Haluan unohtaa salaisen ihastukseni, miten se tapahtuu?

  • Viestiketjun aloittaja parisuhteessa
  • Ensimmäinen viesti
parisuhteessa
Miten unohtaa salainen ihastus, johon on ollut epämääräistä, välillä aika kovaakin vetoa? Mitään konkreettista ei ole koskaan tapahtunut, homma on rajoittunut ihan satunaisiin, muutaman minuutin mittaisiin keskusteluihin ja huulenheittoihin. Harvoin näen tätä ihmistä, näkemiset ja jutustelut eivät ole koskaan olleet ennaltasovittuja.

Jossain vaiheessa ajattelin, että aika auttaa tähän vaivaan, mutta kun tätä on jatkunut jo kolmatta, jos ei neljättä vuottakin... Elän pitkäaikaisessa parisuhteessa, jossa kaikki on ihan all right, tosin välissä vähän sitä tasaista arkea (kuten kaikissa suhteissa).

Onko kenelläkään antaa mitään neuvoja, miten tässä tilanteessa voisi olla järkevä toimia (tai miten ei ainakaan kannata toimia ;)).
 
parisuhteessa
Sen takia haluan unohtaa koko ihmisen, koska tämä ihminen alkaa pyöriä aivan liikaa mielessä. Mylly pyörii päässä enemmän ja enemmän, näpit alkaa lämmetä liikaa, you know? Eli koska katsoa saa muttei koskea, on tämä homman parempi alkaa tyssäämään.

Onko kenelläkään parempia neuvoja?

nim. psykiatrille seuraaava aika?
 
Jeespoksss
Kysy häneltä että haluaisiko hän tutustua paremmin ja tavata jossain kahvilla. Useimmille toimii niin että jos saa pakit niin henkilö näyttää heti aivan erilaiselta eikä kiinnosta enää. Sen sijaan jos ei saa pakkeja, niin eihän sekään yhtään huono tilanne ole, sitten vain tutustumaan.

Sinun tapauksessa saattaa kai olla hieman ongelma tuo neljän vuoden seurustelu jonkun toisen kanssa jos käsitin oikein? Toinen vaihtoehto on etsiä hänestä jotain pahaa virhettä ja ajatella sitä aina kun näet hänet niin kohta näet vain hänen virheensä eikä häntä itseään. (Samalla tavallahan saa pilattua minkä tahansa parisuhteen)

 
parisuhteessa
En varmasti kysy häntä kahville, tai minnekään muuallekaan. Luulen, että hän suostuisi ja sitten olisi piru merrassa. Järkeä ei päässä senkään vertaa kuin nyt.

Tämä ihmeellinen ihastus on kestänyt siis kolme, neljä vuotta. Omaa, ihan oikeaa parisuhdetta jo kohta vuosikymmen.

Veemäinen tilanne kerta kaikkiaan.

 
tuttujuttu
Voi kuinka kuulostaa tutulta.
Pirullista ja hankalaa, mutta joskus kun on siipi maassa, annan mielikuvituksen lentää.
Ei siinä ketään loukkaa, ei edes puolisoaan.

Olen oikeastaan suurimman osan avioliittoni ajasta ollut jollain tavalla ihastunut toiseen, olenkin aina pitänyt itseäni outona.
Nämä ihastuksen kohteet eivät ole tietääkseni voineet edes kuvitella "mielikuvitustani".
Olen nimittäin aika yökeä nainen, lainatakseni paria tyyppiä.
 
Mehis65
Ja saman ongelman parissa painiskelen. Kts. "pää räjähtää" -aiheesta ;) Ihan olet samassa tilanteessa kuin minäkin. Haluaisi pyyhkäistä koko ihmisen maailmankartalta pois kiusaamasta!

Hyviä neuvoja on saatu paljon ja laidasta laitaan. Kuten myös haukkuja ja moralisointia. Itse koitan elää päivästä toiseen kuten alkoholisti: Tänään en ota (lue: tänään en meilaa... en mene käymään... en mitään...) Ja jokainen kontaktiton päivä on eteenpäin.

Tsemppiä!
 
mies1
Kaikki ihastuvat, mutta toimimalla itse eteenpäin jokin sortuu.

Miehenä voin vakuuttaa, että jos nainen tulee tarjoamaan itseään, niin aika moni alkaisi
naimaan häntä. Eli aivan korkealle ei mies häntä vältämättä arvosta, ehkä rakas leikkikalu, mutta visusti salainen, että oma perhe ei särkyisi. nainen yleensä sekoaa niin pahasti, että hän narahtaa heti, koska käytös muuttuu niin paljon.
 
Hyppää kyytiin
Itse olin avioliittoni aikoina ihastunut aika moneenkin muuhun mieheen ja välillä meni pitemmälle ja välillä ei. Aviomies ei tietenkään saanut tietää mitään, enhän halunnut pahoittaa viattoman ihmisen mieltä.

Nyt jälkeen päin kun näen näitä miehiä, ihmettelen suuresti, mitä heissä näin. Tavallisia pulliaisia, jonkun sänkyjutunkin muistan, joka oli aika ällö. Joku haisi pahalle lähellä yms.

Aika parantaa nämäkin vaivat ja hormonitoiminnan hiipuminen, hehe...
 
Heini N
Alkuperäinen kirjoittaja Kiusaus-66:
Saman ongelman kanssa pyöriskelin, sitten päätin, että kerranhan täällä vaan ollaan ja nyt on kiihkeä salasuhde eikä yhtään kaduta!!!!!
Juu, mutta myös puolisosi on täällä vaan kerran. Eikö hänellä olis oikeus tietää sun salasuhteestasi että vois itse päättää viitsiikö haaskata ainoan elämänsä sun kanssa? Sori, en halua saarnata mutta...
 
parisuhteessa
En ole itseäni tälle miehelle tyrkyttänyt, en ole vihjaillut vastaavan suuntaan, en. Tuskinpa tuo mies tietää tunteistani kovinkaan paljoa, siitä ei olla ikinä siis puhuttu eikä puhuta. Homma on aina ollut leikinlaskemista, suht kevyttä flirttiä. Pari kertaa tämä toinen on lohkaissut jotain, josta on tullut tunne, etten välttämättä pyörittele asiaa ihan itsekseen. En ole kuitenkaan lähtenyt tuohon matkaan, vaan pistänyt asian leikiksi, naurahtanut ja häippäissyt.

Niin, ja tuskinpa tuo kovin helppona nakkina minua pitää, kun ei ole monen vuoden jutustelun jälkeen minua sinne sänkyyn kellistänyt. Voishan se toki olla hyvinkin mahdollista, että jos sänkyyn mentäs, intoilu vois loppua hyvin äkkiä.
 
Sama täällä!
IHANA huomata etten ole ainoa tämän ongelman kanssa!!!! Olen itsekin jo pidempään (5 vuotta) seurustellut, asun avoliitossa. Rakastan miestäni ja suhteemme on kaikin puolin kunnossa.
Mutta.... Olen nyt kolme kuukautta haikaillut toisen perään, voih... Olemme myöskin tavanneet satunnaisesti baareissa, ns. vain törmänneet. Kun tapasimme, ei tapahtunut muuta kuin tanssimme, seuraavalla kerralla suutelimme niin kuin olisimme aina halunneet tehdä niin ja viime kerralla hyvä ettei vaatteet lähteneet päältä - niin kovaa intohimoa tunnen häntä kohtaan!
Tämä on järkyttävää, sitten sinkkuaikojen en ole näin kovin hullaantunut enkä ole koskaan harkinnutkaan salasuhdetta, mutta nyt voisin tehdä sen - vetovoima on niin järkyttävän voimakasta!

Ei tässä oikein tiedä mitä pitäis tehdä, huoh.
 
Joopajoo minäkin
Alkuperäinen kirjoittaja Mehis65:
Ja saman ongelman parissa painiskelen. Kts. "pää räjähtää" -aiheesta ;) Ihan olet samassa tilanteessa kuin minäkin. Haluaisi pyyhkäistä koko ihmisen maailmankartalta pois kiusaamasta!

Hyviä neuvoja on saatu paljon ja laidasta laitaan. Kuten myös haukkuja ja moralisointia. Itse koitan elää päivästä toiseen kuten alkoholisti: Tänään en ota (lue: tänään en meilaa... en mene käymään... en mitään...) Ja jokainen kontaktiton päivä on eteenpäin.

Tsemppiä!
Minäkin olen tavallaan kuin salarakkaan pitäjä tai päihderiippuvainen. Roikun Elleissä eikä minulla ole oikeastaan mitään ongelmaa eikä järkevää kirjoitettavaa.

Ihan hyvin voisin lukea jotain fiksua kirjaa ja ladata päätäni uusilla ajatuksilla.

Sohaisin eilen jotain Elliä 50+ palstalla. Ajattelin aikoinaan avioliiton aikoihin lähteä avoimeen korkeakouluun opiskelemaan teologiaa.

Onko teistä Elleistä yksikään tutkinut Raamattua. Siellä on aika tiukkapipoista tekstiä aviorikoksesta ja avioerosta. Kun muutama vuosi sitten kirjoittelin näistä aiheista Elleissä, sain mahdottoman tulenkatkuista kritiikkiä osakseni.

Luulisin, että haalin silloin itselleni pitkävihaisia Ellejä.

En ole muuttanut mielipiteitäni. Minusta ison kirjan ohjeiden mukaan eläminen on helppoa. Ei tarvitse vaivata päätään asialla. Kun se kirjassa niin lukee, niin eletään sitten sen kaavan mukaan.

Raamattu löytyy netistä. Hakusanalla pääsette lukemaan.
 
mies1
tosi mahtavaa, miten joku voi harkita perheen perustamista, jos nainen on noin helposti poissa tolaltaan. Oikeastaan avioehto ym. muut omaisuuden turvaamiset ovat välttämättömiä pahoja tuollaisten naisten kanssa, joihin ei voi luottaa.
 
parisuhteessa
Yritän kyllä parhaani mukaan olla luottamusksen arvoinen. En oikein usko, että nykyihmisistä enää löytyykään yksilöä, joka olisi tehnyt kaiken AINA oikein ja harkiten.
 
pöh
Olet jo pettänyt nykyistä kumppania ne 3-4 vuotta. Pettäminen on mahdollista, vaikka ei edes koske toista ihmistä. Suositeltavaa olisi, että antaisit mennä ja tapaisit tämän ihastuksen romanttisissa merkeissä, koska se ei ole pahempaa mitä olet jo tähänkin asti tehnyt. Jos pystyt elämään salailun kanssa, pystyt salailemaan myös konkreettisen syrjähypyn.
 
imgaorri
Oma tarinani.
Mitä tehdä kun aika ajoin entinen ihastus pulpahtaa mieleen eikä tiedä pitäisi asian suhteen toimia vai ei?
Rakstuin kahteen mieheen. Tapasin nykyisen mieheni ja tämän ihastuksen samana vuonna samoihin aikoihin elämässäni. Noin 5 vuotta sitten. Toisen kanssa aloin serurustella ja toisesta tuli ystäväni. Toinen on erittäin rauhallinen ja tasainen, toinen taas vastakohta, energinen ja vaarallisen viehättävä. Aiemissa miessuhteissa siipeeni saaneeena päätin satsata tähän turvalliseen vaihtoehtoon ja tämä toinen "vaarallisempi" pysyi vain ystävä-tasolla (anakin näin oli tarkoitus).
Aloin seurustellaa ja toista tapasin platonisesti vaikka pientä jännitettä olikin aina ilmassa. Tultiin tosi hyvin juttuun, mutta en uskonut että hänestä olisi "luotettavaa poikakaveriainesta".
Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen poikaystäväni oli poissa maasta noin 6 viikkoa ja tämä ystäväni pyyysi minua mukaan hiihtoreissulle viikoksi kaveriporukalla. No, reissu oli tosi hauska ja ystäväni alkoi piirittää minua oikein toden teolla, lopulta ihastuin häneen, osittaina vesten tahtoani. Suutelimme mutta ei menty sen pidemmälle ja maailmani meni sekaisin. Reissun jälkeen en tiennyt mitä tehdä harkitsin vakavasti suhteen lopettamista poikaystäväni kanssa, koska se tuntui kaiken tapahtuneen jälkeen väärältä. Sain pari päivää aikaa miettiä tilannetta ennen kuin pooikaystäväni palasi takaisin matkaltaan. Keskustelin pitkään asiasta kämppikseni kanssa joka oli sitä mieltä että minun ei missään nimessä pitäisi laitaa poikki vaan jatkaa niin kuin aiemmin. Niin kävi, että en kertonut asiasta poikaystävälle , en halua ikinä tarkoituksella satuttaa häntä, - jatkoin niin kuin ennenkin ja katkaisin välit tähän "ystävääni", johon kuitenkin olin vielä kuitenkin ihastunut. Tilanne laukesi tuskallisen viikon jälkeen siihen että lähdin pois kaupungista (oli jo aiemmin tiedossa), muuton jölkeen pidin yhteyttää lähinnä vain poikaystävään, mutta "ystävä" kummitteli mielessä ja kummittelee yhä. Kuten alussa jo totesin rakastuin kahteen eri ihmiseen, toistensa vastakohtiin ja valitsin sen luotettavamman vaihtoehdon, mutta haluasiin siirtyä eteenpäin jo eläömässäni´ja unohtaa täysin tämän toisen, jonka kanssa en enää ole ikuisuuksiin ollut yhteydessä. Mistä johtuu että hön aplaa uudelleen ja uuudelleen mieleeni kun sitä vähiten toivon? Ongelma ehkä on se että kohtamaatta koko tilannetta tilanne laukesi muutoni vuoksi ja nyt en koskaan saa tietää mitä olisi tapahtunut jos asiat olisivat menneet toisin. Rakastan tätä poikaystävää jonka valitsin, mutta mistä tiedän että valitsin oikean...Olen miettinyt pitäisikö tavata tämä "ystävä/ihastus", jotta pääsisin yli ja voisin jatkaa avioliittoani ilman menneisyyden varjoja?
 
mies1
imgaorri ,
Ihminen pystyy ihmeellisin asioihin pienessä mielessään. Ensiksi aioin kirjoittaa, että tuotos on vain sinun omaasi, mutta tämä ihastus on tietoisesti piirittänyt sinua. Mieti seuraavaa: Mitä se kertoo ihastuksen moraalista, jos hän kutsuu viikoksi hiitämään, vaikka tietää seurustelustasi, vai tiesikö hän? Et voi koskaan tietää millainen ihastus on oikeassa elämässä, jos et asu hänen kanssaan. Kokemus on osoittanut, että jumalainen ihminen tavatessa ei ole niin jumalainen arkena. Jos antaudut ihastuksen vietäväksi, niin sinua viedään muissakin asioissa, etkä ole luotettava.
 
realistimpi
kerro reilusti puolisollesi, että nyt kutkuttaa tuo immeinen. Takaan, että ajatukset järkiperäistyvät siinä hetkessä. Enkä tarkoita, että miehen pitäisi "kilahtaa". Jaettu salaisuus on usein paras lääke.
 
Yksi mielipide
Turvallinen "salaihastus" taitaa olla sinulle arjen varaventtiili. Saat näin vähän draamaa ja jännitystä elämääsi. Jos haluat pysyä nykyisessä suhteessasi ja panostaa siihen, pidä mielikuvitussuhteesi juuri sellaisena tai päättäväisesti karista tyyppi mielestäsi. Pystyt siihen jos haluat. Nyt vain annat itsellesi luvan haihatella ja mikäs siinä, jos hallitset tilanteen. Jos kuitenkin liikaa "polttelee" ja sinun pitää viedä juttua pidemmälle, alkaa tehdä konkreettisia tekoja, ottaa yhä isompia riskejä nykyisen suhteesi kustannuksella saadaksesi kicksejä, olet menettämässä pelin ja joudut viheltämään sen poikki. Pettämisen tielle älä lähde, jos haluat säilyttää itsekunnioituksesi. Jos haluat olla toisen kanssa, päätä nykyinen suhde ja kestä live with it. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää. Tämä on aikuisuutta ja oikeaa rakkautta minun mielestäni. Jokainen kuitenkin eläköön oman moraalinsa mukaan, kunhan ei satuta muita.
 
girmaroi
kiitoksest kaikista mielipiteistä,kaikissa mielipiteissä on varmasti perää. Kaikkea ei voi saada, mutta jälkeenpäin hämmentää konkreettinen valintatilannne. Valitsin ihana miehen, joka ei ansaitse tällaista salaista haihattelua...
Ehkä kyseessä on jokin suurempi elämän kriisi ja tämä yksi tyyppi edustaa kaikkea sitä mista jään (tai kuvittelen jääväni paitsi) vakiintuneessa parisuhteessa elävänä.
Joka tapauksessa on erittäin häiritsevää, että tämä tyyppi palaa aina uudelleen ja uudelleen mieleeni (pidempienkin aikojen jälkeen), enkä tiedä mitä ajatella asiasta!
 
viini55
Alkuperäinen kirjoittaja Kiusaus-66:
Saman ongelman kanssa pyöriskelin, sitten päätin, että kerranhan täällä vaan ollaan ja nyt on kiihkeä salasuhde eikä yhtään kaduta!!!!!
Olen kanssasi samaa mieltä. Pieni flirtti tekee vain hyvää tai vaikka vähän isompikin.
Enkä menisi siitä kertomaan vakikumppanille, en haluaisi myöskään tietää mitä hän selkäni takana puuhailee.
Ehkä on jo sen verran elämää takana, ettei pienet asiat heiluta.
 
pööppö
Ihastuminen on aina paha paikka...itselläni on myös ollut taipumusta siihen parisuhteessa. Seurustelin melkein viisi vuotta exäni kanssa. Kuten myös eräällä tänne kirjoittneella tapahtui, niin tutustuin myös toiseen henkilöön samoihin aikoihin kuin exääni. Hänen kanssaan oli selittämätön vetovoima, jonka KAIKKI huomasivat..meni varmaan puolitoista vuotta (aina kun kohdattiin, kipinät sinkoilivat, vaikka mitään konkreettista ei koskaan tapahtunutkaan), kunnes tajusin kuinka paljon satutan silloista poikaystävääni, ja kuinka epäreilua kaikki on. Päätin lopettaa ja olla antamatta vastakaikua. Kipinät sammuivat! ...Mutta vuoden päästä tästä pikkuhiljaa ihastuin ystäväni kaveriin, jota näin kohtalaisen usein. Kipinät eivät sinkoilleet, mutta ajattelin häntä paljon. Mutta suhteeni onneksi hän muutti opiskelemaan ulkomaille, jolloin näin häntä enää pari kertaa vuodessa. Mutta ihastus ei ollut haihtunut mihinkään! Tämä ihastus oli siis kestänyt varmaan puolitoista vuotta... Erosin exästäni muista syistä ja noin puolen vuoden kuluttua ihastukseni muutti takaisin suomeen. Nyt seurustelemme. Outoa on elämä. Mutta en missään nimessä suosittele jättämään tyttö/poikaystävääsi ihastuksen takia!!Se voi osoittautua täysin tyhjänpäiväiseksi... Ja kaiken kukkuraksi uskon tällä hetkellä, että exäni on elämäni mies, kyseinen aika ei vain ollut oikea meille, ja molempien piti kasvaa jaoppia paljon suhteista. Olen siis nytkin onnellinen "ex-ihastukseni kanssa" ja en todellakaan tiedä mitä elämä tuo eteen. Suosittelen vain lämpimästi katsomaan yhden asian loppuun saakka ennen toisen aloittamista.
 
teerenpeliä_
Alkuperäinen kirjoittaja Kiusaus-66:
Saman ongelman kanssa pyöriskelin, sitten päätin, että kerranhan täällä vaan ollaan ja nyt on kiihkeä salasuhde eikä yhtään kaduta!!!!!
Niinpä ja joo. Näin tein minäkin, ja kohta olen tilanteessa jossa on ainoa vaihtoehto avioeropaperit laittaa menemään. En todellakaan olisi ikinä tämän ihmisen puhelinnumeroa pyytänyt jos olisin arvannut. Mutta ehkä - kohtalo sanellut näin.
 

Yhteistyössä