Haluaisin erota miehestäni, mutta en pysty. Olen hänen kanssaan vain säälistä. MItä teen?

["joulutonttu"]

Olemme remontoineet minun isovanhempieni vanhan kotitalon. Talo oli juuri sellainen, mistä molemmat haaveiltiin. Iso vanha pohjalaistalo. Yli vuoden olemme siellä remontoineet ja nyt alkaa olla kaikki valmista. Miehelle tuo talo on ollut intohimo ja unelma. Enemmän, kuin minulle.
Mies on jaksanut vielä illallakin ajaa talolle ihan vain katsellakseen ympärilleen. Meillä on kahdeksan yhteistä vuotta takana.
Mä olen silti koko suhteen ajan tiennyt, että meistä ei ole tule mitään. Olen vain liian nynnerö sanomaan tai tekemään mitään.
Jos minun kanssani joku olisi säälistä, niin tuntuisi todella pahalta.

Talo on kuitenkin minun perheeni mailla ja vanhempani asuvat samassa pihapiirissä. Olisi siis ihan selvää, että eron tullessa mies ei varmasti haluaisi jäädä taloon. Tuo talo on miehelle niin iso unelma, että mä EN VOI murskata kaikkea. En voi tehdä miehelle tätä. Hän ei silti ansaitse mitään pahaa.

Olemme puhuneet ja puhuneet ja puhuneet. Minä en vain rakasta miestä enää. En ole rakastanut vuosiin. Itse olen todella katkeroitunut. En jaksa nykyään mitään. Haluan vaan nukkua ja hereillä ollessani itken paljon. Vihaan sitä taloa yli kaiken, sillä se hemmetin hirsikasa on pilannut mun koko elämäni. JOS sitä taloa ei ole koskaan ostettu, niin kaikki olisi helpompaa. Voisin vain erota. Tuo talo tekee kaikesta niin vaikeaa.

 

[joo-o]

Mistä sä olet alunperin katkeroitunut? Jospa sä olet muuten masentunut? Mihin se rakkaus kuoli? Jospa menisitte parisuhdeterapiaan.
Ja talo on kuitenkin aina vain talo - verrattuna elämään.

 

[astrolabe]

Enemmänhän se rikkoo, että yhdessä pysytte, jos et voi jatkaa.

 

["Sohvi"]

No onpas nyt kimuranttia. Oletko yrittänyt muistella mihin rakastuit mieheesi silloin alunperin? Jos niitä tunteita saisi taas esille. Olen itsekin joskus eronnut tällaisesta suhteesta, jossa en ollut alun alkaenkaan tosissani miehen kanssa, en vain halunnut olla yksin. Se oli kyllä virheratkaisu koko suhde, minun olisi pitänyt työstää huonoa itsetuntoa ihan itsekseni. Kyllä sinunkin pitää se ero tehdä jos ei ole muita vaihtoehtoja.

 

[Blue]

Mies ansaitsee talonsa jostain muualta ja sinne vaimon joka rakastaa. Päästä mies irti, sitä hänkin haluaisi jos tietäisi tilanteen.

 

["joulutonttu"]

Miehessä ei ole mitään vikaa. Siis mitään sellaista, minkä voisin ihan konkreettisesti lukea viaksi. Meidän rakkauden kieli on ihan erilaista ja se syö etenkin mua paljon. Tästä asiasta ollaan puhuttu koko suhteemme ajan. Mulle samanlainen rakkauden kieli edes joissakin asioissa olisi tärkeää.
Meillä ei ole oikein mitään yhteyttä. Tietty henkinen yhteys ja samankaltaisuus puuttuvat kokonaan. Joku vain mättää ja on aina mätännyt.

 

["joulutonttu"]

Mies ansaitsee talonsa jostain muualta ja sinne vaimon joka rakastaa. Päästä mies irti, sitä hänkin haluaisi jos tietäisi tilanteen.

Olen puhunut miehelle. En ole toki suoraan sanonut, että haluan eron. Olen asian ottanut esille ja antanut miehelle erilaisia vaihtoehtoja. Olen kyllä ero sanaakin viljellyt. Olen myös sanonut, että jos me eroamme, niin se on tarkoitettu niin. Mies saa talonsa vielä joskus, joka on vielä paljon hienompi ja mies saa naisen, joka häntä kunnioittaa enemmän. Mies kuitenkin vannoo rakastavansa minua ja kun hän katsoo silloin mua silmiin niillä suurilla nappisilmillään niin anelevasti, niin en vain pysty sanoa enää mitään. Mietin vain, että en voi tehdä hänelle tätä.

Mä yritän käyttäytyä täysin välinpitämättömästi miestäni kohtaan ja olen koko ajan poissaoleva ja vähän ilkeäkin. Jotenkin haen käytökselläni sitä, että mies alkaisi inhota mua ja haluaisi itse lähteä. Mies kuitenkin vain haaveilee talosta ja KAIKEN TÄMÄN KESKELLÄ ilmoitti, että haluaisi mun kanssa toisen lapsen!!

Meillä on yksi lapsi, joka on 8 vuotias. Tyttö lähtee usein viikonloppuisin minun vanhempieni mukana mökille, sillä siellä asuu naapurissa paljon serkkuja ja tyttö haluaa usein lähteä mukaan.
Jos tyttö ei ole viikonloppua kotona, niin kaikkoan itse viikonlopuksi omille reissuilleni. Esim. vanhan opiskelukaverin luokse kaupunkiin x, työkaverin kanssa baariin, lapsuudenystävän luokse toiselle puolelle Suomea tms. Ilmoitan vain, että "lähden perjantaina kolmen junalla Turkuun ja tulen Sunnuntaina viiden junalla. Heippa". Eikä mieheni ole minällään näistä reissuistani.

 

["joulutonttu"]

En muista, mihin rakastuin miehessä.. Olin silloin 20 vuotias ja kärsin erittäin heikosta itsetunnosta. Olin otettu, että joku ihan kiva, fiksu ja komea poika kiinnostui minusta.

 

[nyyyy]

Kuulostat vähän sellaiselta rajatilaisen oloiselta ihmiseltä. Takerrut ihmisiin ja tilanteisiin ja sitten alat passiivis-aggressiivisesti vihaamaan niitä.

 

[.....]

Haluaisitko kuitenkin parisuhteen? Siis jonkun toisen kanssa vaikka sitten? Vai koetko, että olisit onnellinen, vaikka olisit loppuelämäsi sinkkuna?
Jos kuitenkin koet, että haluat olla parisuhteessa ylipäätään, niin älä eroa. Ei se vaihtamalla parane. Arki tulee jokaiseen suhteeseen ja se hohdokkuus häviää äkkiä. Toiset vain hyväksyvät sen tilanteen.

 

[nyyyy]

Kyllä raja on minusta jo ylitetty, jos tahallaan tehdään toiselle kiusaa.

 

["Laura"]

Kuulostat vähän sellaiselta rajatilaisen oloiselta ihmiseltä. Takerrut ihmisiin ja tilanteisiin ja sitten alat passiivis-aggressiivisesti vihaamaan niitä.

Mistä tällainen johtuu yleensä ja miten siitä pääsee eroon? Tunnistan lähinnä itseni tuosta..

 

[Blue]

Vai roikutko miehessä vielä sen takia ettei sinullakaan ole varaa pitää taloa yksin vaikka sukusi talo onkin?

 

[nyyy]

[QUOTE="Laura";29327829]Mistä tällainen johtuu yleensä ja miten siitä pääsee eroon? Tunnistan lähinnä itseni tuosta..[/QUOTE]
Johtuu lapsuudesta ja asiaan auttaa (jos auttaa) ainoastaan terapia. Ikä voi joko lieventää tai pahentaa oireita.

 

[Kuten myös.]

[QUOTE="Laura";29327829]Mistä tällainen johtuu yleensä ja miten siitä pääsee eroon? Tunnistan lähinnä itseni tuosta..[/QUOTE]

Kuten myös! Jännityksellä odotan vastausta... ketään psykologia paikalla?

 

[Kuten myös.]

Johtuu lapsuudesta ja asiaan auttaa (jos auttaa) ainoastaan terapia. Ikä voi joko lieventää tai pahentaa oireita.

Olipa politiikon vastaus. Kahdella psykologilla vierailleena en usko terapiaan. Kokemukset ovat olleet lähinnä pelkästään nöyryyttäviä. Kuin avaisin sieluani jollekin sinisilmälle, joka ei osaa kuin voivotella. Joo mulla on aika rankka elämäntarina - mutta aika monella muullakin tässä massa. Ja ei kai kukaan onnellisilla tarinoilla edes ohjaudu julkisen puolen psykologeille.

 

[nyyyy]

Olipa politiikon vastaus. Kahdella psykologilla vierailleena en usko terapiaan. Kokemukset ovat olleet lähinnä pelkästään nöyryyttäviä. Kuin avaisin sieluani jollekin sinisilmälle, joka ei osaa kuin voivotella. Joo mulla on aika rankka elämäntarina - mutta aika monella muullakin tässä massa. Ja ei kai kukaan onnellisilla tarinoilla edes ohjaudu julkisen puolen psykologeille.

No itsetutkistelu sitten vaikka nettisivustoilla. Oire noista tunne-elämän häiriöistä on juuri se, että ei osaa luottaa muihin ja keskustelut menevät siihen, että alkaa toistaa sitä samaa häpeä-raivo-tunteettomuus -kuviota sielläkin. Tarvitsee paljon aikaa ja hyvän terapeutin, että siitä tulee mitään.

 

["Henna"]

Eroa. Eroat vaan. Kerran se kirpaisee. Ei se ahdistus ja eron aiheuttamat tuskin toki äkkiä pois mene, mutta kun kerran teet sen, se on tehty.

 

[hhhvv]

Miksi puolisoiden rakkaudenkieli ei voisi olla erilaista? Samallaisuutta tärkeäpää minusta olisi se että molemmat ymmärtävät toistensa tavan ilmaista ja ottaa vastaan rakkautta. Erilaisia tapoja osoittaa/ilmaista rakkautta voi oppia, vaikka rakkautta pystyykin usein vastaanottamaan parhaiten itselle tyypillisellä "kielellä".

 

[sama täällä]

Olen samassa tilanteessa mutta en vain pysty eroamaan. Tämä tuskanen ajattelu on vain yksinajattelua, eli en voi sitä kenellekkään kertoa. Meillä ei onneksi ole mitään taloa riesana joten sen suhteen se olisi itselläni helpompaa. Mutta meillä on perhe (suurperhe) ja lapsille se olisi liian iso pala. Luulen että olen vain tässä lasteni vuoksi. Kun olen miettinyt näitä vuosia ja just tota mitä joku kysyikin ap:lta mihin hän rakastui miehessään. Oma vastaukseni on että pääsin hullusta ex miehestäni eroon tämän kautta Mieheni on hyvä isä, mies ja kaikkea ja tunnen myös häneen sääliä että miten saatan edes tuntea häneen tälläistä halua erota. Tunnen myös paljon ihastuksen tunteita jos näen jonkun tyyppisen/näköisen miehen josta pidän vaikka esim. jossain ohjelmassa Luulen vain etten näe miehessäni enään mitään. Mitä voin? en kai mitään.

 

[Onja]

Varmaan olet huomannut, että alun alkaen oli suuri virhe avioitua. Joku vimma vaan päästä naimisiin.
Olet nuori ja niin varmaan miehesi myös. Miksi ette eroaisi? Olisitte välittämättä ympäristön ajatuksista. Omaksi parhaaksenne vaan olisi jos tiet eroaisi. Ihan varmaan leheisesikin aavistavat jonkin olevan vialla. Jo sekin heille jotain kertoo, että lapsen ollessa muualla lähdet omille retkillesi.
Unohda se "hirsikasa", kyllä jotain uutta löydät, ja niin myös miehesikin.

 

["Joulutonttu"]

Emme ole naimisissa. Lapsi silti on ja yhteinen talo.
Mutta juuri noin: olin otettu, että komea poika kiinnostui minusta ja oli vain vimma seurustella ja saada suhde. Kun kavereillakin oli.