauksiinsa.

En tiedä jaksaako kukaan lukea tätä loppuun, mutta sain kuitenkin purkaa mieltäni, vaikka se ei välttämättä mitään autakaan.

 

[Itse päätät]

Itse olen ollut tuollaisessa suhteessa ja luojan kiitos, tajusin lähteä siitä! Olin silloin itse koulussa, mutta sen lisäksi myös osa-aikatyössä. Mies töissä. Laskut kyllä maksoimme puokkiin, mutta kaiken muun jouduin minä tekemään. Siis kaupassa käynnit, pyykit, siivoukset, ruoan laiton siis iahan kaiken. Mies töisen jälkeen vaan meni koneelle pelaan ja olikin siinä iltaan asti. Minä koulun ja töiden jälkeen jouduin sitten ruoan tehdä, siivota ym. Oli jokseenkin raskasta aikaa, sillä mies ei oikeasti tehnyt mitään jaksoi vaan valittaa kuinka oli nälkä jne. Usein yritin olla itsekin sitten tekemättä mitään, jotta mieskin tajuaisi sitten tehdä, mutta ei nälkään olisi saanut kuolla paskaisessa kodissa. Lomallakin mies vaan nukkui ja pelasi, minä jouduin koulun ja työn ohessa edelleen hoitaa koko kodin. Lopulta sain tarpeeksi miehen saamattomuudesta, koska tuskin olisi koskaan muuttunut ja jos siihen olisi vielä lapsi tullut niin kaikki olisi silti jäänyt minulle.

Nyt olen elämäni onnellisin suhteessa jossa mieheni kunnioittaa minua ja kaikki kodin askareet tehdään yhdessä. En nyt tiedä miten neuvoa sinua, mutta en usko että miehesi tuosta muuttusi yhtään minnekään.

 

[Älä tee lasta.]

Tuollaisessa suhteessa. Missään tapauksessa et saa luulla, että asiat mitenkään parantuisivat lapsen myötä. Päinvastoin. Ne vaan pahenevat. Usko kokeneita.

 

[Mieti...]

Mieti, olisitteko menneet kihloihin ilman raskautta. Kihlautumisen ja naimisiinmenon pitäisi olla teidän kahden juttu, joka ei johdu lapsesta ja jota ei tehdä lapsen takia. Minusta kihlautumisen pitäisi siis tapahtua "ennen" kuin lapsi ilmoittaa tulostaan.

 

[jooopajoo]

Samaa mieltä edellisten kanssa. Jos nyt hankit lapsen tuon miehen kanssa, on sinulla pian 2 lasta hoidettavana! Ai ai, kuulostaa huonolta... todennäköisesti miehesi ei muutu mihinkään, taitaa olla syytä laittaa mies kiertoon?

 

[tsemppiä!!!]

Yleensähän se niin on, että ketään muuta et voi muuttaa muuta kuin itseäsi... Onneksi on olemassa myös miehiä jolla on selkärankaa! Sääliksi kyllä käy mitään osaamattomat vässykät, jotka pilaavat oman elämänsä istumalla kaiken vapaa-aikansa koneella (vaikka pienellä ponnistelulla voisivat viettää vaikka kuinka rikasta elämää)....

 

[katsetalouteen]

Muut vaikuttavast olevan huolissaan tilanteessasi lähinnä siitä, että miehesi ei ole kypsä isäksi, mutta minusta huolestuttavampaa on taloudellinen tilanteenne.

Olen myös opiskelija ja missään nimessä en opiskeluaikana lapsia hankkisi. Mielestäni vastuullista lisääntymistä on se, että pystyy elättämään itsensä ja kumppaninsa lisäksi myös uuden tulokkaan. Työpaikka täytyy olla ja säästöjä ja jonkinlainen tukiverkosto. Paitsi jos ei kuulu siihen "pappa betalar"-nuorisoon, joilla on omat asunnot yms. jo opiskeluaikana.

Sinuna opiskelisin rauhassa opintoni loppuun ja etsisin työpaikan. Ehkä sinä aikana myös miehesi kasvaa aikuisemmaksi. Ei kannata hätiköidä, varsinkaan laman kynnyksellä...

 

[vienokaino]

minä tein lapsen opiskeluaikana, tein sen tuommoselle miehelle. Miehelle, joka oli naimisissa tietokoneensa kanssa.

Minä tyhmä tajusin vasta liian myöhään, ettei mies lupauksistaan huolimatta muutu miksikään, ei edes yritä. Ei se tajua vieläkään, että miksi me erottiin. Hänessähän ei ollut mitään vikaa.

Ainahan sitä haluaa uskoa toisesta vaan hyvää, haluaa uskoa lupauksiin ja antaa uuden mahdollisuuden. Minä tein näin, uskoin ja petyin, aina. Niinpä mies monien mahdollisuuksien jälkeen meni vaihtoon, enkä ole päivääkään katunut. Ennemmin onnellinen yh, kuin huonossa avioliitossa.

Edellisen kirjoittajan kanssa olen erimieltä tuosta rahapuolesta. Mun mielesetä se raha ei onnelliseksi tee. Ei ole ollut minullakaan missään vaiheessa säästöjä, eikä omistusasuntoa, tänä pätkätyön aikana ei ole oikein voinutkaan olla. Ei kaikilla välttämättä ole työpaikkaakaan, vaikka kuinka haluaisi ja töitä hakisi, kaikille ei vain löydy.

Onneksi Suomessa kuitenkin on äitiyspäiväraha, joka määräytyy työtulojen perusteella. Näin meillä pätkätyöläisilläkin on mahdollisuudet suht. hyvään toimeentuloon myös äitiysloman aikana. Ja huom! Minimipäivärahakin on noussut huomattavasti siitä kun minä esikoiseni tein.

Tärkeempää on nauttia elämästä ja olla onnellinen.