Haluaisitko mieluummin elää 50-vuotiaaksi jatkuvasti herkutellen ja kuolla ylipainoon, nauttia elämästä

vai haluaisitko mieluummin elää 90-vuotiaaksi syöden normaalisti ja välillä herkutellen? Eilen oli eräs ketju täällä ja yksi sanoi mieluummin elävänsä viisikymppiseks... Ikään kuin normaalipainoiset eivät voisi nauttia elämästä?!

Olenkohan mä sitten outo, mutta mun ei edes tee mieli joka päivä mässäillä. Herkut maistuu paremmalta kun niitä ei syö kahden tunnin välein vaan vaikka kerran viikossa. Ja sen vuoksi ylipainoa ei pääse kertymään kun muistaa kohtuuden.

Itserakkautta se varmaan on, että nauttii myös peilikuvasta ja omasta vartalostaan. Ei tarvitse joka päivä tyydytystä sokerista kun sen tyydytyksen voi saada myös peilikuvasta

 

no 90 vuotiaaksi tietenkin. tosin ei tuo herkuttelu mua niin onnelliseksi tee vaan muut asiat

 

Mulle elämästä nauttiminen EI ole herkkujen mässyttämistä..vaikka kyllä nekin joskus maistuvat. Eli mielellään elän niin pitkään kuin voin ja mahd. terveenä.

 

Mieluummin kohtuullisesti herkutellen (kylkisiivut on mulla lähes joka aamuinen herkku), terveellisesti syöden pitempi elämä. Paitsi jos se 40 vuotta menis sairauksien kans taistellessa. Jos voi huonosti, sama kuolla aiemmin jo.

 

En haluaisi kuolla vielä 50-vuotiaana, silloinhan on iso osa elämää vasta edessä! Esim. lapsenlapset, uran vaativimmat työt, eläkkeelle jääminen & matkustelu miehen kanssa (toivottavasti)... 80-vuotiaana voin sitten vaikka kuollakin jo

 

Mulla on kausia, jolloin vedän herkkuja kaksin käsin. Ja olo on kyllä niin kamala, että se on kaikkea muuta ku elämästä nauttimista

 

Mä en haluaisi minkään ikäisenä kuolla ylipainoon. Kamala ajatella että elämä olisi taistelua päästä tuolista ylös tai astua muutamat askeleet auton ja oven välillä.. Enkä tarkoita edes ihan järkyttävän sairaalloista ylipainoa, vaan mulle joku 100kg olisi sellainen paino etten varmasti tuntisi oloani terveeksi millään tasolla ja jaksamiseen vaikuttaisi varmasti todella paljon.

Herkuttelu on hauskaa mutta kohtuudella. Huono olo tulee kun syö muutaman rivin suklaata, että ehkä mulla ei ole pelkoa ihan niin överiksi vetää sitä hommaa Jos terveenä ja suht hyvinvoivana saisi elää sen aikaa kun elää niin olisin tyytyväinen.

 

En mä halua elää pitkään, mutta mitkään vaivatkaan ei ole kyllä kivoja.

 

Haluan elää mahdollisimman pitkään ja terveenä syöden ravitsevaa ja terveellistä ruokaa ja kohtuudella herkkuja. Olen juuri päässyt ylipainosta normaalipainoon ja fiilis on hyvä, sekä henkinen että fyysinen.

 

no mä en ainakaan halua elää 90- vuotiaaksi jos vanhuuden vaivoja on. Hirvittää ihan anoppi joka saattaa elää vielä 20 vuotta hoitolaitoksessa

 

Miten elämästä nauttimisen ja ylipainon voi rinnastaa? Mä ainakin nautin siitä eniten kun kroppani näyttää jumalattoman hyvältä, vaikka joskus joutuukin itsekuria harrastamaan sen eteen. En tiedä haluanko olla 90-vuotiaskaan, koska kroppa kuitenkin koko ajan rapistuu, lieneekö siinäkään enää nautintoa? Tuskin 90-vuotiaalle enää vihellellään perään. Mä nautin elämässä eniten flirtistä ja seksistä!

 

Mieluummin kohtuullisesti herkutellen (kylkisiivut on mulla lähes joka aamuinen herkku), terveellisesti syöden pitempi elämä. Paitsi jos se 40 vuotta menis sairauksien kans taistellessa. Jos voi huonosti, sama kuolla aiemmin jo.

Mä kyllä eläisin mieluummin pitkään vaikka vähän sairaampanakin. No en ehkä niin kasvina, ettei mistään enää mitään tajua ja sukulaisetkin jo potevat huonoa omaatuntoa kun toivovat vaan musta pääsevänsä, mutta muuten. Että saisi olla lasten ja ehkä lastenlastenkin kanssa mahdollisimman pitkään

 

Mulle elämästä nauttiminen on myös paljon muuta kuin syöminen. Haluan elää vähintäin 90-vuotiaaksi syömällä oikein. Se taas ei tarkoita herkuttelusta pidättäytymistä eikä muutenkaan askeettista ruokavaliota.
Laihdutan tllä hetkellä ja ruoanlaitossa käytän oikeaa kermaa, en toki joka päivä. Leivän päälle voita, mikä on taivaallinen juttu, koska voi on mun mielestä parasta levitettä leivälle. Herkuttelen viikottain, suklaata usein, makeisia melko harvoin, kun ei tee mieli, jäätelöä...kesällä varmasti joka päivä, silloin laihis ohi toivon mukaan, ja jos ei ole, niin ainakin tauolla, makeita ja suolaisia leivonnaisia....kohtuudella mitä vain. Ainoa, josta olen luopunut kokonaan on kaikki kevyttuotteet :kieh:
Ruokavalioni on kokonaisuudessaan sellainen, että pitäisi pysyä kunnossa kaiken ikää, jos ei mitään vakavaa sairautta tule. Sellaista, jolle ei voi etukäteen mitään... :|

Ja heti vähän muokkaan, eli en ole ylipainoinen, mutta BMI oli noin 25, haluan hieman sutjakamman kropan, juurikin siksi, että elämä on mukavampaa kun on vetreämpi!

 

vai haluaisitko mieluummin elää 90-vuotiaaksi syöden normaalisti ja välillä herkutellen? Eilen oli eräs ketju täällä ja yksi sanoi mieluummin elävänsä viisikymppiseks... Ikään kuin normaalipainoiset eivät voisi nauttia elämästä?!

Olenkohan mä sitten outo, mutta mun ei edes tee mieli joka päivä mässäillä. Herkut maistuu paremmalta kun niitä ei syö kahden tunnin välein vaan vaikka kerran viikossa. Ja sen vuoksi ylipainoa ei pääse kertymään kun muistaa kohtuuden.

Itserakkautta se varmaan on, että nauttii myös peilikuvasta ja omasta vartalostaan. Ei tarvitse joka päivä tyydytystä sokerista kun sen tyydytyksen voi saada myös peilikuvasta

joo ei makea aikuiselle maistu jos sitä syö koko ajan.

Haluaisin elää yli 50-vuotiaaksi . lapseni ovat vielä aika nuoria kun täytän 50v. kuopus ei ole edes täysi-ikäinen. Itse tarvitsin vielä tukea elämään parikkymppisenä.

 

Voiko ottaa 70-vuotiaaksi elämisen sillai semiepäterveellisesti? En mä yhdeksänkymppiseksi halaja.

 

Sikäli tää ketju on hauska, että se "joku", josta ap puhuu, painaa normaalioloissa käsittääkseni n. 45kg :kieh:

 

Mä nautin herkuttelusta ja sille iälle aivan sama. Kun se loppu tulee, se on siinä ja sen jälkeen ei todellakaan enää mieti että no voi hitsi, nytkö se tuli

 

Mä nautin elämästä ja herkuttelusta, mutta oon edelleen alipainoinen. Sekin on niin suhteellista, minkä määrittelee herkuiksi. Mua kiinnostaa syödä terveellisesti. Vaikka tykkäänkin esim. suklaasta niin musta myös hedelmät ja marjat on suurta herkkua. Ja tykkään myös siitä, että olen terve ja olo on virkeä. Paljosta sokerista tulee lähinnä paha olo...

 

Mikä on "normaalisti" syömistä?

 

En halua kuolla 50-vuotiaana, mutta ei se pitkä vanhuus välttämättä mikään auvoisa aika ole... nähty on.

 

Ah, mun mielipide sai ihan "oman" ketjun. Pakko nostaa kun löysin.

Korjataan ensin muutama juttu. Mä en tosiaan tiedä normaalipainoisten elämästä nauttimisesta yhtään mitään. Mun paino heiluu siellä luokassa "kuivan kesän kusiainen", paitsi toki nyt rv 37 olen huikea, n. 60 kiloinen mastodontti.

Lisäksi ilmeisesti ap:lla on ollut vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa, olkoonkin, että vähän kärjistin.

Koska kyse oli taas ketjusta, jossa puidaan muiden ihmisten kiloja, niin jäin vaan ihmettelemään.
Että miksi ketään jaksaa kiinnostaa se, jos joku tuntematon ihminen ei saa kasaan tarpeeksi itsekuria, tai sillä ei edes ole kiinnostusta laihtua ja olla hoikka.
Koska makuja on erilaisia, voi joku olla peilikuvaansakin ihan tyytyväinen, vaikka ylipainoa olisi 20kg.

Ja makuja sen hyvän ruuankin suhteen on erilaisia.

Mä en vaan tajua tai ainakaan omaan elämääni halua tätä nykyistä terveyshysteriaa. Musta ei ole vahtimaan joka helkkarin suupalaa, saati miettimään lyheneekö elämäni loppupäästä kuinkakin paljon, jos mun tekee vaikka viikko putkeen mieli mättää McBurgeria ja äitien tekemiä roiskeläppiä.
Niitä makuja ruuan suhteenkin kun on erilaisia...
Mä nautin myös liikkumisesta, eikä tähän asti ole tarvinnut kiloja laskeskella.
Mutta on niitäkin ihmisiä, jotka tykkää herkutella yhtä epäterveellisellä ruualla kuin minä, eikä edes nauti liikkumisesta.
Jos mä joskus lakkaan liikkumasta saatan jopa lihoa.

Ja edelleen, noin kärjistetysti:
Sitten olen mieluummin lihava ja elän nauttien siitä mitä itse pidän nautinnollisena, ja kuolen vaikka 5-kymppisenä, kuin se että kitkutan 9-kymppiseksi vahtien ja vaalien terveyttäni ja näytän sen takia päivästä toiseen siltä, kuin olisin syönyt kilon sitruunoita.

(Ja jos nyt väännetään vielä vaikka sorkkaraudasta: harvoin se on näin mustavalkoista tai ääripäissä se elämä, mutta jos olisi...)

 

Miten elämästä nauttimisen ja ylipainon voi rinnastaa? Mä ainakin nautin siitä eniten kun kroppani näyttää jumalattoman hyvältä, vaikka joskus joutuukin itsekuria harrastamaan sen eteen. En tiedä haluanko olla 90-vuotiaskaan, koska kroppa kuitenkin koko ajan rapistuu, lieneekö siinäkään enää nautintoa? Tuskin 90-vuotiaalle enää vihellellään perään. Mä nautin elämässä eniten flirtistä ja seksistä!

Kuva sun jumalaisesta kropastasi, kiitos

 

Saa olla aika helvetin lihava, jotta se rokottais elinikää lähes puolella.

 

PELKKÄ lihavuus, jos ei polta eikä juo, ei lyhennä elinikää yhtään. Useimmilla lihavilla kuitenkin ilmenee liitännäissairauksia, ei kuitenkaan kaikilla.