Haluaisin harrastaa uimista, mutta pelkään vettä

[maakrapu]

Minulla olisi tällainen erikoinen ongelma, laihtua pitäisi ja haluaisin harrastaa ruokavalion tueksi liikuntaa, mutta jalkavaivaisena lenkkeilyt yms. ei onnistu vaikka mielekkäintä liikuntaa olisikin. Uinnilla saisi paikat luultavimmin kuntoon helpoiten, se olisi hyvää kuntoilua ja se olisi hauskaakin, mutta..

Ensinnäkin olen äärettömän epävarma itsestäni ja ajatus hiljaisenakin aikana uimahalliin tai rannalle menosta on aivan kauhea, etenkin nyt parikytä kiloa ylipainoisena ja hormonihäiriön takia vielä kun on liikakarvoitustakin, niin sen poistaminenkin olisi etukäteen aivan oma operaationsa. Laihduttaminen helpottaisi sitäkin asiaa. Ehkä edellämainitusta vielä selväisi jos saisi ostettua hyvän uimapuvun, mutta.. Toiseksi, mikä estää hiljaisille ja syrjäisille rannoille menon kesällä ja uimahallinkin tietenkin, on se, että olen jostain syystä alkanut pelkäämään vettä ja uimista.

Näen usein painajaisiakin vedestä, kaloista, vesikasveista, sukeltamisesta ja tummista pimeistä pohjista joista ei tiedä mitä siellä on. Veneessäkin oleminen ahdistaa jos alan katselemaan veteen enemmän. Tumma, samea vesi on kauheinta mitä tiedän, etenkin jos tiedän veden olevan syvää. Uimahallissa ahdistaa kaikki ritilät, laatoituksen yms. kuviot ja oikeastaan kaikki mitä näkyy pohjassa. Ironista kyllä, itse uimisesta pidän hyvinkin paljon ja nautin siitä. Tai ainakin nautin silloin kun joskus yli kymmenen vuotta sitten viimeksi kävin vedessä, mutta sekin loppui lyhyeen kun iski paniikki.

Onko kenelläkään vastaavasta kokemusta? Onko ainoa toivo hankkia itselleen uima-allas, joka olisi tuttu ja turvallinen, vaikkakin helkkarin vaivalloinen, että saisi edes vähän harrastettua?

 

[Peyote]

Mene vaan uimahalliin, siellä on kaikennäköistä ihmistä.

Ootko sä hakenut apua ollenkaan noihin sun erikoisiin pelkoihin?

 

[ap.]

Ootko sä hakenut apua ollenkaan noihin sun erikoisiin pelkoihin?

Uskon, että psykologeilla ja psykiatreilla on hieman tärkeämpääkin tekemistä kuin vatvoa minun elämää hyvin vähän rajoittavaa vesipelkoa. Ja yksityiselle ei ole varaa. Puolialastomana kekkuloinnin ahdistaminen lienee ihan normaalia kun sitä ei ole tehnyt yli kymmeneen vuoteen ja kroppa on mitä on.. Harmittaa vaan niin vietävästi kuin uiminen on tosi mukavaa touhua, mutta jokin siinä pohjassa pelottaa. Ehkä jos saisi tilaisuuden tutustua vaikka uimahallin altaisiin tyhjiltään, mutta eipä taida onnistua.

 

[Peyote]

Uskon, että psykologeilla ja psykiatreilla on hieman tärkeämpääkin tekemistä kuin vatvoa minun elämää hyvin vähän rajoittavaa vesipelkoa. Ja yksityiselle ei ole varaa. Puolialastomana kekkuloinnin ahdistaminen lienee ihan normaalia kun sitä ei ole tehnyt yli kymmeneen vuoteen ja kroppa on mitä on.. Harmittaa vaan niin vietävästi kuin uiminen on tosi mukavaa touhua, mutta jokin siinä pohjassa pelottaa. Ehkä jos saisi tilaisuuden tutustua vaikka uimahallin altaisiin tyhjiltään, mutta eipä taida onnistua.

Eihän noin kannata ajatella että psykiatrilla on tärkeämpääkin tekemistä kuin sinun ongelmasi... Kuulostaa isolta ongelmalta tuo pelko ja onkin sinulle varmana iso rajoittava tekijä. Sulla on ihan yhtälainen oikeus saada apua kuin muillakin.

 

[pa.]

Onko kenelläkään vastaavasta kokemusta? Onko ainoa toivo hankkia itselleen uima-allas, joka olisi tuttu ja turvallinen, vaikkakin helkkarin vaivalloinen, että saisi edes vähän harrastettua?

Tuleehan kyllä hintoihinsa, jos meinaat rakennuttaa ihan oman uima-altaan, jossa oikeasti uida voi, eikä mitään muutaman metrin pituista kastautumisallasta. Mutta ratkaisuhan sekin on. Kustannusten kanttamiseksi voit tietysti myydä siihen omaan uimahalliisi pääsylippuja muillekin silloin kun et itse ole uimassa.