Hajalla

[Jätetty/petetty]

Pakko vaan vähän purkautua. Seurustelin kolme vuotta aivan ihanan miehen kanssa. Tiesin, ettei ollut kokonaan eronnut, vaan että asuivat asumuserossa. Suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta ja vaikka mitä. Hän kävi luonani 1-3 kertaa viikossa, mutta erinäisistiä syistä = valheista johtuen en koskaan päässyt hänen luoksensa. Joo ... fiksummalla ois hälärit soineet ja kovaa, muttei mulla Uskoin selitykset... koska olivat aina järkeviä...

Uskoin hänen puhuvan totta 'Ex-vaimostaa' ja lapsistaan. Hän muka kertoi lapsilleen meistä ja minä pienituloinen yh ostelin näiden vuosien aikana niin hänelle (DI) lahjoja kuin lapsilleenkin... Annoin aina kotiinviemistä, jos olin leiponut tms.

Kyllä hänkin osti minulle ja lapsille kaikkea ja auttoi kaikessa ja oli aina aina aina hyvä ja rakastava. Mutta kaikki perustuikin valheelle.

Jäi kiinni vaimolleen yhteisellä lomamatkallaan tällä viikolla. Hänen piti olla (mulle siis uskoteltu) työmatkalla ja sieltä hän myös viesti ja soitteli, miten he tekevät sitä ja tätä työtä ja miten hän kävi solariumissa, että on sitten pohjaväriä, kun meidän piti lähteä yhteiselle matkalle keväämmällä.

Vaimo oli lainaamassa miehen kännykkää ja samanaikaisesti oli tullut multa viesti.

Vaimo kaiketi määräsi miehen (tai mistä minä voin tietää) soittamaan mulle ja tämä vaan kylmästi soitti ja ilmoitti, että JOS meillä on jotain ollutkin niin se loppuu nyt, että hän haluaa jatkaa perheensä kanssa.

Keskustelin myös hänen vaimonsa kanssa, joka käski jättää miehen rauhaan... no toki muuten jättäisinkin, mutta lienee kuitenkin jonkin asteinen selitys edes anteeksipyyntö oikeutettua??? Miehellä myös säilössä muutama minulle kuuluva tavara joka tähän asuntooni ei mahtunut.

Äh tää ois niin pitkä tarina ja mä oon ihan rikki ja hajalla... koskaan ei kukaan mies ole kohdellut mua niin hyvin kuin tämä eikä koskaan kukaan mies ole kohdellut mua niin huonosit kuin tämä mies. Ja nyt en tiedä millä jaksan eteenpäin... ruoka ei maistu, unilääkettä ja rauhoittavaa on otettava illalla, että uni tulee. Järki sanoo, että pitää unohtaa ja kuinka h****tin väärin se teki kaikkia meitä syyttömiä osapuolia kohtaan ( sen vaimo ja lapst , minä ja mun lapset) mutta tunne ei käsitä, ei millään... kaipuu iholle, syliin on kova.

En varmaan enää koskaan voi luottaa kehenkään enkä varsinkaan mieheen.

Ystäväni saavat nyt kamalasti kärsiä, kun vaan itken ja puran tuntojani. Lienee paikallaan koittaa saada ammattiapua? Mikään ei tunnu miltään ja kuitenkin on liuta lapsia joiden vuoksi on vaan jatkettava.

Heitin kaikki petivaatteet pois, en olisi voinut enää nukkua niissä... Haluaisin jopa muuttaa, jos se olisi mahdollista... kaikki täällä muistuttaa hänestä. Kävin vetämässä pitkän tukkanikin poikki, en kestänyt katsella itseäni peilistä.

No kaipa tästäkin selviää. Olenhan jo aikaisemminkin selvinnyt kahdesta valehtelevasta ja pettävästä miehestä... mussa lienee sisäsyntyinen magneetti, joka kerää tälläisiä puoleensa

Aika sekava selostus... mutta pää on sekaisin, eikä ajatukset jäsenny mitenkään järkevään muotoon, kirjoittaminen/kertominen kuitenkin vähän edes jelppii. Kiva jos joku jaksoi lukea... vaikka eipä silläkään ole väliä.

 

[.]

:hug:

 

[Borkku]

Jopa on sulle tempun tehny :hug:

 

[HelloShitty]

törkee mies. ei voi muuta sanoa. juttelisin ehkä sen ukon kaa. luultavasti sanonu vaimolleen ettei teillä oo mitään vaan sä luulet että teillä on suhde tai jotain. mutta jos niillä on lapsia niin ehkä parempi olla sotkematta sitä soppaa sen enempää. :hug:

 

[Uusioäiti]

Muista!!! Sinä ET ole tehnyt mitään väärää. Uskoit ihmistä jota rakastit, niinkuin pitääkin uskoa sitä varten rakkaus on. Mies teki sinulle todella väärin! Ei toista ihmistä saa loukata noin, uskotella asioita jotka eivät ole totta. Kiitä että olet saanut olla tämän ajan hänen kanssaan, ja jatka nyt elämääsi ilman häntä ja valheita. Voimia sinulle, Halaus.

 

[ap]

Mä sovin jo sen vaimon kanssa, että tavataan, haluan todistaa, etten minä ole tehnyt väärin, vaan olen hyvässä uskossa seurustellut ja kuvitellut sinisilmäisenä, että kaikki on niinkuin mies sanoo. Hän osasi olla erittäin uskottava. Tuntuu vaan niin pahalta, kun lupasi rakastaa aina ja kaipa se rakastikin, muttei omakseen halunnut Se mies todellakin valehdellut vaimolleen, ettei meillä ollut mitään, mutta on mulla reilut 1000 meiliä ja joitain tekstareita tallessa, kuin myös yhteisiä valokuvia. Mulla on niin likainen ja hyväksikäytetty olo ja kuitenkin rakastan sitä miestä, enemmän kuin mitään olen koskaan rakastanut

 

[vieras]

Mä sovin jo sen vaimon kanssa, että tavataan, haluan todistaa, etten minä ole tehnyt väärin, vaan olen hyvässä uskossa seurustellut ja kuvitellut sinisilmäisenä, että kaikki on niinkuin mies sanoo. Hän osasi olla erittäin uskottava. Tuntuu vaan niin pahalta, kun lupasi rakastaa aina ja kaipa se rakastikin, muttei omakseen halunnut Se mies todellakin valehdellut vaimolleen, ettei meillä ollut mitään, mutta on mulla reilut 1000 meiliä ja joitain tekstareita tallessa, kuin myös yhteisiä valokuvia. Mulla on niin likainen ja hyväksikäytetty olo ja kuitenkin rakastan sitä miestä, enemmän kuin mitään olen koskaan rakastanut

Hyvä, että selvität asiat vaimolle. Hänellä on oikeus tietää, millainen mies hänellä on. Jos mies on niin hyvä valehtelemaan, uskoo vaimo varmasti sepustukset samoin kuin sinäkin. Hyvä kun sulla on todistusaineistoa.

Rakastat mielikuvaa siitä miehestä, et miestä. Miestä, jota rakastat, ei ole olemassakaan.

 

[vieras]

en olisi yllättynyt, vaikka et olisikaan ainoa ja ensimmäinen tuon miehen huijaama nainen. niin häikäilemättömältä ja järjestelmällieltä tuo kuulostaa. tosi syvältä, kun lapsesikin on ukko sekoittanut hommaan vaikkei ilmiselvästi ole ollut aikeissakaan oikeasti elää elämäänsä kanssasi.

 

[LisaMarie]

:hug:
Mä en tiedä lohduttaako tämä suo, mutta musta tässä jutussa on jotain koomista:
Kiinni siis voi jäädä kovin monella tavalla: tiedän tyypin, jonka matkatavaroihin oli joutunut prostituoidun yöpuku. Kotona hän kyllä oli koittanut selittää, että se on tuliainen vaimolle, mutta koomista kyllä yöpuku ei ollu kauhean hemaiseva, vaan joku Marimekon paituli ja käytetty Marimekon paita ei menny läpi tuliuaisena

 

[M-38]

Tuttu tilanne,mut toisinpäin.
Ei voi sanoin kuvata millainen tunne on kun on joutunut valehtelun kohteeksi.
Pitkät yhteiset ajat toinen johdonmukaisesti valehtelee ja uskottelee ihan jotain muuta kuin asiat oikeasti on.
Raastavaa aikaa sinulla. Sinuna minä unohtaisin miehen,niin voisi käydä asian mielessään läpi ja jatkaa eteenpäin elämässä.
Älä mieti enää sitä miestä tai jotain kostoja,vaimolle todisteita.
Kulutat vain itteäsi turhaan.
Hyväksy asia,käsittele se mielessäsi.Aikaa se toki voi viedä,mutta tee itsellesi selväksi että et ajattele muuta kuin se oli mikä oli ja nyt se on ohi.

:hug:

 

[ap]

Kiitos vastauksistanne. En suunnittele kostoa, en ole paha enkä kostonhimoinen. Anteeksipyyntöä odotan... ei ketään saa loukata näin... ei vaikka ois mitä. Ensimmäinen ihminen (tämä mies) joka sai mut tuntemaan itseni kauniiksi ja hyväksi... ja nyt en oo enää mitään... koskaan en omasta mielestäni ole ollut kaunis tai hyvä, eikä edes omat vanhemmaat olleet sitä mieltä, eikä liioin ex mies, jonka kanssa kuitenkin tein 5 lasta ja olin yhdessä 18 vuotta. Ja tiedän, että sitä miestä, jota rakastan ei ole... mun sydän ei vaan vielä sitä usko

 

[M-38]

Kyllä sellainen mies jossain on jota tulet rakastamaan ja joka rakastaa sinua.
Sitä ei vaan tiedä missä se on ja milloin vastaan tulee.
Särkyneen sydämmen kanssa vaan minuutit tuntuu tunneilta,päiviltä.

 

[M-38]

Tajusiko väärin,tarkoititko että rakastat sitä miestä joka valehteli ja että sitä ei enää ole?

 

[nöppäri]

Niin tai sitten hän on oikeasti halunnut olla sun kanssa, mutta ei ole myöskään halunnut luopua siitä toisesta puolesta elämäänsä.
Nyt jos miehen vaimo pistää hänet ulkos elämästään, en kyllä suosittele sinuakaan ko miestä eläämääsi enää päästämään. Tämä ei jää ainoaksi kerraksi. Kokemusta samalaisesta tilanteesta myös minulla, tosin kummallakaan ei lapsia, ja lopputulos oli toinen.

 

[ap]

siis rakastan mielikuvaa siitä miehestä, joka tämä 'prinssini' uskotteli olevansa. Ja ei en halua enää miestä tänne pettämään ja valehtelemaan. Halusin tämän miehen ja uskoin hänen olevan oikea, eikä kukaan voi koskettaa ja rakastaa niinkuin hän sen teki. On vaan totuteltava yksinäisyyteen. Onneksi on pari ihanaa ystävätärtä ja yksi miespuoleinenkin ystävä, joka vaan sitkeesti piti yhteyttä nämä kolme vuotta, vaikka tämä 'mieheni' ei halunnut minulla olevan miespuolista ystävää Otamme lasten kanssa myös koiran, että olis pakko mennä ulos ja liikkua sekä kaveriksi mulle yksinäisiin viikonloppuihin, kun lapset ovat isällään. Välillä järki sanoo, että unohda, välillä iskee niin voimakas kaipuu ja pahanolon aalto, että tuntuu kuin happi loppuisi ja sydän pysähtyisi.

 

[LisaMarie]

Kiitos vastauksistanne. En suunnittele kostoa, en ole paha enkä kostonhimoinen. Anteeksipyyntöä odotan... ei ketään saa loukata näin... ei vaikka ois mitä. Ensimmäinen ihminen (tämä mies) joka sai mut tuntemaan itseni kauniiksi ja hyväksi... ja nyt en oo enää mitään... koskaan en omasta mielestäni ole ollut kaunis tai hyvä, eikä edes omat vanhemmaat olleet sitä mieltä, eikä liioin ex mies, jonka kanssa kuitenkin tein 5 lasta ja olin yhdessä 18 vuotta. Ja tiedän, että sitä miestä, jota rakastan ei ole... mun sydän ei vaan vielä sitä usko

Mutta eihän sun luonne tai ulkonäkö siitä muutu, jos joku sanoo sulle että olet kaunis jä hyvä! Ihan yhtä kaunis ja hyvä olet edelleen, vaikka kukaan ei ole sitä sinulle sanomassa :hug:
Ei ihminen muutu miksikään sen mukaan, mitä muut sanovat. Siksi on ihan turhaa antaa muiden sanomisten ja tekojen loukata itseään.
Tuo nyt oli tietysti törkeää valehtelua, mutta sinun arvoosi ei vaikuta se, onko joku sanomassa "ajattelen sinusta näin" koska hän ajattelee sinusta samoin, tiesit sitä tai et.
Jos pompo haukkuu työntekijän, työntekijä pahoittaa mielensä. Vaikka pomo ei haukkuisi, se ajattelesi työntekijästä ihan samoin, joten ono väliä sillä tietääkö toisen ajatukset vai eikö tiedä, jokatapuksessa ne on vaan sen toisen ajatuksia, eikä vaikuta ennen kun toinen on sanonut ne ääneen. Miksi siis snataa niiden vaikuttaa ääneen sanottuna, kun ne ei siitä sanomisesta muutu miksikään.

 

[ap]

Ne sanat vaan saivat mut tuntemaan, että voisin minäkin oikeasti olla hyvä nainen, äiti, vaimo, ruoanlaittaja. Ja hänen ja vain hänen seurassaan joskus minua katsoi peilistä ihan nätti nainen. Muuten siellä on vaan kamalan ruma ja tyhmä ja lihava akka Tiedän, että itsetuntoni on aina ollut pakkasella ja nyt se taitaa lähennellä jo jotain -200 :`( Lapset onneksi väkisinkin vetävät kiinni elämään ja heidän takiaan on koitettava vaan jaksaa. Kauheinta on kuitenkin, että epäilen jo heidänkin sanaansa Eilen kun kysyin, että ovatko nämä uudet hiukseni kivat, niin kehuivat ja sit aloin itkeä ja kysyin, että sanovatko vain että mun tulisi parempi mieli? Ja tiedän, että lapset puhuvat totta... sanovat kyllä jos joku on huonosti... mutta tällä hetkellä epäilen kaikkea ja kaikkia.