K
Kyllästynyt yksinäinen
Vieras
Noniin, olen muuttanut yli 10v sitten JKL:ään, olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta monen sadan kilometrin päästä, jonne jäivät kaikki kouluaikaiset ystävät tai he asuvat nykyään itsekin muualla, satojen kilometrien päässä kuitenkin. Koskaan minulla ei ole ollut mitään laajaa kaveripiiriä, muutamia ystäviä/kavereita joiden kanssa aikaa vietettiin, kunnes 18-vuotiaana sitten jo aloin seurustella vakavasti ja siinä sitten ystävyyssuhteetkin valitettavasti kärsi. Olen siis ollut lähes koko aikuisikäni parisuhteessa ja jotenkin vaan sitten on ystävyyssuhteet jääneet taka-alalle.
Tällä hetkellä olen myös parisuhteessa, ja lapsetkin on tehty jo, ovat kouluikäisiä. Nyt olen itse 36v, ja havahtunut siihen ettei tosiaan minulla ole YHTÄÄN kaveria/ystävää täällä "uudella" paikkakunnalla. Tulin aikoinani exän perässä ja hänen kautta tutustuin joihinkin uusiin ihmisiin, mutta en koskaan saanut oikeaa ystävää itselleni. Vaikka olen nytkin parisuhteessa ja minulla on tosiaan lapsetkin, niin silti huomaan nyt kaipaavani todella kipeästi kavereita tai edes yhtä ihmistä kenelle soittaa/kenen kanssa voisi tehdä extempore jotain, lähteä lenkille tai elokuviin tai vaikka Ikeaan tai lähteä joihinkin tapahtumiin tai ihan mitä vaan. Mutta ei, ketään ei ole. Muutama kaveri löytyy, mutta heitäkään en näe kuin ehkä kerran vuodessa, heillä on omat menonsa ja jostain syystä yhteydenpito on heihinkin vaan jäänyt. Töiden jälkeen vapaa-aikani menee lasten kanssa ja jos omaa aikaa on, olen joko nykyisen miehen kanssa tai yksin punttisalilla.. Hirveästi ei tässä arjessa sitä ylimääräistä aikaa ole, mutta JOSKUS tosiaan kaipaisi ystävää/kaveria kenen kanssa voisi käydä lenkillä tai hörpätä viinilasillisen ja parantaa maailmaa. Tuntuu että miehenkin kanssa olisi kiva jos meillä olisi joku kiva kaveripariskunta kenen kansa tehdä joskus jotain, tyyliin lähteä kalaan tai festateille.
Mielestäni olen ihan tavallinen, luotettava ja rehellinen ihminen, liikunnallinen ja tykkään kyllä touhuta kaikenlaista. Baareissa harvemmin käyn, mutta joskus sekin olisi hauskaa kun olisi joku kenen kanssa käydä. Tykkäisin tosiaan käydä eri tapahtumissa, tai vaikka kirppareilla jonkun kanssa, ja jutskailla ihan normaaleista asioista tai miksei vakavemmistakin (kenenkään terapeutuksi en kuitenkaan halua).
Onko kellään muulla näitä samoja ongelmia? Hauaisiko joku minusta uuden ystävän? Haluaisin luotettavan ja maanläheisen ihan tavallisen työssäkäyvän ihmisen ystäväksi, mielellään sellaisin jolla on lapsia jotta olisi helpompi ymmärtää näitä "lapselllisen" asioita. Olen itse kokenut tässä elämässä kaikenlaista, joten elämänkokemuksestakaan ei ole haittaa.
Jos on samanlaisia fiiliksiä ja voitas olla kavereita niin kirjoita ollaankavereita79@gmail.com
Tällä hetkellä olen myös parisuhteessa, ja lapsetkin on tehty jo, ovat kouluikäisiä. Nyt olen itse 36v, ja havahtunut siihen ettei tosiaan minulla ole YHTÄÄN kaveria/ystävää täällä "uudella" paikkakunnalla. Tulin aikoinani exän perässä ja hänen kautta tutustuin joihinkin uusiin ihmisiin, mutta en koskaan saanut oikeaa ystävää itselleni. Vaikka olen nytkin parisuhteessa ja minulla on tosiaan lapsetkin, niin silti huomaan nyt kaipaavani todella kipeästi kavereita tai edes yhtä ihmistä kenelle soittaa/kenen kanssa voisi tehdä extempore jotain, lähteä lenkille tai elokuviin tai vaikka Ikeaan tai lähteä joihinkin tapahtumiin tai ihan mitä vaan. Mutta ei, ketään ei ole. Muutama kaveri löytyy, mutta heitäkään en näe kuin ehkä kerran vuodessa, heillä on omat menonsa ja jostain syystä yhteydenpito on heihinkin vaan jäänyt. Töiden jälkeen vapaa-aikani menee lasten kanssa ja jos omaa aikaa on, olen joko nykyisen miehen kanssa tai yksin punttisalilla.. Hirveästi ei tässä arjessa sitä ylimääräistä aikaa ole, mutta JOSKUS tosiaan kaipaisi ystävää/kaveria kenen kanssa voisi käydä lenkillä tai hörpätä viinilasillisen ja parantaa maailmaa. Tuntuu että miehenkin kanssa olisi kiva jos meillä olisi joku kiva kaveripariskunta kenen kansa tehdä joskus jotain, tyyliin lähteä kalaan tai festateille.
Mielestäni olen ihan tavallinen, luotettava ja rehellinen ihminen, liikunnallinen ja tykkään kyllä touhuta kaikenlaista. Baareissa harvemmin käyn, mutta joskus sekin olisi hauskaa kun olisi joku kenen kanssa käydä. Tykkäisin tosiaan käydä eri tapahtumissa, tai vaikka kirppareilla jonkun kanssa, ja jutskailla ihan normaaleista asioista tai miksei vakavemmistakin (kenenkään terapeutuksi en kuitenkaan halua).
Onko kellään muulla näitä samoja ongelmia? Hauaisiko joku minusta uuden ystävän? Haluaisin luotettavan ja maanläheisen ihan tavallisen työssäkäyvän ihmisen ystäväksi, mielellään sellaisin jolla on lapsia jotta olisi helpompi ymmärtää näitä "lapselllisen" asioita. Olen itse kokenut tässä elämässä kaikenlaista, joten elämänkokemuksestakaan ei ole haittaa.
Jos on samanlaisia fiiliksiä ja voitas olla kavereita niin kirjoita ollaankavereita79@gmail.com