Halaisitko oman lapsesi
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
Hay-D harmaana
riippuu mitä teini-iällä tarkoitat. 19-vuotiashan on teoriassa teini-ikäinen ja jos lapseni persoonallisuus antaa myöten siinä iässä, niin tervetuloa lapsenlapset =) Kunhan peruskoulu on käyty ja poikani on hyvässä parisuhteessa niin kaikki on hyvin.
minja87
sehän on sitten hänen päätöksensä. jos lapseni päättä opiskella, tue häntä. Jos hän päättää tehdä lapset ennen opiskeluja, tuen häntä! Tukena aion olla lapselleni AINA!
Tyttönen
\
aivan!ja näin pitäisi muillakin ajatella!sain tyttäreni 1kk ennenkuin täytin 16,ja vanhempani ovat tukeneet meitä kokoajan!suuri kiitos siitä heille.itse aion olla lapselleni tukena joka tilanteessa.Alkuperäinen kirjoittaja 29.11.2005 klo 12:12 minja87 kirjoitti:
:'( B) 
vaikea kysymys,en oikein haluaisi toivottavasti ainakin 17-21v kun saavat ekan lapsen.hyvä avioliitto pääasia ennen kuin hankkivat lapsen.
vaikea kysymys,en oikein haluaisi toivottavasti ainakin 17-21v kun saavat ekan lapsen.hyvä avioliitto pääasia ennen kuin hankkivat lapsen.nii-i. Hankala sanoa. Mutta sepäs ei loppupeleissä ole minun ratkasu ollenkaan, ainoa asia mitä voin tehä niin olla tukena ja turvana kaikissa elämän käänteissä! =)
Sehän tosiaan on suhteellista se ikä. Itsekkin olin vasta 18 kun tulin raskaaksi, ja 19 kun esikoinen syntyi, mutta tunsin itteni täysin valmiiksi huolehtimaan omasta jälkikasvusta! :heart:
Sitten taas tiiän omista tuttavista, että ne ei vielä 23vuotiaanakaan ole sillälailla "kypsiä" takamään lapsia.
Mutta KAIKKI ON NIIN ERILAISIA ja hyvä niin
Terkkuja :wave:
Sehän tosiaan on suhteellista se ikä. Itsekkin olin vasta 18 kun tulin raskaaksi, ja 19 kun esikoinen syntyi, mutta tunsin itteni täysin valmiiksi huolehtimaan omasta jälkikasvusta! :heart:
Sitten taas tiiän omista tuttavista, että ne ei vielä 23vuotiaanakaan ole sillälailla "kypsiä" takamään lapsia.
Mutta KAIKKI ON NIIN ERILAISIA ja hyvä niin
Terkkuja :wave:
Myrtti myyryilee
Suurin suruni olisi, jos olisin riidoissa lasteni kanssa, koskisi asia mitä hyvänsä...haluaisin olla tukena ja rakastaa heitä..enkä haluaisi olla miniän ja vävynkään kanssa riidoissa, toivoisin heidän olevan rakastavia puolisoita...Toivoisin, etteivät lapseni jättäisi minua koskaan kokonaan yksin (oma elämä pitää olla..), he voisivat huoletta käydä luonani, viettää aikaa kanssani, jättää lapsensa minulle hoitoon pidemmäksikin aikaa. Toivoisin lasteni saavan raittiin onnellisen elämän...olisin tyytyväinen, jos heidän lapsensa olisivat toivottuja, saisivat he lapsia minkä ikäisinä tahansa...toivoisin, etteivät lapseni satuttaisi itseään rakkaudessa tai etteivät he tekisi mitään mikä loukkaa heidän koskemattomuuttaan. Toivon, etteivät he satuta puolisoitaan, lapsiaan eivätkä yhtään ketään. Toivon, etteivät he joudu koskaan sotaan. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, kukaan meistä ei ole eikä tule täydelliseksi...mutta rakkaus on ikuista.
mun mielestä elämän tarkotus on tehdä niinku itsestä hyvältä tuntuu, eikä miellyttää muita. tämä tietenkin lakien ja ihmisoikeuksien yms. puitteissa.
miltähän tuntuisi lopun elämää miettiä, mitä se elämä olisi jos olisi tehnyt niinku itse olisi halunnut eikä niin kuin muut olettivat ja tahtoivat?
toivoisin, että edes jompi kumpi vanhemmista olisi opiskellut ammatin ja olisi kykenevä elättämään perhettään ainakin osittain. jos kuitenkin on niin että molemmat on vaikka vielä peruskouluikäisiä tai vähän vanhempiakin, opiskelut kesken yms. niin ainaki tekisin selväksi mitä vauvan tulo ja vauva-arki merkitsee. tekisin myö varsin selväksi myös sen, että mun mielestä vastuu kasvattaa, ja se, että mun lapsi/lapset olis mielestään valmiita ottamaan vastuun toisesta elämästä niinkin nuorena, kasvattais heidät mun silmissä aikuisiksi, ja olettaisin heidän käyttäytyvän sen mukaisesti.
tietenkin tukisin heitä, mutta ns. normaalissa isovanhemman roolissa. mä en missään nimessä ottais lasta hoitoon silloinkin kun mulle ei sovi sen takia, että nuoret pääsisi tuulettumaan, enkä ikinä joka viikonlopuksi! eli jos lapsen tekee, siitä kantaa myös vastuun, oli ikä mikä tahansa.
miltähän tuntuisi lopun elämää miettiä, mitä se elämä olisi jos olisi tehnyt niinku itse olisi halunnut eikä niin kuin muut olettivat ja tahtoivat?
toivoisin, että edes jompi kumpi vanhemmista olisi opiskellut ammatin ja olisi kykenevä elättämään perhettään ainakin osittain. jos kuitenkin on niin että molemmat on vaikka vielä peruskouluikäisiä tai vähän vanhempiakin, opiskelut kesken yms. niin ainaki tekisin selväksi mitä vauvan tulo ja vauva-arki merkitsee. tekisin myö varsin selväksi myös sen, että mun mielestä vastuu kasvattaa, ja se, että mun lapsi/lapset olis mielestään valmiita ottamaan vastuun toisesta elämästä niinkin nuorena, kasvattais heidät mun silmissä aikuisiksi, ja olettaisin heidän käyttäytyvän sen mukaisesti.
tietenkin tukisin heitä, mutta ns. normaalissa isovanhemman roolissa. mä en missään nimessä ottais lasta hoitoon silloinkin kun mulle ei sovi sen takia, että nuoret pääsisi tuulettumaan, enkä ikinä joka viikonlopuksi! eli jos lapsen tekee, siitä kantaa myös vastuun, oli ikä mikä tahansa.
teiniäitikö
itse olin 18 v. kun sain ekan lapseni, nyt 27 v. ja kohta neljän lapsen äiti. Hetkeäkään en ole katunut ja vanhempamme ovat olleet tukena ja apuna, kiitos siitä heille. Kaikile en kuitenkaan tätä ratkaisua markkinoi, se riippuu niin paljon elämäntilanteesta, toisille se sopii aikaisemmin, toislle myöhemmin. jos lapsi on kypsä, samoin parisuhde, niin miksi olisi katasrofi? Ja eikö vanhempien tehtävä ole tukea lapsiaan tilanteessa kun tilanteessa, mielytti se sitten itteä tai ei. Lapsi ei aina elä elämäänsä niin kun me ollaan suunniteltu.
satujaki
Lapsen pitää antaa tulla sillon, kun se on tullakseen. Jos mun lapseni sais lapsen teini-iässä, niin olisin tukena. Itse tein ensimmäisen 18 vuotiaana, joka on monen mielestä vielä liian nuori saamaan lasta, mutta hyvin ollaan pärjätty, vaikka välillä ollaankin oltu ihan kahden.
charppe
Haluaisin että lapseni kuitenkin odottaisi lapsen tekoa n.17 vuotiaaksi asti. Ja että hänellä on silloin hyvä, kunnollinen ja vastuuntuntoinen poikaystävä. Ammattikoulun käyntiä en näe välttämättömäksi, jos on jo siirtynyt työelämään.
Itse ehkä siksi ajattelen näin kun halusimme aviopuolisoni kanssa lasta jo silloin kun olin 15v, mutta tärppäsi kuitenkin vasta kun olin täyttänyt 18v. Jälki viisaana ajateltuna oli ihan hyvä että lapsi on vasta nyt ajan kohtainen, kun on taloudellinen turva. Olen itse siirtynyt jo työelämään ja minulla ei ole ammatillista koulutusta. Mieheni on myös töissä ja hänellä ikää paljon enemmän jo mitä minulla.
Itse ehkä siksi ajattelen näin kun halusimme aviopuolisoni kanssa lasta jo silloin kun olin 15v, mutta tärppäsi kuitenkin vasta kun olin täyttänyt 18v. Jälki viisaana ajateltuna oli ihan hyvä että lapsi on vasta nyt ajan kohtainen, kun on taloudellinen turva. Olen itse siirtynyt jo työelämään ja minulla ei ole ammatillista koulutusta. Mieheni on myös töissä ja hänellä ikää paljon enemmän jo mitä minulla.