Haittaisiko teitä, jos mies olisi muuten Ok, mutta tiuskisi aika helposti?

[pohh]

Haittaisi. Temperamenttinen my ass, tiuskiminen on silkkaa kommunikointikyvyn puutetta. Jos vieläpä tiedostaa, että tapa on lapsuudenkodista peritty, siitä voi opetella eroon. Itseään voi ilmaista muutenkin kuin ärähtämällä, ei se tarkoita että ihmisen pitää tukahduttaa tunteensa.

 

["a p"]

Jospa sitä jännittää tai ressaa joku kuten esim. Yhteenmuutto. Jos mä oon stressaantunut niin ärähtely ja tiuskiminen lisääntyy huomattavasti. Samoin kuin silloin jos olen huolissani jostain.

On nimenomaan sanonut että muuttoasiat stressaavat, kun lisäksi on yrittäjä jolla paljon vastuuta ja provikkapalkka. On lisäksi huolissaan terveydentilastani, syystäkin, siinä on tapahtunut muutos huonompaan, sen enempää asiaa avaamatta, parantumattomasta sairaudesta kyse. Sille en kuitenkaan voi mitään.

Olen nyt alkuviikkoisen pitkän ja hyvän keskustelumme jälkeen vaan yrittänyt ymmärtää, ja kätkenyt loukkaantumiseni, koska en halua aiheuttaa hänelle lisää stressiä valittamalla hänelle jatkuvasti hänen kireydestään. Niinpä asiat varastoituu päähän, ja mm. eilen itkin salaa.

Tiedän että olen herkkä, ja yritän toki opetella paksunahkaisemmaksi, etten loukkaantuisi niin helposti. Usein tosiaan en näytä sitä, koska en haluaisi olla mielenipahoittaja. Mutta rumasti sanominen, ja imperatiivimuodotkin sanoissa tuntuvat pahalta.

Ehkä tämä tästä, kun tosiaan miehellä on stressiä ja muuten sovimme yhteen. Ei tämän herkkyytenikään kanssa ole kivaa elää. Itse kuitenkaan kun en koskaan sano "ole hiljaa!" "turpa kiinni!" tms. , se ei vaan kuulu tapoihini, en koskaan sano pahasti oma-aloitteisesti, vain sitten kun olen padonnut liian kauan asioita päähäni. pelkäänpä että tässä käy niin.

Tosiaan, olemme tunteneet kauan, ja olen luullut koko ajan että mies on luonteeltaan ystävällinen, kärsivällinen ja tasapainoinen sekä peruspositiivinen.

 

[iu]

Onko teillä nyt sitten jokin kiire sen yhteenmuuton kanssa? Kannattaisiko kuitenkin vielä tutustella ja katsella puolin ja toisin, paljastuuko toisesta muuta yllättävää?

 

["a p"]

Onko teillä nyt sitten jokin kiire sen yhteenmuuton kanssa? Kannattaisiko kuitenkin vielä tutustella ja katsella puolin ja toisin, paljastuuko toisesta muuta yllättävää?

Alunperin yhteenmuuttoa suunniteltiin ensi vuodeksi, kun olisimme olleet yhdessä noin 1,5 vuotta, ja tunteneet toisemme kaveripohjalta ennen suhdetta 4 vuotta. Mutta sitten tuttavalta vapautui unelmakämppä jonka hän vuokraa pilkkahintaan, tällaista tilaisuutta ei enää tule. Ostokin mahdollinen. Itsekin ajattelen että olisin vielä odottanut, mutta kun mies kertoi mahdollisuudesta ja ehdotti yhteenmuuttoa jo nyt, suostuin. Nämä jutut siis tulleet ihan lähiaikoina esiin kun mies stressaantunut.

Ehkä minun tosiaan pitäisi vain sietää, ja toivoa että asia helpottaa kun stressi ohi.

kaikkein tragikoomisinta tässä on, että vaikka eksän kanssa oli paljon pahempia ongelmia, hänen stressiherkkyytensä ja ärtyvyytensä oli yksi niistä. Hän tiuski, huomautteli, komenteli ja ilkeili, sen lisäksi ei tosin ollut moni muukaan asia kunnossa. Mutta koska itse olen kiltti ja ystävällinen, herkkä ihminen, niin miehet kanssani helposti esittävät kilttiä ja ystävällistä aluksi, ennen kuin oikea persoona paljastuu. Itselleni taas juuri se kiltti ja ystävällinen, rauhallinen ja leppoisa, stressaamaton luonne olisi miehessä se ykkösjuttu, tietty perusasioiden lisäksi, kuten työssäkäynti, alkonkäytön hallinta tms.

 

[vierd]

Mutta mielensäpahoittajankin kanssa voi olla vaikeaa, ei tiedä mitä tohtii sanoa ja aina pitäis olla niin kaunista ja kivaa tai sitten pitäisi lepytellä ja lässyttää milloin mistäkin. Sopiva tasapaino, ei ilkeilyä tai nimittelyä mutta ei myöskään älytöntä takertumista äänenpainoihin tai muuhun.

 

[vieras*]

Minua taas haittaisi, jos ei toisen kanssa voisi riidellä ilman, että toinen pillahtaa itkuun.
Kyseessä ilmeisesti kuitenkin aikuinen ihminen.

 

["pinna"]

Tuollaiset miehet ovat juuri niitä jotka myöhemmin syyllistyvät myös fyysiseen perheväkivaltaan.

 

[iu]

Minua taas haittaisi, jos ei toisen kanssa voisi riidellä ilman, että toinen pillahtaa itkuun.
Kyseessä ilmeisesti kuitenkin aikuinen ihminen.

Riitely ja (aiheetta?) tiuskiminen ovat kaksi eri asiaa. Riidellä voi ja pitää, jos on aihetta, mutta jos toinen kilahtelee vähän väliä mun tekemisistä ja olemisista, niin en mä sitä kauan jaksais katella.

Jos esim. kommennti tahattomaan pelkohuudahdukseen olis "Turpa kiinni!", kuten ap:lle tuntui käyneen, niin en kyllä hyvää tykkäis.

 

[vieras*]

Riitely ja (aiheetta?) tiuskiminen ovat kaksi eri asiaa. Riidellä voi ja pitää, jos on aihetta, mutta jos toinen kilahtelee vähän väliä mun tekemisistä ja olemisista, niin en mä sitä kauan jaksais katella.

Jos esim. kommennti tahattomaan pelkohuudahdukseen olis "Turpa kiinni!", kuten ap:lle tuntui käyneen, niin en kyllä hyvää tykkäis.

Jostain syystä tämä kuullostaa siltä, että toiselle osapuolelle jää ikuinen anteeksipyytäjän ja hyvittelijän rooli. Paitsi tietenkin jos löytää herkän miehen, joak ei myöskään kestä riitelyä itkemättä.

"Mutta koska itse olen kiltti ja ystävällinen, herkkä ihminen..."

 

[vierd]

Joo turpa kiinni kommentti oli kyllä ilkeä. Muuten tuo tilanne ihan tuttu, mä säikähdän jotain tilannetta liikenteessä ja huudahdan ja mies ärtyy koska säpsähtää huutoani, koska sillä on tilanne kuitenkin ihan hallinnassa.

 

[iu]

Jostain syystä tämä kuullostaa siltä, että toiselle osapuolelle jää ikuinen anteeksipyytäjän ja hyvittelijän rooli. Paitsi tietenkin jos löytää herkän miehen, joak ei myöskään kestä riitelyä itkemättä.

Onko mielestäsi todellakin ihan normaali riitatilanne sellainen, että toinen ärsyyntyneenä haistattelee tai muuten räyhää sun jostain tekemisestä? Eikö ensin pitäis saattaa tietoon, mikä ärsyttää ja miksi, ja alkaa se riitely vasta sitten, jos ei kohennusta tapahdu (ja jos ylipäätään on asia, jolla on jotain merkitystä).

 

[vieras*]

Onko mielestäsi todellakin ihan normaali riitatilanne sellainen, että toinen ärsyyntyneenä haistattelee tai muuten räyhää sun jostain tekemisestä? Eikö ensin pitäis saattaa tietoon, mikä ärsyttää ja miksi, ja alkaa se riitely vasta sitten, jos ei kohennusta tapahdu (ja jos ylipäätään on asia, jolla on jotain merkitystä).

Onko sinun mielestäsi ihan normaalia, että aikuinen itkee tiuskinnan jälkeen ja hänen 5 v. lapsensa joutuu lohduttamaan äitiä?

"Minulla on 5 v. lapsi joka on yhteishuoltajuudessa. En haluaisi että lapsi joutuisi enää näkemään usein, kun mies tiuskii, ja tuomaan minulle nalleaan lohdukkeeksi."

 

[iu]

Onko sinun mielestäsi ihan normaalia, että aikuinen itkee tiuskinnan jälkeen ja hänen 5 v. lapsensa joutuu lohduttamaan äitiä?

"Minulla on 5 v. lapsi joka on yhteishuoltajuudessa. En haluaisi että lapsi joutuisi enää näkemään usein, kun mies tiuskii, ja tuomaan minulle nalleaan lohdukkeeksi."

No mutta et vastannut kysymykseeni vaan esitit oman. Tästä voisi tiuskaista jotain terävää, mutta ehkä kuitenkin vain saatan tietoosi, että mielestäni ei ollut nyt kovin hyvää keskustelua tuo. Vastaan kysymykseesi, kunhan sinä ensin vastaat minun, ok?

(Tosiaan vaihtoehtona olis voinut olla "Haista v***u, etsä s**tanan p**ka osaa vastata kun kysytään?" Ihanko olis sulle ok?)

 

[vieras*]

No mutta et vastannut kysymykseeni vaan esitit oman. Tästä voisi tiuskaista jotain terävää, mutta ehkä kuitenkin vain saatan tietoosi, että mielestäni ei ollut nyt kovin hyvää keskustelua tuo. Vastaan kysymykseesi, kunhan sinä ensin vastaat minun, ok?

(Tosiaan vaihtoehtona olis voinut olla "Haista v***u, etsä s**tanan p**ka osaa vastata kun kysytään?" Ihanko olis sulle ok?)

Sinulla tuntuu olevan kovin tarkat rajat sille miten keskustellaan ja miten riidellään oikein? =)

Ap:lle sanoisin että älä muuta yhteen yhteen, jos lopputulos on, että lapsesi joutuu sinua lohduttamaan. Se ei ole lapselle oikein.

 

[iu]

Sinulla tuntuu olevan kovin tarkat rajat sille miten keskustellaan ja miten riidellään oikein? =)

Ap:lle sanoisin että älä muuta yhteen yhteen, jos lopputulos on, että lapsesi joutuu sinua lohduttamaan. Se ei ole lapselle oikein.

Ja sinulla tuntuu olevan tapana väistää kysymys esittämällä omasi tilalle. Kyllähän kai niinkin voi keskustella, mutta en sit tiedä, miten hedelmällistä se on, kun kumpikin vaan kyselee eikä kukaan vastaa.

Samoin kuin kai sitä voisi riidellä niinkin, että toinen ei edes tiedä että on riita käynnissä, ennen kuin toinen hyökkää verbaalisesti kimppuun. Tiedä sit onko siinäkään hirveästi järkeä, jos ne kuohahdukset tulee aina ihan puskista. Kaikki ei puolustaudu hyökkäämällä takaisin (=riita) vaan jotkut vetäytyvät kuoreensa tms.

Tietysti kannattaa valita se kumpani niin, etteivät nämä tämmöiset(kään) tavat ja tottumukset ihan hirveän kaukana toisistaan ole, muuten voi mennä vaikeeks.

 

[VieraaaS]

Kyllä tiuskiminen haittaa vielä 12 yhdessäolo vuoden jälkeenkin. En ole tottunut. Eikä mielestäni toisaalta tarvitsekaan tottua ja pitää rumaa käytöstä normaalina. Mulle on ulkopuolisetkin sanoneet siitä, että mies puhuu mulle rumasti. Välillä raivoaakin ihan älyttömistä syistä, myös lapsille. Ärsyttävintä on se, että silloin harvoin kun itse korotan ääntäni, mies tekee siitä hirveän numeron.

 

["a p"]

Mutta mielensäpahoittajankin kanssa voi olla vaikeaa, ei tiedä mitä tohtii sanoa ja aina pitäis olla niin kaunista ja kivaa tai sitten pitäisi lepytellä ja lässyttää milloin mistäkin. Sopiva tasapaino, ei ilkeilyä tai nimittelyä mutta ei myöskään älytöntä takertumista äänenpainoihin tai muuhun.

Olet täysin oikeassa. Hyvä kun joku tuo tämänkin puolen asiasta. Tiedän että kanssani voi olla haastavaa, jos on normi-ihminen hyvine ja huonoine päivineen, ja jos on tottunut jo kotona vapaaseen tunteenilmaisuun.

 

["a p"]

Minua taas haittaisi, jos ei toisen kanssa voisi riidellä ilman, että toinen pillahtaa itkuun.
Kyseessä ilmeisesti kuitenkin aikuinen ihminen.

Olen HSP eli erityisherkkä. Tiedän että herkkyyteni on haastavaa joillekin, mutta luonnostaan kilteille, positiivisille ja rennoille ihmisille ei, minulla on monta ystävää joiden kanssa ei olla koskaan riidelty, vaan keskusteltu rakentavasti erimielisyyksistä. Luepa enemmän erityisherkkyydestä. En ole sitä itse valinnut. Ja tiedän että on hankalaa etten kykene ollenkaan riitelemään, koska alan heti itkeä kun toinen korottaa ääntään.

 

["a p"]

Riitely ja (aiheetta?) tiuskiminen ovat kaksi eri asiaa. Riidellä voi ja pitää, jos on aihetta, mutta jos toinen kilahtelee vähän väliä mun tekemisistä ja olemisista, niin en mä sitä kauan jaksais katella.

Jos esim. kommennti tahattomaan pelkohuudahdukseen olis "Turpa kiinni!", kuten ap:lle tuntui käyneen, niin en kyllä hyvää tykkäis.

Kyllä oli todellakin tahattomaan pelkohuudahdukseen kommentti tiuskaisu "turpa kiinni", oli kireänä kun oli jo meinannut peruuttaa päin aitaa. Ja monia muita tokaisuja ja tekemisteni arvostelua.

 

["a p"]

Onko sinun mielestäsi ihan normaalia, että aikuinen itkee tiuskinnan jälkeen ja hänen 5 v. lapsensa joutuu lohduttamaan äitiä?

Eipä ole normaalia. Ja siksi erosin, etten halunnut lapsen näkevän enää lähes päivittäin äidin itkevän. Ex oli todella laiska, itsekäs ja epäoikeudenmukainen, nalkutti ja valitti tekemisistäni, mitä olin tehnyt väärällä tavalla tms., vaikka itse raadoin raskaassa työssä ja hän makasi kotona työttömänä...

En minä itke muuta kuin todellisesta epäoikeudenmukaisuudesta.

 

[vieras*]

[QUOTE="a p";30322705]Olen HSP eli erityisherkkä. Tiedän että herkkyyteni on haastavaa joillekin, mutta luonnostaan kilteille, positiivisille ja rennoille ihmisille ei, minulla on monta ystävää joiden kanssa ei olla koskaan riidelty, vaan keskusteltu rakentavasti erimielisyyksistä. Luepa enemmän erityisherkkyydestä. En ole sitä itse valinnut. Ja tiedän että on hankalaa etten kykene ollenkaan riitelemään, koska alan heti itkeä kun toinen korottaa ääntään.[/QUOTE]

Itse en ole koskaan riidellyt aikuisena yhdenkään ystäväni kanssa, sensijaan mieheni kanssa kyllä. Samoin isäni ja äitini kanssa, eikä kukaan ole itkenyt.

Onko tuo hsp joku lääketieteellinen lyhenne vai maallikoiden itsekehittelemä oireyhtymä?

Itkulla voi manipuloida tilanteet itselleen suotuisiksi.

 

["a p"]

Onko sinun mielestäsi ihan normaalia, että aikuinen itkee tiuskinnan jälkeen ja hänen 5 v. lapsensa joutuu lohduttamaan äitiä?

"Minulla on 5 v. lapsi joka on yhteishuoltajuudessa. En haluaisi että lapsi joutuisi enää näkemään usein, kun mies tiuskii, ja tuomaan minulle nalleaan lohdukkeeksi."

Niin, siis tarkennan, että lapsen isä sai minut itkemään usein, ei lapseni ole vielä joutunut lohduttamaan tämän uuden mieheni kanssa, ei ole niin pahoja tilanteita ollut. Ex oli oikeasti epäoikeudenmukainen ja itsekäs ihminen- asperger. Huusi joskus kun joutui tekemään kotitöitä kun olin kipeänä 40 kuumeessa tai migreenissä, ja huusi kun joutuu käymään kaupassa kun olin töissä ja lapsi päiväkodissa, ja milloin mistäkin sai raivarit. kyse ei ollut siis pelkästä tiuskimisesta.

Nykyinen mies on ihana ja oikeudenmukainen, ainoastaan vähän äkkipikainen, muttei yleensäkään tarkoita mitään tiuskimisillaan.

 

["a p"]

Itse en ole koskaan riidellyt aikuisena yhdenkään ystäväni kanssa, sensijaan mieheni kanssa kyllä. Samoin isäni ja äitini kanssa, eikä kukaan ole itkenyt.

Onko tuo hsp joku lääketieteellinen lyhenne vai maallikoiden itsekehittelemä oireyhtymä?

Itkulla voi manipuloida tilanteet itselleen suotuisiksi.

Tuolla oikeassa laidassa on tietoa Dr.Elaine N. Aronista.

The Highly Sensitive Person –

Ei ole manipulointia, sen sijaan minusta toinen osapuoli voisi ilmaista ajatuksensa kuin aikuinen ihminen eikä kiroilemalla, huutamalla tms.

 

["a p"]

[QUOTE="a p";30322757]Tuolla oikeassa laidassa on tietoa Dr.Elaine N. Aronista.

The Highly Sensitive Person –

Ei ole manipulointia, sen sijaan minusta toinen osapuoli voisi ilmaista ajatuksensa kuin aikuinen ihminen eikä kiroilemalla, huutamalla tms.[/QUOTE]

About Dr. Elaine Aron

Dr. Aron earned her M.A. from York University in Toronto in clinical psychology and her Ph.D. at Pacifica Graduate Institute in clinical depth psychology as well as interning at the C. G. Jung Institute in San Francisco. Besides beginning the study of the innate temperament trait of high sensitivity in 1991, she, along with her husband Dr. Arthur Aron, are two of the leading scientists studying the psychology of love and close relationships. They are also pioneers in studying both sensitivity and love using functional magnetic resonance imaging. She maintains a small psychotherapy practice in Mill Valley, CA.

 

["vieraana"]

Tiibiin kirjoitus olisi voinut olla mun kynästä. Meillä siis minä olen se tiuskija, mies ei oikeastaan suutu koskaan. Kumpikaan ei ole hyvä asia. Ap, on hyvä, jos et miehen kanssa tämän asian tiedostatte!

Ulkopuolisena on vaikea mennä sanomaan mikä teidän tilanne on. Ajan myötä opitte varmasti sietämään toistenne tapoja. Toisaalta voi käydä niinkin, että joskus ongelmat kärjistyy näihni eroihin. Ihan varmasti mies tulee tiuskimaan enemmän, kun perheen arki stressaa. Jos se pysyy tiuskimisena ja mies osaa pyytää anteeksi, pärjäätte todennäköisesti. Sinun on myös opittava purkamaan omaa pahaa oloasi jollain tavalla.