Haluaisin pakata laukut ja kadota pois

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja raskaat askeleet
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

raskaat askeleet

Vieras
mutten voi koska mä olisin paska jos vaan noin jättäisi lapset.

Tuntuu siltä että kaikki ihmiset vihaa mua ja kaikki on mun vika. Ehkä se onkin niin että kaikki on vialla minussa. Mutten mä voi sille mitään, tällainen minä vain olen. Mutta en jaksa jatkuvasti kuunnella kun mua haukutaan ja nälvitään. Sitten sanotaan että mulla on helppo elämä vaikka joka ikinen minuutti tuntuu minusta kidutukselta. Eihän ne voi päästä mun maailmaan mun ajatuksiin ja mun tunteisiin niin eihän ne voikaan tietää miltä minusta tuntuu millaista minulla on.

Olen kyllästynyt aina olemaan se tyhmä ja epäonnistunut/epänormaali. Mä en jaksa olla aina se tuhma lapsi jota haukutaan ja torutaan jota pitäis "kasvattaa" tai jotain..
 
Mä tyrin kokoajan jotain. En ole osannut kasvattaa lapsiani oikein. Eilen mä tyrin kun en muistanut soittaa kouluun että lapsi on kipeänä ja mies motkotti siitä mulle varmaan puolituntia. Kaikki mitä mä teen tai en tee on väärin/huonosti. mä en edes enää tiedä olenko väsynyt/uupunut vai sekoamassa.
 
[QUOTE="aapee";28345408]Mä tyrin kokoajan jotain. En ole osannut kasvattaa lapsiani oikein. Eilen mä tyrin kun en muistanut soittaa kouluun että lapsi on kipeänä ja mies motkotti siitä mulle varmaan puolituntia. Kaikki mitä mä teen tai en tee on väärin/huonosti. mä en edes enää tiedä olenko väsynyt/uupunut vai sekoamassa.[/QUOTE]
:hug:

Miten se voidaan määritellä, että on osannut kasvattaa lapsensa oikein tai väärin ?
Täydellisiä kasvattajia ei olekaan, ja virheiden tekeminen, kasvatuksessa ja äitiydessä ja ihmisenä olemisessa on hyvin yleisinhimillistä ja lajilemme kuuluvaa.


On helppo sanoa, että älä näe itseäsi arvostelijoittesi silmin. Mutta silti sen sanon:hug: Sinä olet yksi elämäsi tärkemmistä ihmisistä, ja ainoa ihminen, jonka kanssa elät takuuvarmasti loppuelämäsi. Muista arvostaa ja kunnioittaa tätä ihmistä.


Ja unohtelu on myös varsin lajillemme tyypillistä. Olen minäkin unohtanut ilmoittaa lapsen poissaoloista. Hetken se harmittaa, tai nolottaa. Mutta en ole ainoa, etkä ole ainoa, joka sellaista unohtaa. En tiedä tosin lohduttaako se..

valoisaa kevättä sinulle:hug:
 
Mulla oli just tasan tarkkaan nuo ajatukset kun viimeisen lapseni sain. Sittemmin todettu synnytyksen jälkeinen masennus, keskiaste. Olin mielessäni pakannut laukkuni, nostanut tililtämme rahaa ja lähtenyt sellaiseen paikkaan mistä minua ei löydetä. Oli yhtä helvettiä. En edes aikonut tulla pois, mutta en kuitenkaan aikonut tappaa itseäni. Se oli aika kaksijakoinen juttu... :(

Osasin hakea apua, sainkin sen ajoissa, ja nyt voin ihan ok.Haethan sinäkin? <3
 
No ihan syvällä sisällä itsessäni tiedän etten ole epäonnistunut mutta esim mies saa mut tuntemaan itseni aivan paskaksi ja huonoksi vanhemmaksi. Sekin on mun vika että esikoisella on oppimisvaikeuksia. 7-vuotias ei saisi nukkua meidän makkarissa(omassa sängyssä), pelkää pimeää ja mörköjä kaikista selityksistä huolimatta ettei niitä ole olemassa. ja mies ei edes itse nuku makkarissa koska ei saa nukuttua kun minä kuulemma kuorsaan, mies on huono nukkuja. 4-vuotiaan uhmakin on mun vika, jos olisin osannut kasvattaa sen paremmin sillä ei olis uhmaa.

Iloista kevättä sinulle myös :)
 
[QUOTE="helmi";28345535]Mä luulen että vika on siinä että sä otat liian helposti ittees! miksi? huono itsetunto?[/QUOTE]

Kun on koko elämänsä melkeen ollut kiusattuu koulussa ym niin ei varmaan olekaan paljon itsetuntoa...
 
Ei mullakaan ole mitään halua vahingoittaa itseäni tai ketään. Enkä pystyisi lähtemään ilman lapsia en vois mitenkään jättää niitä tänne, ottaisin ne mukaan. Mutta se oliskin sitten hankalaa jos katoaisin lasten kanssa...
 
kenelläkään ei ole aihetta rätkättää puolta tuntia siitä, että toinen on unohtanut ilmoittaa lapsen olevan kipeä.

kenelläkään ei ole syytä hyväksyä sellaista rätkättämistä toiselta, ellei tosiaan halua ajaa itseään loppuun. eihän sellaista kukaan kauaa kestä.
 
[QUOTE="aapee";28345646]Ei mullakaan ole mitään halua vahingoittaa itseäni tai ketään. Enkä pystyisi lähtemään ilman lapsia en vois mitenkään jättää niitä tänne, ottaisin ne mukaan. Mutta se oliskin sitten hankalaa jos katoaisin lasten kanssa...[/QUOTE]

No tosiaan se kai on jonkinlainen lastenkaappaus, jos niin tekisit. Edes omia lapsiaan voi viedä mukanaan, koska niillä lapsilla on myös isä.
 
[QUOTE="vieras";28345697]No tosiaan se kai on jonkinlainen lastenkaappaus, jos niin tekisit. Edes omia lapsiaan voi viedä mukanaan, koska niillä lapsilla on myös isä.[/QUOTE]

Niinpä... esikoisen voisin viedä koska mies ei ole biologinen isä.. mutta toista lasta en voisi viedä... mutta en halua elää ilman kumpaakaan lasta...
 
[QUOTE="tjaa";28345671]kenelläkään ei ole aihetta rätkättää puolta tuntia siitä, että toinen on unohtanut ilmoittaa lapsen olevan kipeä.

kenelläkään ei ole syytä hyväksyä sellaista rätkättämistä toiselta, ellei tosiaan halua ajaa itseään loppuun. eihän sellaista kukaan kauaa kestä.[/QUOTE]

Ei olekaan. Tähän syyllistyvät niin naiset kuin miehet. Kenenkään ei tarvitse kuulla mäkätystä toiselta/nalkuttamista. Asioista saa ja kuuluukin mainita, mutta aikuiselle ihmiselle ei kuulu valittaa. Jokainen ihminen voi unohtaa asioita, tai olla välillä vähän laiska. Kenenkään ei tarvitse elää puolison kanssa, jonka suusta ei tule muuta kun negatiivista. Vaikka miten ärsyttäisi se, ettei toinen ihminen tee asioita, hoida lapsia tms. niin siitä ei kuulu toisella valittaa vihaisesti. Tietysti kenenkään tarvitse sellaisen puolison kanssa elää ja ennen eroa tietysti kannattaa sanoa, että tälläistä ei jaksa, en ole onnellinen, jos jatkat samaa rataa, en tiedä mihin tämä johtaa. Sinäkin voit niin puolisollesi sanoa, että et kestä ainaista mollaamista, et tunne olevasi ihminen, jos et ymmärrä ja ajatella myös minun kannaltani asioita, en pysty jatkamaan suhteessa.
 

Yhteistyössä