Haluan lapsen isän takaisin.

Erottiin (avoero) vuosi takaperin lapsen isän kanssa. Lapsella on ikää 5 vuotta ja viettää isänsä kanssa säännöllisesti joka toisen viikonlopun. Ero tapahtui mun aloitteesta, en jaksanut miehen jatkuvaa työntekoa ja poissa kotoa olemista. Mies ei ois halunnu erota ja oli tuolloin siitä kovasti suruissaan, mutta mä silloin olin hätäinen ja koin sen oikeana ratkaisuna tilannetta tarpeeks kauan kateltuani. No, vuosi on kulunut ja mua kaduttaa. Tykkään miehestä yhä ja lapsi jumaloi häntä. Miehellä on uusi suhde, joka ei kuulemma kuitenkaan ota sujuakseen, vaan juttu saattaa loppua. Haluaisin lähestyä miestä uudestaan ja jotenkin korjata asiat, aloittaa uudestaan. Onko mahdoton ajatus?

 

Ei se mahdoton ajatus ole, mutta hyvin epätodennäköinenhän tuon onnistuminen on.

Miksi sinä esimerkiksi nyt "jaksaisit" paremmin miehen työntekoa ja poissaoloa kuin aiemmin? Miksi jaksaisit pitkän ajan kuluessa olla suhteessa mieheen, jonka jo kerran olet havainnut itsellesi sopimattomaksi?
Toinen juttu on, että miksi mies haluaisi sinun kanssa enää yrittää, kun tietää, että voit taas saada päähäsi eroamisen ja sitten ei taas miehen sanalla ole merkitystä. Mies varmaan jo haluaisi kumppanin loppuelämäkseen ja sinähän tunnetusti et pysty ajattelemaan asiaa niin pitkällä tähtäimellä.

 

\

Ei se mahdoton ajatus ole, mutta hyvin epätodennäköinenhän tuon onnistuminen on.

Miksi sinä esimerkiksi nyt "jaksaisit" paremmin miehen työntekoa ja poissaoloa kuin aiemmin? Miksi jaksaisit pitkän ajan kuluessa olla suhteessa mieheen, jonka jo kerran olet havainnut itsellesi sopimattomaksi?
Toinen juttu on, että miksi mies haluaisi sinun kanssa enää yrittää, kun tietää, että voit taas saada päähäsi eroamisen ja sitten ei taas miehen sanalla ole merkitystä. Mies varmaan jo haluaisi kumppanin loppuelämäkseen ja sinähän tunnetusti et pysty ajattelemaan asiaa niin pitkällä tähtäimellä.

Mitäpä jos mies onkin oppinut virheistään? Että osaakin jo viettää aikaa perheen kanssa? Kenties osaa toisella tavalla ottaa toisia huomioon eikä ottaa kaikkea itsestäänselvyytenä. Nyt kun mieskin tietää miten voi käydä niin onnistuminen voi olla ihan mahdollista.
Itsekin tiedät ettei ruoho ole vihreämpää aidan takana.

Itse tein aikoinani sen virheen etten edes yrittänyt toista kertaa.

 

Kaikki me teemme virheitä, se on inhimillistä. Jos exäsi yhä rakastaa sinua, hän antaa erheesi anteeksi. Ja sehän selviää vain puhumalla. Ainakin itse luulen, että elämässä kannattaa ennemmin katsoa kuin katua - niin eroamisessa kuin pariutumisessakin. Kuuntele omaa sydäntäsi, se tietää parhaiten.

 

\

\

Ei se mahdoton ajatus ole, mutta hyvin epätodennäköinenhän tuon onnistuminen on.

Miksi sinä esimerkiksi nyt "jaksaisit" paremmin miehen työntekoa ja poissaoloa kuin aiemmin? Miksi jaksaisit pitkän ajan kuluessa olla suhteessa mieheen, jonka jo kerran olet havainnut itsellesi sopimattomaksi?
Toinen juttu on, että miksi mies haluaisi sinun kanssa enää yrittää, kun tietää, että voit taas saada päähäsi eroamisen ja sitten ei taas miehen sanalla ole merkitystä. Mies varmaan jo haluaisi kumppanin loppuelämäkseen ja sinähän tunnetusti et pysty ajattelemaan asiaa niin pitkällä tähtäimellä.

Mitäpä jos mies onkin oppinut virheistään? Että osaakin jo viettää aikaa perheen kanssa? Kenties osaa toisella tavalla ottaa toisia huomioon eikä ottaa kaikkea itsestäänselvyytenä. Nyt kun mieskin tietää miten voi käydä niin onnistuminen voi olla ihan mahdollista.
Itsekin tiedät ettei ruoho ole vihreämpää aidan takana.

Itse tein aikoinani sen virheen etten edes yrittänyt toista kertaa.

Eihän tässä ollut kyse siitä, että mies olisi haikaillut ruohoa aidan toiselta puolelta! Sehän oli nimen omaan niin, että mies olisi halunnut jatkaa suhteessa, mutta nainen ei halunnut. Onhan työt tehtävä kuten ennenkin, joten suhteen onnistumiselle oleellinen asia on se jaksaako vaimo nyt "toisella kerralla" sitä että miehellä aikaa menee työn tekoon. Ja koska on jo kerran erottu, niin ei sitä kannata lähteä uudelleen "kokeilemaan", jos ei tiedä että tämän asian kanssa sitten varmasti voi elää.

 

Itsekin tiedät ettei ruoho ole...

Siis ap tietää.

 

Jos vähänkin tuntuu siltä, että onnistuisitte, niin yrittäkää. Ite oon katunut katkerasti turhaa eroa...

 

\

Kaikki me teemme virheitä, se on inhimillistä. Jos exäsi yhä rakastaa sinua, hän antaa erheesi anteeksi. Ja sehän selviää vain puhumalla. Ainakin itse luulen, että elämässä kannattaa ennemmin katsoa kuin katua - niin eroamisessa kuin pariutumisessakin. Kuuntele omaa sydäntäsi, se tietää parhaiten.

Mä oon ihan samaa mieltä! =) Elämä kasvattaa ja virheistä monesti oppii, ihmisetkin muuttuu yleensä kun ikää tulee lisää, eli ei voi sanoa että jos vuosi sitten tilanne oli jotain, että se olisi sitä vieläkin jos yritätte uudestaan.

 

Ei tuu onnistumaan valittevasti!! oon niin monta on off suhdetta seuraillu, ja niistä ei hyvää seuraa varsinkaan lapsille!! ois ehkä kannattanu silloin miettiä etei ois tarvinnu myöhemmin katua! :headwall:
suosittelen jatka elämääsi!!!
sillä ei se ihminen oo tuskimpa miksään muuttunu, meillä kun tuo perusluonne on mikä on, onnea saattaa kestää hetken, kunnes normaali elämä taas alkaa ja palaa samoihin kuvioihin!!! ja oot taas samassa pisteessä......

 

Onpa mukava huomata että löytyy niitäkin jotka myöntää rehellisesti
että ero ei kannattanut.

Näin miehenä voin sanoa että periaatteessa mies voi
suostua palaamaan yhteen, mutta tässä tapauksessa
nainen joutuu kyllä tinkimään paljosta.

Jos oma muija lähtisi kerran ja haluais palata,
olis säännöt aika tiukat.

Tuskin kestäisi.

 

Sinuna kokeilisin lämmittää suhdetta uudelleen, jos exäsi on siihen myös valmis. pikkuhiljaa ei kiirehtimällä!
aika näyttää mitä siitä tulee.
virheistä oppii.
nimimerkillä kokemusta on :heart:

 

Me oltiin lasten isän kans erossa puol vuotta. Asuttiin erillään ja kummallakin oli muuta säpinää. (Minä jätin miehen, toisen miehen takia.)

Mut sit puolen vuoden jälkeen se ikävä tuli (ja aiemminkin..) Alettiin nähdä toisessa ihmisessä ne hyvätkin puolet. Palattiin yhteen ja nyt menee paremmin kuin koskaan :heart: