Haluaisin kuulla mielipiteitä tilanteeseen/ongelmaan lasten isovanhempien kanssa... Pitkä vuodatus, anteeksi.

Kyseessä omat vanhempani. Eivät olleet läsnä ollessani pieni, vaan tekivät uraa ja lapset jäivät isoäidin huollettavaksi. Edustustilaisuuksiin otetiin aina yksi lapsista mukaan näytille. Kotona oli kylmä, täydellistä esittävä ja henkisesti väkivaltainen ilmapiiri. Käsittelen tätä asiaa viikottaisessa terapiassa.

Heti alkuun haluan sanoa, etten hetkeäkään ole kuvitellut, että isovanhemmilla olisi velvollisuutta (tai muutakaan) hoitaa lapsenlapsiaan. Tilanteessamme isovanhemmat itse haluavat hoitaa ja pitävät osallistumisestaan myös suurta (jopa liioitellun suurta) ääntä joka suuntaan.

Nyt ovat vanhempani siis päättäneet kunnostautua isovanhempina. Ottavat lapsia (2kpl) yökylään 1-2 kertaa kuukaudessa (lapset ovat kotihoidossa, tämä on ainoa aika vanhemmista erossa) ja käyttävät tuolloin myös erilaisissa tapahtumissa (osittain kyllä vain hyvän pressin takia, joka kerta on kuvat jälkeenpäin lehdessä....). Nämä hoitokerrat ovat kuitenkin aina hyvin hankalasti sovittavissa, asia ilmoitetaan aikasintaan 1vrk etukäteen, monesti vasta samana päivänä. Tämä haittaa aikalailla minkään menon suunnittelua, kavereiden näkemistä tuolloin yms.

Jos meillä olisi menoa tms tarvetta saada lapsia hoitoon on vastaus AINA sama: "Katsotaan, ei kyllä voida luvata tuollaista". On kyse sitten tunnista, päivästä tai vuorokaudesta. Kolme kertaa ovat suostuneet sopimaan etukäteen, koska meillä on ollut juhlat, mutta jokaisiin on päästy myöhässä (heille on aina tullut jotain yllättävää, esim päiväunet, haravointi, jääkaapin siivous jne). Tällöin(kin) lapset on palautettu aikasin aamupäivällä, vaikka erikseen on sovittu, että pitäisivät sen aikaa, että saataisiin nukkua pitkään ja syödä aamupala kahdestaan (eli noin 12 asti edes hoitaisivat).

Hoitoon viedessä on myös aina kovat kriteerit lasten ulkomuodolle, tietyt vaatteet pitää olla päällä ja tukka tietyllä tapaa kammattu. Ei päiväunia ja riittävästi ulkoilua on myös ehdoton vaatimus, koska lapset on saatava viim. 20.00 nukkumaan. Mummolaan pääsee siis klo 17-18 välissä.

Lapsillamme on laktoosi-intoleranssi ja sukurasite 1-tyypin diabetekseen, joten syömme kotona terveellistä perusruokaa, mutta laktoosittomana, turhia sokereita välttäen (ei hullua nipotusta kuitenkaan). Olemme puhuneet tästä vuosia isovanhempien kanssa, niin ystävälliseen kuin jyrkempäänkin sävyyn, mutta he eivät välitä/usko. Juomaksi eivät sentään enää anna tavallista maitoa... Ja tästä on siis koitunut mittavia ongelmia herkkävatsaisemman esikoisen kanssa, mm tuhrimista, kipuja ja ummetusta. Isovanhemat eivät usko ongelmien johtuvan heistä, koska ne ilmenevät vasta kotona, hoidon jälkeen.

Tänään sitten suutahdin ihan pikkuasiasta tähän lastenhoitoon liittyen: Juuri isovanhempien tahdosta ja aloitteesta aloitettu harrastus jääkin tällä viikolla käymättä (tai meidän vanhempien kanssa käytäväksi, ja toki sen hoidan), koska ovat taas sopineet muuta menoa samalle ajalle. Eivät siis ilmoittaneet edes, vaan kuulin kiertotietä. Olin hölmönä luottanut, että veisivät lapset tuonne, sopinut oman menon ja sen peruminen nyt harmittaa (mies on tuolloin töissä). Tämäkin harrastus on osittain edustustarkoituksessa, sen äitini lipsautti vahingossa. Ottaessani asian (tämänviikkoisen "oharin" siis) puheeksi äitini kanssa, syytti hän minua heidän itsestäänselvyytenä pitämisestä ja nauroi vielä ivallisesti päälle, että "kai sinäkin edes SEN VERRAN voit omien lastesi eteen tehdä, tämän ainuan kerran!" ja kun olin sanomassa vastaan, että minä en tällaista harrastusta ole lapsilleni pyytänyt, löi hän luurin korvaani.

Nyt olen loppupäivän ja illan miettinyt tätä tilannetta... Onko tässä mitään järkeä? Itse en vanhempieni kanssa tule toimeen tai pidä yhteyyttä, mutta lasten vuoksi olen yrittänyt heitä sietää (ja he minua). Ajattelen, että suhde isovanhempiin on rikkaus. Hyötyä ei meille heidän hoito"avusta" ole, enemmänkin vaivaa (koska on niin tarkat kriteerit, hankala sopia aikoja ja monesti vielä niitä kipuja yms jälkeenpäin).

Ajatuksia? Kaikesta siis... Rehellisesti sanottuna tekisi mieli haistaa heille paskat.

Kiitos, jos jaksoit lukea!

 

Pistäpä vanhemmat jäähylle, aikuinen ihminen. Loppuu nuo ongelmat.

 

[QUOTE="Vieras";29096180]Pistäpä vanhemmat jäähylle, aikuinen ihminen. Loppuu nuo ongelmat.[/QUOTE]

Eikö se olisi aika lapsellista kiukuttelua? Mieli kyllä tekisi, todellakin... En ole heille pahemmin vastaan sanonut missään, kun en halua vaikuttaa kiittämättömältäkään.

 

Minusta tuossa ei ole mitään järkeä Siis ihan todella typerää käytöstä vanhemmiltasi! Ymmärrän ja olen samaa mieltä siitä, että joskus täytyy "sietää" isovanhempia siksi, että tarjoaa lapsille suhteen heihin ja heille lapsiin. Mutta tuo käytös kuulostaa siltä, että jonkun vuoden päästä lapset itsekin ymmärtävät, että ovat vain näyttelykappaleita heille. Elo et tee mitään palvelusta lapsille kun autat ylläpitämän suhdetta. Mä varmaan sanoisin seuraavalla kerralla, että nyt ei sovi, kun ei ole aiemmin sovittu tästä yhdessä. Enkä enää oma-aloitteisesti tekis asian hyväksi mitään.

 

Olen pahoillani, että sulla on tuollaiset vanhemmat! Ehkä sun täytyy lakata olemasta kiltti tyttö ja asettaa rajat tuolle touhulle, ei se ole kiukuttelua. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty. Olet jo kuitenkin pitkällä, kun olet tunnistanut ja tiedostanut ongelmat. Ei teidän perhe voi pyöriä sun vanhempien aikataulujen ja mielialojen mukaan. Eikä he voi olla isovanhempia vain silloin, kun se heille sattuu sopimaan. Tsemppiä ap!

 

Mä luulen, että lapsillesi on enemmän haittaa kuin hyötyä viettää aikaa tollaisten ihmisten seurassa.

 

Joko alat kiristämään heitä tai sitten haistat heille paskat, mieluiten sen lehdistön edessä.

Kiristät siis sillä että uhkaat kertoa myöhästymisen syyksi ihan totuuden eli kuinka vanhempasi yrittivät tehdä oharit.

Tosin lapsien kannalta ajateltuna sanoisin että se paskojen haistattaminen olisi se parempi vaihtoehto. Siinä vaiheessa kun lapsi möläyttää totuuden isovanhemmistaan siellä edustustilaisuudessa tulevat lapset (ja te) kärsimään luultavasti paljon. Joten parempi että otat aikuisena puolisosi kanssa sen paskan vastaan ilman että lapsia sotketaan siihen.

Voit myös pyrkiä lastesi kanssa ei niin huolitellulla ulkonäöllä julkisiin tilaisuuksiin mihin vanhempasikin osallistuvat ja sitten teet kaikille selväksi että olette hyvin läheistä sukua. Seurauksena on joko se että vanhempasi eivät enää aseta tiukkoja vaateita vaan tajuavat että teidät hyväksytään ilman kulisseja tai sitten he ottavat etäisyyttä. Tai jos ovat liian paksukalloisia tilanne ei muutu mihinkään.

Ja aina kun tulee käsky tuoda lapset kylään niin toteat vain tylysti että teillä on muuta menoa ettekä voi tulla. Tuolla menolla ainoa rikkaus mikä tulee suhteesta isovanhempiin on että lapset yhdistävät kivut mummolassa käyntiin.

Ala oman elämäsi valtiaaksi. Jo tänään. Lapsesi tulevat saamaan onnellisen äidin.

 

Siis mitä edustustehtäviä...?

 

Auttanut on se kun on hankkinut lapsille täysin ulkopuolisen hoitajan omien sovittujen menojen ajaksi. Vanhemmat ei pysty enää kyykyttämään. Ja koo niiden temppuilusta menee voima. Kun ei olla niiden hoitoavustariippuvaisia.

 

Kiitos kaikista vastauksista!

Sain todellakin lisää ajattelemisen aihetta. Tähän asti olen tuntenut syyllisyyttä ajatuksistani ja kiukustunut samassa itselleni, kuin vanhemmilleni, kun olen tuntenut itseni niin voimattomaksi. Olen siis ylensä vain suostunut vaateisiinsa ja sitten puhissut kiukkuani yksin vessassa piilossa, miehellekin olen sanonut, ettei nyt haasteta mitään riitaa, tehdään vaan niinkuin käsketään. Mutta en kyllä enää! Nyt RIITTÄÄ.

Annoitte vahvistuksen sille, ettei kaikke tarvitse sietää, kiitos siitä!

Terapiassa on puhuttu tästä, mutta olen ajatellut, että terapeutti ehkä sanoo mielikseni, ettei minun tarvitse jaksaa tällaista. Ehkä hän sittenkin on ihan oikeassa? Sain "kotitehtäväksi" kirjoittaa vanhemmilleni kirjeen (mitä ei anneta) ja taidan liittää tämänkin (tai siis tuon avausviestini) siihen...

 

En tiedä. En osaa sanoa. Vähän tuli sellainen olo että omena ei ole kovin kauas puusta pudonnut. Itse en kyllä sukurasitteistsa tiedä ja muutenkin syödään mitä sattuu. Itse on aina lapset hoidettu harrastuksiin.

 

[QUOTE="vieras";29096273]Siis mitä edustustehtäviä...?[/QUOTE]

En halua tunnistettavuuden vuoksi sanoa tarkemmin, anteeksi epämääräisyyteni.

 

No ööh en sano muuta kuin:
jätä noi vanhemmat ihan keskenään edustamaan ja eläkää te omaa elämää.
Hankkikaa vaikka MLL:n lastenvahti tai jotain.

Toisekseen:
I-tyypin diabetesta ei taida mitenkää voida välttää ruokavaliolla...
II-tyyppiä kylläkin.
I-tyyppiin on kyllä pohdittu syitä, esim äidinmaidonkorvike (lehmän insuliini), liian aikaisin aloitetut lihat, hedelmät jne.
Mutta näitä ei ole todistettu.

 

Luin tekstisi, ja ajatukseni on, että ei, tuossa ei tosiaan ole järkeä. Koko kuvio kuulostaa tosi omituiselta eikä millään tapaa normaalilta. Olet vain itse vuosien saatossa tottunut, että vanhempasi nyt vain ovat tuollaisia, mutta näin ulkopuolisen silmin koko tilanne on ihan outo. Ja kuulostaa myös siltä,e ttä todella edelleen olet se kiltti tyttö, joka antaa vanhempiensa määräillä ja päättää kaikesta. Et kykene pitämään puoliasi heidän edessään, ja annat heidän sumeilematta kävellä edelleen ylitsesi. Aiemmin sinä ja sisaruksesi olitte vain noita "näyttelyesineitä", ja nyt vanhempasi ovat ottaneet sinun lapsesi siihen rooliin. Miksi alistut tuohon?? Vaikea antaa mitään neuvoa, koska tilannettasi ei voi kukaan ulkopuolinen kunnollaa ymmärtää, mutta jotenkin sun täytyy katkaista moinen omituinen ja epäterve kuvio. Sinä olet se, joka päättää lastesi menoista ja kyläilyistä, vaadit, että asioista sovitaan etukäteen, ja sopimuksista pidetään kiinni. Et myöskään suostu tuollaiseen pelleilyyn tietyistä vaatteista tms. Ja pisteenä i:n päälle, vanhempiesi tulee ehdottomasti tajuta nuo ruokavalioasiat! Aivan älytöntä, etteivät edes lapsesi terveydestä välitä. Oletko nyt ihan varma, tekeekö lapsillesi hyvää edes viettää aikaa vanhempiesi kanssa? Sama tunnekylmä, teennäinen, pinnallinen ilmapiiri... Älä anna tilanteen jatkua tuollaisena! Tsemppiä!

 

En tiedä. En osaa sanoa. Vähän tuli sellainen olo että omena ei ole kovin kauas puusta pudonnut. Itse en kyllä sukurasitteistsa tiedä ja muutenkin syödään mitä sattuu. Itse on aina lapset hoidettu harrastuksiin.

Mistä tuli tuo omena mieleen?

Meille sanottiin neuvolassa, että 1-tyypin diabeteksen sukurasitteen vuoksi on erityisen tärkeää pitää ruokavalio kunnossa. En ole asiantuntija, uskoin vain, mitä sanottiin.

Meillä on yhteisiä harrastuksia lasten kanssa kyllä, mutta mitään omia eivät vielä ole halunneet. Koskaan emme ole niihin apua tarvinneet tai muitakaan harrastusjuttuja isovanhemmilta pyytäneet.

 

No ööh en sano muuta kuin:
jätä noi vanhemmat ihan keskenään edustamaan ja eläkää te omaa elämää.
Hankkikaa vaikka MLL:n lastenvahti tai jotain.

Toisekseen:
I-tyypin diabetesta ei taida mitenkää voida välttää ruokavaliolla...
II-tyyppiä kylläkin.
I-tyyppiin on kyllä pohdittu syitä, esim äidinmaidonkorvike (lehmän insuliini), liian aikaisin aloitetut lihat, hedelmät jne.
Mutta näitä ei ole todistettu.

Ahaa, ok. Halusin vain uskoa, että neuvolassa tiedetään. Saatoin ymmärtää jotain väärinkin. Harmittaa... Mutta tuo laktoosivaiva nyt se tärkein kuitenkin on, se on testattu ja todettu, mutta vanhempani ovat sitä mieltä, että se on siedätyskysymys.

 

[QUOTE="vieras ap";29096317]Mistä tuli tuo omena mieleen?

Meille sanottiin neuvolassa, että 1-tyypin diabeteksen sukurasitteen vuoksi on erityisen tärkeää pitää ruokavalio kunnossa. En ole asiantuntija, uskoin vain, mitä sanottiin.

Meillä on yhteisiä harrastuksia lasten kanssa kyllä, mutta mitään omia eivät vielä ole halunneet. Koskaan emme ole niihin apua tarvinneet tai muitakaan harrastusjuttuja isovanhemmilta pyytäneet.[/QUOTE]

Diabetesliitonkin sivuilta voi tarkistaa, että I-tyyppiin ei ole tällä hetkellä mitään ehkäisyä.
Ehkä teitä neuvoi joku, joka sekoitti II-tyypin tai meinasi, että pelottelemalla saadaan paremmalle ruokavaliolle joka tapauksessa =)
Sehän on kyllä tosi hyvä.

 

Sinä olet se, joka päättää lastesi menoista ja kyläilyistä, vaadit, että asioista sovitaan etukäteen, ja sopimuksista pidetään kiinni.

(Anteeksi, että pätkin.)

Kiitos sinullekin.

Taidan kirjoittaa sääntö-listan, itselleni. Tuijottelen tästälähin sitä, ennenkuin suostun vaateisiinsa. Muten en osaa olla tiukkana heille...

 

Diabetesliitonkin sivuilta voi tarkistaa, että I-tyyppiin ei ole tällä hetkellä mitään ehkäisyä.
Ehkä teitä neuvoi joku, joka sekoitti II-tyypin tai meinasi, että pelottelemalla saadaan paremmalle ruokavaliolle joka tapauksessa =)
Sehän on kyllä tosi hyvä.

No ainakin olen sitten saanut lapseni pysymään hyvällä ruokavaliolla tällä "jumalanpelollani". Taidan pitää linjani, ei tästä haittaakaan voi olla. Kyllä mekin kuitenkin osataan relata ja herkutella, valikoidaan vaan vähän ja pidetään määrät kohtuullisina. Ja arkiruokahan se on mikä ratkaisee, ei ne satunnaiset herkut, eikös niin?

 

Miksi annat vanhempasi muovata omia lapsiasi varsinkin kun et taida tykätä siitä mihin suuntaan niitä muovataan? Sinun lapsesi päikkärit, ulkoilut, ulkonäkö ja varsinkin ajan käyttö eli harrastukset ovat SINUN päätettävissäsi ja SINUN päätettävä! Ei kukaan perheen ulkopuolinen, edes vanhempasi päätä saavatko lapset nukkua päikkärit, jos ne sinun mielestäsi unet tarvitsevat enkä ikinä antaisi kenenkään päättää harrastuksen aloittamisesta, ellen tosiaan itsekin sitä haluaisi lapseni harrastavan. Kyllä ne kakarat jossain vaiheessa itsekin tajuavat, että niitä halutaan muokata näyttöön ja sillon voi alkaa kapina...

 

Aikuiset ihmiset koittakaa selvittää riitanne ja eläkee sovussa lastenne takia jos ei muuta syytä löydy.

 

[QUOTE="vieras";29096381]Aikuiset ihmiset koittakaa selvittää riitanne ja eläkee sovussa lastenne takia jos ei muuta syytä löydy.[/QUOTE]

Tätä on yritetty ja olen yrittänyt olla joustava ja ymmärtää, että heilläkin on oikeus mielipiteisiinsä jne, mutta kun he eivät tule yhtään vastaan tässä asiassa.

 

[QUOTE="vieras";29096381]Aikuiset ihmiset koittakaa selvittää riitanne ja eläkee sovussa lastenne takia jos ei muuta syytä löydy.[/QUOTE]

Joopa joo. Oikeasti on ihmisiä, jotka ei välitä mistään muusta kuin itsestään, että ei siinä kuule selvittelyt auta. Ap:lle tsemppiä, että jaksat ottaa oman elämäsi haltuusi, etkä anna vanhempiesi pompottaa sinua ja lapsiasi.

 

[QUOTE="vieras ap";29096405]Tätä on yritetty ja olen yrittänyt olla joustava ja ymmärtää, että heilläkin on oikeus mielipiteisiinsä jne, mutta kun he eivät tule yhtään vastaan tässä asiassa. [/QUOTE]

Muista, että sun vanhemmilla ei ole mitään "oikeuksia" mihinkään mielipiteisiin sun lasten kaa. Voit kuunnella heidän näkemyksiään ja joustaa omistasi, jos lapset ovat heillä hoidossa, mutta älä ala neuvotella. Valta on sulla, ei sun vanhemmilla.

 

Tsemppiä sinulle! Kuulostat todella järkevältä ihmiseltä vaikka kotiolot ovat olleet todella kurjat. Voiko tuollaista edes kodiksi kutsua? Itse en antaisi lapsiani edustustehtäviin, voi isovanhempia käydä tapaamassa muuten vain jos siltä tuntuu vaikkapa sinun kanssasi. Hankkikaa lapsenvahti muuta kautta niin ette ole heistä riippuvaisia.
Lasten harrastukset heidän kiinnostuksensa -sekä omien ja perheen voimavarojen mukaan. Turha ottaa liikaa jos kuljettaminen on hankalaa kun kerran ei isovanhempien sanaan ole luottamista. Mikä heitä vaivaa? Todella lapselliselta ja lyhytpinnaiselta vaikuttaa heidän käytöksensä!