haluaisin samanlaisilta kokeneilta vastauksia!!!!!!!!!!!

Moikka!
oisin vaa halunnut tietoja kun poikani on 4v ja tyksin polikäynti ennen dg 3v dysfasia ja uhmakkuutta käytöksessä ja nytten sitten yhen päivän tutkimuksissa ei voida määritellä ja autismia ja muutenkin tuli kovaa tekstiä ja kaikkien terapeuttien ja lastentarhan mukaan ollaan menty paljon eteenpäin mutta lääkärit eri mieltä mitä sitä sit uskois toivoton olo tulee ja kun yksin vielä tätä rumpaa käy läpi niin tuntuu jaksanko kaiken tai onhan se pakko jaksaa ei ole vaihtoehtoja!!!!onko muita samoja kokeneita jos on, olisi kivaa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia!!

 

Tiedän tunteen.. :ashamed: Ollaan käyty lääkäreillä vuoden ajan ja joka kerran olen maassa ja itken sen päivän.. Koko ajan poikamme menee eteenpäin ja kukaan muu ei tunnu olen huolissaan kuin lääkärit.. Tietysti meidän poika ei kulje aivan ikäistensä tasolla mutta jokaisesta asiasta minkä oppii on iloinen ja ylpeä.. Ja toinen asia on ainakin meillä että poikamme käyttäytyy vieraiden ihmisten kanssa eritavalla.. Olen tullut siihen tulokseen että en jaksa enää välittää mitä lääkärit sanoo, eivät ikinä' mitään positiivista kerro. Minä itse tiedän ja tunnen poikani ja rakastan häntä juuri sellaisena kuin se on! Mitä se loppujen lopuksi merkkaa mitä lääkäri sanoo, meidän arkea se ei muuta miksikään.. Mutta taas kauhulla odotan sitä tunne latausta mikä taas on lääkärin vastaanotolla parin kuukauden päästä.. :'(

 

Tuttu tunne niiltä ajoilta kun lapsi oli neljän - viiden ikäinen. Vaikka lapsi oli kehittynyt huimasti vuoden aikana, niin se ei riittänyt, sillä vastaavan ikäiset tavalliset lapset olivat samassa ajassa kehittyneet vielä enemmän ja ero normaaliin vain kasvoi. Nyt kouluiässä on tullut onneksi tasoitusta. Muut lapset eivät mene enää niin kauhealla vauhdilla eteenpäin, mutta oman lapsen kehitys jatkuu edelleen hyvällä vauhdilla.

 

Kiitos kun vastasitte...että kuulee miten toisilla menee asian kanssa...