No, kysypä niiltä kanoilta mitkä me otettiin...
Elivät häkkikanalassa x-aikaa ja sitten pääsivät meille. Asuivat koko kesän pihalle tehdyssä isossa "häkissä" (varmaan 5 neliötä, koska hyvin mahtui monta ihmistäkin sisään) missä oli heille oma koppi. Häkki oli metsänlaidassa, missä kasvoi nurmikko ja kuitenkin oli varjoisaa (häkissä oli katto) Koko pitkän kesän kopsottelivat siellä, söivät matoja, rehuja, jämäruokaa (erityisesti spaghetti oli mieleen, ajattelivat varmaan niiden olevan matoja) heiniä= aivan kaikkea ja aina oli tarjolla raikasta vettä. Meidän lapset tykkäsivät kanoista, yksi piirteli usein kanalassa. Kanoista tuli kesyjä, antoivat silittää, ottaa syliin jne.
Syksyllä kun tuli kylmä, piti kanat lopettaa (surullisin mielin) jos olisi ollut paikka minne laittaa niin tietysti olisimme laittaneet (mutte kyllä häkkikanalaan) Nämä kanat olisivat häkissä ehkä saaneet elää jokusen kk pidempään (niitähän ei mitään vuosia pidetä) mutta mietippä elämänlaatua?
Ja jokaikinen päivä nämä kanat munivat munia, mitkä olivat herkullisia. Kanoista pidettiin todella hyvää huolta, monta kertaa päivässä joku meni niitä ruokkimaan/juttelemaan/katsomaan.
Eli suosittelen kyllä, todella kivoja, ainoa ikävyys oli tämä luopuminen. Meillä ei oe mitään tilaa missä niitä olisi voinut pitää (maalla asutaan, joten kukaan ei meidän kanoista häiriintynyt) Lapset oppivat paljon kanoista (ja itse myös). Mutta tosiaan mieluiten ottaisin kanoja vain hoitoon ja antaisin syksyksi johonkin talteen =)
Meillä oli ruskeita "maatiaiskanoja" jotka kuulemma kesympiä kun tavalliset. Nämä pitivät hauskaa ääntä, kotkotusta ja välillä innostuivat kaakattamaan kun tuli herkkuruokaa tms. Joskus kanat syrjivät yhtä kanaa, karustikin, meillä tätä ei onneksi tapahtunut.
Kanat on ihmeen hassuja muutenkin, tuunaavat milloin mitäkin, niitä voi ihan hyvin seurata puolituntia naureskellen =)