Toggle sidebar

Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette jättäneet alkoholin kokonaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Kuinka usein joit ennen alkoholin pois jättämistä?
Minkälaiset motiivit ajoivat päätökseen?

Haluaisin jättää alkoholin kokonaan elämästäni. En juo kovin usein, mutta alkoholi on kuitenkin kuulunut vahvasti tiettyihin juhliin ja kaveripiirissä istumme silloin tällöin iltaa johon alkohoil on aina kuulunut.
Toivoisin myös mieheni jättävän alkoholin, sillä selvinpäin hän on paras mahdollinen aviomies ja isä, ja juodessaan menee monesti kontrolli, ja seurauksia on monenlaisia.
Pahin ajatus kuitenkin tästä on se, että miehelläni ei ole kovin montaa hyvää ystävää ja alkoholi kuuluu vahvasti heidän tapaamisiinsa joten miten käy ystävien kun alkoholin käyttö loppuu?

Haluaisinkin nyt kuulla kokemuksia siitä, miten helppoa alkoholin pois jättäminen on ollut, jos sitä on tullut tietyissä tilanteissa kuitenkin aiemmin litkittyä...

Entä juoko puolisonne?

Haluaisin nyt asiallisia vastauksia ja pelkästään kokemuksia. kiitos!
 
join todella harvoin. Ehkä 2 kertaa vuodessa tyyliin jouluna ja juhannuksena. nekin kerrat oli sellaista pakkopullaa kun mikään ei maistu hyvältä tai tyyliin yksi siideri. Kun ei maistunut niin ei maistunut. Jätin sitten kokonaan :)

Mies juo ihan normaalisti. Saunakaljat ym. kuuluu kuvioon ja viihteelläkin käy. Ei kukaan ole ihmetellyt juomattomuutta, koska muutenkin join niin vähän ja hyvin harvoin.
 
Mä menetin osan ystävistäni kun lopetin sen tietyissä tilanteissa juomisen. Sain kuulla oleb´vani tylsä jeesustelija, kun en enää juo enkä polta. Puoliso juo edelleen mutta on vähentänyt selvästi. En tykkää yhtään hänen juomisestaan ja asiasta tulee usein riitoja, varsinkin yhdessä pms-oieriden kanssa...
 
Mites te jotka olette jättäneet alkoholin pois. Tarkoittaako se teillä totaalista kieltäytymistä, vai otatteko silloin tällöin esim. saunakaljan, tai lasin viiniä?
 
Mä lopetin tupakoinnin pian 5kk sitten ja fiksuna jatkeena oli alkon pois jättäminen.
Juominen oli ennenkin satunnaista enkä vetänyt övereitä ja koska pidettiin jo aiemminkin ystävien kanssa viinattomia tyttöjeniltoja, niin olen saanut positiivista ja kanustavaa palautetta piiriltä <3

Mies juo oluen/pari tai tilkan konjakkia/viskiä silloin tällöin. Ei käy viihteellä/bilettämässä ja kännäämässä ollenkaan(35v)

Olen tyytyväinen päätökseeni, koen olevani ehyempi ja opin itsestäni uutta.
 
Viimeksi muokattu:
Join lähes joka viikonloppu ennen :(
Sitten päätin et en juo enään niin paljoa ja kerrat väheni ensin kerta kuussa ja sitten entisestään. Nyt olen ollut 1,5v juomatta alkoholipitoisia juomia ja ihan yhtä hauskaa on ollut ja aamulla ei ole enään sitä kamalaa olo :)
Selvänä olet symppis ;)
 
[QUOTE="vieras";23233531]Mites te jotka olette jättäneet alkoholin pois. Tarkoittaako se teillä totaalista kieltäytymistä, vai otatteko silloin tällöin esim. saunakaljan, tai lasin viiniä?[/QUOTE]

Ei se ihan totaalinen ole. Tosin ei noin yleistäkään.

Olen ottanut esim. häissä tervetuliaismaljasta siemauksen hääparin kanssa tai kilistänyt muissa vastaavissa juhlissa tervetuliaismaljaa ym.
 
Olin parikymppinen ja kuten arvata saattaa, alkoholia kului 2-3 kolme kertaa kuussa vaihtelevasti paljosta sopivaan määrään. Tosi humalassa olin harvoin koska sietokyky oli ihan uskomaton (pullo viiniä ja useita tuoppeja bissejä, shotteja meni helposti illan aikana). Riippuvainen en ollut vaan se kuului viikonloppuihin ystävien kanssa.

Opiskeluissa tuli tiukempi jakso (n3kk) ja alko vaan jäi siks aikaa. Sen jälkeen taisin juoda kolmesta viiteen bisseä yhteensä ja koko homma loppui täysin. Ei enää maistunut hyvälle mikään, lähinnä tuli paha olo ajatuksestakin.

Tossa (tässä) iässä kaverit ei suhtautunu kovin hyvin. Kävin baareissa ja oli hauskaa mutta niiden mielestä Olin tylsä jne. Nyt muutamien vuosien jälkeen tottuneita asiaan eikä ongelmaa. Näiden vuosien aikana on tullut kaks tilannetta vastaan (häitä)jolloin oon juonu suullisen shampanjaa, lähinnä kohteliaisuudesta. Eli en siis ole täysin absolutisti.

Mitäs muuta...
 
[QUOTE="hippi";23233614]Ei se ihan totaalinen ole. Tosin ei noin yleistäkään.

Olen ottanut esim. häissä tervetuliaismaljasta siemauksen hääparin kanssa tai kilistänyt muissa vastaavissa juhlissa tervetuliaismaljaa ym.[/QUOTE]

Ja aiemmin join varsin paljon. Usein lounastapaamisella oli olutta, töiden jälkeen oli jokin tapaaminen, jossa alkoholia, päivällisellä alkoholia ja juhlat / lomapäivät sitten normaalisti huppelissa.

Olin varsin varma, että "eurooppalainen" alkoholikulttuuri on ihan ok.
 
mulla tulee huhtikussa vuosi juomatta. olin parin kuun välein tosi humalassa, join aina 2 päivää ja krapulaa 3 päivää. en vaan osaa kontrolloida juomista, pakko saada ihan kunnon känni. siksi parempi olla ilman. onhan ne pari päivää iloista mutta kun ne krapulat niin karmeita, ja tyhmiäkin tullu kännissä tehtyä
 
No tuleeko teillä koskaan jossain juhlissa tai tilanteissa sellaista (tai tuliko aluksi) että "jospa sittenkin..." ?

Haluan olla varma päätöksestäni ja haluaisin apua jo valmiiksi näihin tuleviin "houkutuksiin"....
 
Ennen esikoisen syntymää otettiin enemmänkin miehen kans, ja lapsen tultua kuvioihin tilanne rauhoittu siihen, et saatoin ottaa saunasiiderin tai kaljan. Tietyt tilanteet, saunaillat ja baarireissut oli alkon siivittämiä, en juonu kännejä, mutta en ollu selväkään. Tulin raskaaksi (raskaus ei menny loppuun asti ), ja jotenkin se alko vaan jäi... Ei mitään painostusta mistään suunnasta, vaan ihan omasta itsestä se lähti. Olen käyny bilettämässä ihan niin kun ennenkin, kyllä kaverit yritti alkuun, että ota ota, mutta pian he luovutti, kun huomasivat, ett olen tosissani.
Olen näiden vuosien aikana ottanu sen verran, et maistanu mieheltä jotain uutuutta, ja yhden kerran juonu ehkä ½dl siideriä...

Mies ottaa, saunasiiderin tai kaljan. Baarissa käy tosi harvoin, ehkä kerran tai kaks vuodessa, ottaa sillon enemmän. Olishan se kiva, jos meillä ei otettais ollenkaan, mutta ei mulla ole oikeutta vaatia mieheltä absolutismia sen takia, et se olis musta vaan kivaa.
 
[QUOTE="vieras";23233872]No tuleeko teillä koskaan jossain juhlissa tai tilanteissa sellaista (tai tuliko aluksi) että "jospa sittenkin..." ?

Haluan olla varma päätöksestäni ja haluaisin apua jo valmiiksi näihin tuleviin "houkutuksiin"....[/QUOTE]

Mulle ei ainakaan tule. Se on niin selkeä asia mun päässä.
 
[QUOTE="vieras";23233872]No tuleeko teillä koskaan jossain juhlissa tai tilanteissa sellaista (tai tuliko aluksi) että "jospa sittenkin..." ?

Haluan olla varma päätöksestäni ja haluaisin apua jo valmiiksi näihin tuleviin "houkutuksiin"....[/QUOTE]

Ei todellakaan tule. En ottaisi heroiiniäkään, joten miksi ottaisin vielä myrkyllisempää alkoholia?
 
[QUOTE="vieras";23233872]No tuleeko teillä koskaan jossain juhlissa tai tilanteissa sellaista (tai tuliko aluksi) että "jospa sittenkin..." ?

Haluan olla varma päätöksestäni ja haluaisin apua jo valmiiksi näihin tuleviin "houkutuksiin"....[/QUOTE]

Mulle ainakin tulee houkutuksia, mut tahdon voimalla mennään :)
 
Olen ehkä väärässä ketjussa, sillä en ole kokonaan jättänyt alkoholia, mutta aivan roima vähennys.

olen entinen ongelmakäyttäjä, oli aikoja jolloin juominen päivittäistä, oli töistä poissaoloja, muistinmenetyksiä, naama ruvella kaatumisista, yhden yön suhteita jne jne
Nykyään otan noin 4 kertaa vuodessa niin, että menen baariin ja pari kertaa tämän lisäksi voin nauttia viiniä miehen kanssa kotona.

Pari vanhaa hyvää ystävääni on jäänyt pois =( ja vasta nyt huomaan, miten paljon kanssakäymiseemme liittyi alkoholi. Vaihdoin itse paikkakuntaa, joten tapaamisemme harventui muutenkin. Aikaan useinkin yritin, että mennään "vaan" leffaan, syömään yms, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Jos pyydän heitä meille kesällä vaikka grillaamaan, on heillä heti mielessä yön yli kestävä biletys.. Kun selvennän lasten olevan kotona, että tosiaan ihan iisisti oltaisiin, niin eivät tule.
Onneksi olen saanut uusia ystäviä, mutta harmittaa tämä menetys
 
Jos sinulla on alkoholin poisjättämisen taustalla ajatus siitä, että myös puolisosi 'raitistuisi' esimerkkiäsi seuraten, haaveilet ehkä turhasta. Hienoa tietty jos haluat itse olla se raitis aikuinen teillä kotona, mutta puolisosi juomiseen sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä, tai sitten on. Mutta siihen ei siis kannata luottaa.

Mieheni on alkoholisti ja ollut raittina kohta 14 vuotta. Itse en ole juonut kohta neljään vuoteen. Itsellä jäi alkoholi ensimmäisen raskauden myötä, eikä sitten tässä ole ollutkaan hyvää syytä ottaa sen jälkeenkään...

Kun tapasin mieheni niin ahdisti että hän alkaa puuttua minun juomiseeni, mikä ei ollut mitään holtitonta, mutta välillä humalahakuista. Kyllä hän siitä huomauttikin ja meillä oli asiasta erimielisyyttä. Alkoholi alkoi sitten jäädä minulta pois vähitellen, kuten myös sellaiset menot joissa tiesin että muut juovat paljon. Miestä ei baariin kaveriksi saanut, joten sellainen elämänmuutos oli edessä. Aluksi se tuntui pahalta, mutta nyt en enää jotenkin tavoita sitä mielentilaa - miksi olisikaan pitänyt saada nimenomaan alkoholia fiiliksen kohotukseen? Nyt raitis elämä (niin kuivakkaalle kuin se kuulostaakin) tuntuu niin normaalille etten enää keksi tarpeeksi hyvää syytä siihen että ottaisin alkoholia. Ja tylsääkään ei ole :)

Aluksi siis tuntui oudolta, mutta jotenkin olen tullut huomaamaan, että ei juominenkaan ihan tervettä ole. Edelleenkään en omasta mielestäni ole absolutisti, koska en mitään loppuiän raittiuspäätöstä ole tehnyt, mutta näillä mennään toistaiseksi.

Jos miehesi juominen ahdistaa sinua, suosittelen vierailemaan Al-Anonissa ( www.al-anon.fi ).
 
Teininä join joka viikonloppu yhtenä päivänä. Täytettyäni 18-vuotta saatoin juoda 1-4 kertaa kuukaudessa, vaikka baarissa tuli käytyä 1-3 kertaa viikossa. Parikymppisenä juontikerrat väheni muutamaan kertaan vuodessa ja nyt olen about 5 vuotta ollut juomatta kokonaan.

Motiivit, alkoholi on pahaa, siitä tulee kipeäksi, se kuluttaa rahat ja on äärimmäisen tylsää. Lisäksi kun setä kuoli alkoholismiin tai paremminkin sen tuomiin sairauksiin, päätin et tuollaisen paska juoman kans ei tarvi olla tekemisissä.
 
[QUOTE="vieras";23235090]Teininä join joka viikonloppu yhtenä päivänä. Täytettyäni 18-vuotta saatoin juoda 1-4 kertaa kuukaudessa, vaikka baarissa tuli käytyä 1-3 kertaa viikossa. Parikymppisenä juontikerrat väheni muutamaan kertaan vuodessa ja nyt olen about 5 vuotta ollut juomatta kokonaan.

Motiivit, alkoholi on pahaa, siitä tulee kipeäksi, se kuluttaa rahat ja on äärimmäisen tylsää. Lisäksi kun setä kuoli alkoholismiin tai paremminkin sen tuomiin sairauksiin, päätin et tuollaisen paska juoman kans ei tarvi olla tekemisissä.[/QUOTE]

Unohtui mainita, et mies kyllä juo.
 
Minä olen ihan huomaamatta jättänyt sen melkein täysin pois. Hyvin harvoin voin yhden drinkin ottaa, mutta se on noin pari kertaa vuodessa, vaikka häissä tai jotain. Tai joskus sattuu tekemään mieli saunasiideriä. En kaipaa ollenkaan. Iltaisin juon limpparia, tai teetä, ja se riittää mulle vallan mainiosti. Alkoholista tulee vaan päänsärky, eikä se edes maistu enää hyvälle.

Ja ennen join reippaasti, yhteen aikaan miehen kanssa meni pullo viiniä joka ikinen ilta, ja se oli liikaa. Aina heräsin tokkurassa, ja sen eron kyllä huomasi tosi selkeesti kun siitä tavasti päästiin irti.
 
Join melko epäsäänöllisesti. mutta kun join, join kunnolla känniin. Lapsien syntyminen. Näin sen melko turhana. Sitten tulinn uskoon ja siihen se loppui joksikin aikaa. Myöhemmin saatoin juoda viinilasillisen, kunnes koin sen niin, että jätän kokonaan pois. Tuli jostain syystä rytmihäiriöitä aina kun join sen yhdenkin lasin.

Baarissa tuli juotua. Josksu kotona itskseenkin. Mies ei juo. On joskus juonut liikaakin.
Entä juoko puolisonne?
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa