Haluaisin saada taas otteen elämään :(

Kaipaisin jotain kelvollista neuvoa. :'( Luulen että olen jonkin sortin masennuksessa tai jotain. Kun tätä vaan kestää ja kestää. En oikein osaa nauttia arjesta, olen lähes koko ajan kuin perseeseen ammuttu karhu. En jaksa lapsia ja heistä on tosi vaikea osata nauttia. :ashamed: :'(

Syksyllä mulla oli jo "lievä työuupumus". Sitten alkuvuodesta ajattelin että suunta on vain ylöspäin mutta paskanmarjat. Lasten sairasteluputki oli armoton ja kaiken huipuksi meille tuli ei-toivottuja vieraita kotiin. Siis kotonakaan en voinut enää rentoutua. Sitten mulla alkoikin sairasteluputki joka jatkuu yhä. :/ Ja oli tuossa esikoisellakin paha allergiareaktio (minun syytäni) joka järkytti kovasti. Olen koko ajan väsynyt ja kärttyinen, työ ei maistu, kotielämäkin on takkuista.

Ottaa niin pääähän että olen tällainen! En vain saa otetta elämään sitten millään. Nyt töissä kyllä olisi tulossa mahdollisti muutos parempaan ja uskon että se voisi auttaa pysyvästikin tätä oloa. Nimittäin yksi syy tähän pahaan oloon on työmotivaation puute.

Onko täällä ketään joka osaisi neuvoa? En haluaisi taas mennä lääkäriin juttusille vaan selvitä itse. Ehkä voin olla jääräpäinen, mutta kun tämä elämä on sellaista, että on vain pakko jaksaa ei ole muuta vaihtoehtoa. Miten siis selvitä ilman ammattiapua? Vai onko se ihan poissuljettu vaihtoehto selvitä ilman ulkopuolista apua? :ashamed:

 

"helpointa" olisi varmasti kääntyä ammattiavun puoleen... siellä saisit ammattilaisen arvion siitä, minkälaista apua tarvitset. Pääsisit sanoittamaan tunteitasi ja siten voisit ottaa niihin henkistä etäisyyttä... jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Mutta kyllähän tuota henkistä etäisyyttä voi yrittää luoda myös omin avuin. Kun löydät tunteillesi ja väsymyksellesi sanat (mieluiten kirjoittaen) voit tavallaan katsella tilannetta ulkopuolisen silmin. Silloin tuska mitä työstät ei ole niin vahvasti sinussa itsessäsi ja huomaat, että sinä et ole masennus vaan masennus on erillinen, sinuun kiinnittynyt "asia". Kun saat eriteltyä sen mikä on masennusta ja mikä sinua, on sinun helpompi taistella masennusta vastaan, sillä muutoin saattaa käydä niin että taisteletkin itseäsi vastaan.

Toivottavasti tuosta oli jotain apua, toivottavasti joku ymmärsi

 

"helpointa" olisi varmasti kääntyä ammattiavun puoleen... siellä saisit ammattilaisen arvion siitä, minkälaista apua tarvitset. Pääsisit sanoittamaan tunteitasi ja siten voisit ottaa niihin henkistä etäisyyttä... jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Mutta kyllähän tuota henkistä etäisyyttä voi yrittää luoda myös omin avuin. Kun löydät tunteillesi ja väsymyksellesi sanat (mieluiten kirjoittaen) voit tavallaan katsella tilannetta ulkopuolisen silmin. Silloin tuska mitä työstät ei ole niin vahvasti sinussa itsessäsi ja huomaat, että sinä et ole masennus vaan masennus on erillinen, sinuun kiinnittynyt "asia". Kun saat eriteltyä sen mikä on masennusta ja mikä sinua, on sinun helpompi taistella masennusta vastaan, sillä muutoin saattaa käydä niin että taisteletkin itseäsi vastaan.

Toivottavasti tuosta oli jotain apua, toivottavasti joku ymmärsi

TUlipa nopea vastaus. :hug: Sen verran olen apua hakenut, että olen keskustellut netissä eräässä palvelussa jonkinlaisen ammattilaisauttajan kanssa. Olen kovan erittelemään tunteitani, mutta nyt olen jotenkin solmussa, ettei normaalit toiminnat joko lluonnistu tai en vain jaksa. :/ Kun saisin olla rauhassa esimerkiksi kuukauden niin voisi olla jo helpompi saada etäisyyttä kaikkeen. Mutta se on aivan tavattoman vaikea järjestää, mahdotonta. Mietin noita sanojasi, jospa ne jäisivät mieleen muhimaan ja tuottaisivat tulosta. Vähitellen hyvää tulee, hope so. :flower: