Haittaisiko teitä, jos mies olisi muuten Ok, mutta tiuskisi aika helposti?

["a p"]

Yhdessä oltu kohta 10 kk. Muuten ihana mies, mutta aika lyhyt pinna, mutta leppyy nopeasti. Sanoo että heillä aina tiuskittu ja korotettu ääntä kotona tarkoittamatta mitään sen kummempaa, ja että hänestä se on ihan normaalia, ja minä olen liian herkkä kun siitä loukkaannun.

Itse olen kyllä herkkä, sen myönnän, mutten ole tottunut siihen että toisistaan välittävät ihmiset tiuskivat ja korottavat ääntä, itse pahoitan mieleni, ja vaikka yritän sen peittää, monesti alkavat kyyneleet valumaan, ja kiintymys jota tunnen mieheen, vähentynyt sitä myötä kun hän on alkanut olla enemmän oma itsensä tässä parin kk sisällä.

Meillä on paljon yhteistä, ja olemme pian muuttamassa yhteen. ja mies on fiksu, tajuaa kyllä, kun olemme puhuneet asiasta, että olemme erilaisia. Olemme puhuneet myös, että minä koitan paksuntaa nahkaani, ja hän pidentää pinnaansa. Nyt en enää kehtaa valittaa, kun hänen mielestä se on väärin että vaadin häneltä kuulema täydellisyyttä, kun en sitä itsekään ole. Mutta sen hän myönsi, etten KOSKAAN ole muille ilkeä tai tiuski.

Miehessä ei ole MITÄÄN muuta vikaa kuin tuo vähän lyhyt pinna.

 

[vierd]

Meillä kans lapsuudenkodissa tiuskittu vaikka muuten oli ihan normivälittämistä, riideltiinkiin ihan huutamalla joskus mutta ei niitä jääty muistelemaan. Silti en siitä tykkää, onhan se ärsyttävää jos joku napottaa jostain. Kannattaa miettiä tilannetta. Esim. jos omia lähipiirin tiuskijoita mietin niin taipumus ei ainakaan helpottanut ikää myöten ja yleensä läheisemmille sanotaan vielä enemmän ilman suodatinta.

 

[HopeaToffee]

Kyllä minua haittaisi, jos puoliso pahoittaisi tavan takaa mieleni ja alkaisin itkeä.

 

["minna"]

Mun mies on kyllä vähän tuollainen. Ollaan oltu yhdessä 13 vuotta. Tuossa muutama vuosi sitten oli stressaava elämäntilanne ja huomasin, että Se oli pinnassa enemmän, nyt taas vähemmän. Kyllä mielestäni mun mies on siitä aika hyvin päässyt eroon lasten myötä, kun en tykkää että lapsille tiuskitaan. Aluksi mäkin olin paljon herkkänahkaisempi, mutta nykyään en kyllä siitä loukkaannu. Minusta kyllä on hyvä kun olette sopineet, että molemmat joustaa, eihän Se oikeasti kiva ole jos toinen koko ajan tiuskaisee joka asiaan. Mutta toisaalta kun sen oppii olemaan ottamatta itseensä, ei Se mua häiritse. Enkä kyllä tuon takia miehestä ole ajatellut erota, on kuitenkin niin symppis ja rakastava.

 

[Echo]

Mä jotenkin luulen että sit kun on perhettä plus muut kiireet ja alkuhuuma on haihtunut niin se tiuskiminen vaan lisääntyy, jos sitä on jo nyt...

 

[fghj]

Haittaisi

 

[sähköpaimenkoira harmaana]

Kyllä haittaisi! Jos tosiaan suhde olisi vain 10 kk kestänyt, viihtyisin erittäin paljon paremmin omassa hyvässä seurassani kuin tiuskivan miehen kanssa.

 

[TiiBii]

Meillä vähän sama juttu. Siis mä ärähdän helposti. Olen tovin kiukkuinen ja se on siinä sit ja riita (mun puolelta) ohi.

Mies taas ei suutu koskaan ja siksi loukkaantuu ärähdyksistäni.

Mut minkä hiton sitä tempperamentilleen mahtaa? Pitäiskö sit aina olla hiljaa vaan ja purra kieltä ja padota? Eikä toinen tuu ikinä ymmärtämään, jos sanoo kiltisti ja vienolla äänellä hymyn kera asiasta joka ihan tottavie vituttaa! Mun on pakko ärähtää kun ärähdyttää. Muutoin tukahdutan tunteeni ja on ihan varma että muutaman vuoden päästä räjähtää ja sit ei taida enää auttaa mikään.

Mutta toki kannattaa miettiä, sovitteko yhteen. Ja nytm ajoissa! Ei ole oikein toista siitä syyllistää, millainen on.

 

[kosto]

kostaisin miehelle pettämällä, kusemalla aamukahviin ja jättäisin kuin nallin kalliolle selittämättä mitään.

 

["Verna"]

Kyllä haittaisi. Etsi mies, joka ei käytöksellään pahoita mieltäsi jatkuvasti! Tuo taipumus tiuskimiseen tulee kuule vahvistumaan, jos se nyt jo "kuherteluvaiheessa" on noin näkyvää.

Sukulaismies on juuri tuollainen tiuskahtelija ja lasten syntymän myötä on alkanut ärähtelemään myös esim. sukulaisille. Ihan mitättömistä asioista tai jopa ilman mitään näkyvää syytä alkaa tiuskimaan muille...ei kovin kivaa! Siinä saa rouva pahoittaa mielensä moneen kertaan ja vielä kaupanpäälle joutuu häpeämään miehensä käytöstä. Perhettä, etenkin lapsia, käy sääliksi.

 

[iu]

Millaisista asioista mies tiuskii? Vähän riippuisi mulla varmaan tästäkin, miten noita kestäisin.

Jos se olisi sitä, että on tyytymätön kaikkeen, mitä ja miten teen, niin en varmaan jaksais kovin kauan kuunnella. Jos taas vaan menee hermo pikku vastoinkäymisiin (maito kaatuu tms) ja siitä kiukkuaa itsekseen isoon ääneen, niin sellaiseen voisin tottua (koska sitä teen itsekin joskus).

 

[vierasss]

Mun mielestä helposti tiuskiva mies ei olisi muuten ok. Sehän on kuitenkin olennainen osa luonnetta ja se on sellainen piirre mitä en kestäisi. Toiset kestää, mä en. Jokainen tiuskii joskus, mutta se että säännöllisesti ja herkästi ja siitä huolimatta että tietää sen loukkaavan toista, sitä en sietäisi. Mä olen niin yksinkertainen tämän asian suhteen että ajattelisin ettei sun tarvi paksuntaa nahkaa eikä sun miehen tarvi yrittää ponnistella. Sun pitää löytää sellainen mies joka on enemmän sun kaltainen, löytää suhde jossa kumpikaan ei toiselle tiuski. Sun miehen pitää löytää sellainen nainen joka myös tiuksii takaisin, ei loukkaannu siitä ja ymmärtää että sillä ei tarkoiteta sen kummempaa, löytää siis sellainen suhde jossa molemmat tasapuolisesti tiuskii ja pitää sitä ihan normaalina.

 

[oma kokemus]

Kyllä haittaisi.

Mulla mies joka tiuskii. Suhteen alussa aloin siitä itkemään, jolloin mies tuli halaamaan ja lohduttamaan. Jossain vaiheessa lopetti lohduttamisen vaikka näki että mulle tuli tosi paha mieli siitä. Jossain vaiheessa minä aloin kasvattamaan muuria ja harjoittamaan hyökkäys on paras puolustus-taktiikkaa. Nyt 7 vuotta yhdessä, miehen tiuskiminen on vaan pahentunut ja minä reagoin siihen nykyään haistattamalla isot paskat ja toivottamalla miehen vittuun.

Että näin. Toisen kunnioitus on kaiken a ja o, tiuskiminen on tosi huono alku.

 

[.,.,.,.,.,.]

Mä oon tiuskija. Luojan kiitos mies ei pahoita siitä mieltään. Mulla on taipumus sanoa ajatukseni suoraan ja heti, eikä ne sitten jää muhimaan. Mies taas miettii asioita pitkään ja saa joskus ketsuppi-pullo-raivarit (eli asiaa tulee ulos sitten ison klönttinä).

Mua alkaa aina vähän huvittaa ja naurattaa noi miehen raivarit ("tuotako oot nyt sitten päiväkaupalla hautonut"). Ja miehellä ilmeisesti sama juttu mun napsahdusten kanssa.

Mutta olis kyllä tosi raskasta jos kumppani ei kestäis persoonaan kuuluvaa kommunikointitapaa -itseään joutuu niin kovasti hillitsemään kaikkialla muualla, onneksi kotona saa oma itsensä.

 

[viera.s]

Riippuu siitä, millaista se tiuskiminen on. Hyväksyn kyllä lyhyemmän pinnan, kyllä minä itsekin välillä pikkujutuista ärsyynnyn. Mutta jos tuoreella seurustelukumppani tiuskii jatkuvasti nimenomaan minulle, siis liittyen johonkin mitä olen tehnyt/jättänyt tekemättä tai millainen olen, en näkisi suhteella tulevaisuutta.

Entisen pitkäaikaisen seurustelukumppanin ja avomiehen kanssa oli sitä ongelmaa, että jos minä olin ärtynyt vaikkapa hukattuani avaimet tai muuta tärkeää ja siinä kiukuspäissäni lähinnä itsekseni kiroilin, mies otti tästäkin itseensä. Sanoi minulle, että ei se ole hänen syynsä jos olen jotain hukannut, olen myöhässä tms., joten en saisi ärtymystäni purkaa. Tottakai tiesin, ettei syy ollut hänen enkä minä häntä tarkoittanut loukata, mutta eihän siitä tulisi mitään jos pitäisi koittaa kotonaan näytellä aina tyyntä viilipyttyä. Kyllä kotonaan pitää saada olla oma itsensä ja jos luonteet ei vaan yhteen sovi, ei kotia pidä jakaa. Tosin tämä ei meille ollut mikään ylitsepääsemätön ongelma tai syy eroon, mutta jossain tapauksessa voisi ollakin.

Mutta eri juttu tosiaan, jos toisesta löytää jatkuvasti tiuskimisen aihetta, se ei vaikuta hyvältä. 10 kk jälkeen pitäisi vielä olla alkuhuuma meneillään, joten asia todennäköisesti vain pahenee jatkossa.

 

["a p"]

Mutta olis kyllä tosi raskasta jos kumppani ei kestäis persoonaan kuuluvaa kommunikointitapaa -itseään joutuu niin kovasti hillitsemään kaikkialla muualla, onneksi kotona saa oma itsensä.

Minä tiedän että on raskasta, itselläni on vain muutama ystävä, ja kaikki ovat samalaisia suht rauhallisia, tiuskimattomia.

Exäni oli tiuskija myös, ja osittain tähän suhde kaatui, koska aloin itsekin katkeruuksissani tiuskia, tämä ei miehelle sopinut koska HÄN pahoitti mielensä siitä että käyttäydyin kuten hän. Luonteeltani en ole tiuskija, vain loukkaantuneena. En haluaisi sitä samaa lumipalloilmiötä taas...Exän kanssa meillä ei ollut pariin viimeiseen vuoteen seksiä kuin pari kertaa vuodessa, pääosin siksi että olin niin vittuuntunut hänen jatkuvaan huomautteluunsa ja tiuskimiseensa, joka oli todella epäoikeudenmukaista. En halunnut olla hänen lähellään, ja sanoinkin sen hänelle. Itse herkkänä en pysty olemaan ihmisen lähellä joka on minulle päivittäin ilkeä.

Nyt en ole vielä alkanut ilkeäksi, mutta tuomiehen tiuskiminen/pieni stressaantumiskynnys on jo alkanut ärsyttää. Enää en kehtaa ilmaista loukkaantumistani joka kerta koska miestä se häiritsee, eihän hän tarkoita mitään pahaa, siis näin sanoo. Mutta päähäni ne tilanteet jäävät, ja patoutuvat siellä. En haluaisi olla mielensäpahoittaja, mutta olen sellainen, en voi luonteelleni mitään. Itse pystyn elämään tiuskimatta läheisilleni koskaan.

Minulla on 5 v. lapsi joka on yhteishuoltajuudessa. En haluaisi että lapsi joutuisi enää näkemään usein, kun mies tiuskii, ja tuomaan minulle nalleaan lohdukkeeksi. Silti tämä uusi miesystäväni on jo kaksi kertaa tiuskinut lapsen läsnäollessa. Ekalla kerralla huusi "turpa kiinni" kun huudahdin vahingossa, kun hän ajoi peräkärrin kanssa, ja kärry "oikaisi" katukiveyksen päältä niin että meinasi kaatua. Toinen tilanne oli eilen, kun en tajunnut miten applen koneella copypastataan, kun systeemi on erilainen kuin omassa Hp-läppärissäni. (cmd+ joku kirjain, oliko c oli copy, ja paste oli cmd+ v. Itse en tiennyt edes mikä on command-nappula...)

 

[jooei]

Haittaisi. Tuo tiuskiminen liittyy niin vahvasti temperamenttiin ja piirre on tavallaan koko ajan läsnä, etten jaksaisi sellaista. Iso juttu siis. Toisen jatkuva negatiivisuus ja lyhyt pinna tekee arjesta ja elämästä raskasta, vie hyvän mielen ja energiaa pois. Ja usein sitä alkaa sitten varomaan omaakin käytöstä, sanoja, tekoja ja on varpaillaan, ettei toinen vain saa syytä hermostua. Se on tosi kuluttavaa.

Ei myöskään kuulosta hyvältä, että noin lyhyen suhteen jälkeen on jo tuollaista käytöstä nähtävissä. En todellakaan muuttaisi vielä tuossa vaiheessa yhteen kenenkään kanssa, jos tilanne on tosiaan tuollainen. Ei tiuskiminen tuosta vähenny, ajan myötä se vain lisääntyy.

Joillekin tuollainen tiuskiminen ja hyökkäävä tapa kommunikoida on ihan "normaali" (opittu) juttu. Usein tiuskijat eivät edes itse huomaa tiuskivansa. Mutta ei sitä tarvitse sietää.

 

[vierasss]

Minkä takia sä olet tommosen miehen kanssa muuttamassa yhteen jos sua nyt jo häiritsee sen luonne, se nyt jo käyttäytyy sun lapsen edessä tavalla jota sä et suvaitse ja se nyt jo aiheuttaa sulle niin pahan mielen et sitä pitää netissä purkaa?

 

[Puuhippa]

Mä en voi sietää tiuskimista, varsinkaan lyhyissä suhteissä. Jos mulle tuiskitaan niin vastareaktiona rähjään takas. Eli ei onnistuisi.

 

[sähköpaimenkoira harmaana]

Meikä olisi varmaan tiuskimiseen taipuvaiselle ihmiselle aika rasittavaa seuraa. :xmas: En suoraan reagoisi tiuskintaan, vaan ärsyyntyisin mielessäni vain pienesti ja jatkaisin pikkulintujen tuijottelua. Jos tiuskinta laantuisi, pystyisin käsittelemään vaikeita asioita sen jälkeen, kun olisin ensin juonut aamukahvin, ennustanut kahvinporoista huomisen sään sekä asetellut auringonpilkut tarkasti paikoilleen. Jos taas tiuskinta ei laantuisi missään vaiheessa, kestäisin yllättävän pitkään, jonka jälkeen räjähtäisin hallitsemattomasti.

 

["a p"]

Minkä takia sä olet tommosen miehen kanssa muuttamassa yhteen jos sua nyt jo häiritsee sen luonne, se nyt jo käyttäytyy sun lapsen edessä tavalla jota sä et suvaitse ja se nyt jo aiheuttaa sulle niin pahan mielen et sitä pitää netissä purkaa?

Sen takia koska asia on tullut esiin viimeisten 2 viikon aikana.

 

[Mörköäiti]

Tuollaisesta tavasta voi ehkä opetella eroon, jos vaan haluaa. Tarvittaessa joku psykologi voisi antaa siihen työkaluja. Itse en mitään tiukimista jaksaisi kuunnella, koska siitä tulee helposti riitaakin.

 

["a p"]

[QUOTE="a p";30322196]Sen takia koska asia on tullut esiin viimeisten 2 viikon aikana.[/QUOTE]

Lisään vielä, että olemme tunteneet kaikkiaan 3 vuotta, harrastuksen kautta, tämä asia ei koskaan ole tullut esiin, eikä seurustelun aikana paitsi nyt 2 viikon aikana. olemme jutelleet miehen kanssa, mutta siitä ei ole ollut apua.

 

[vierd]

Jospa sitä jännittää tai ressaa joku kuten esim. Yhteenmuutto. Jos mä oon stressaantunut niin ärähtely ja tiuskiminen lisääntyy huomattavasti. Samoin kuin silloin jos olen huolissani jostain.

 

["a p"]

Tuollaisesta tavasta voi ehkä opetella eroon, jos vaan haluaa. Tarvittaessa joku psykologi voisi antaa siihen työkaluja. Itse en mitään tiukimista jaksaisi kuunnella, koska siitä tulee helposti riitaakin.

Se mikä on hyvä asia, niin mies on sanonut ettei pidä tavastaan joka on aika pitkälle kotoa opittu, ja temperamentti peritty äidiltään. Muttei tässä ajassa vielä ole osannut päästä siitä eroon. Mies on älykäs, ja osaa kyllä pyytää anteeksi. Vähän lyhyt pinna, mutta muuten meillä on paljon yhteistä, täysin samanlaiset harrastukset, arvot ja tulevaisuuden haaveet, huumorintaju, yms., ja pystymme puhumaan ihan kaikesta. Mies on ylivoimaoisesti älykkäin tähän astisistani, ja tuota asiaa lukuunottamaatta meillä menee kaikki muut todella hyvin. ja tuota on nyt parin viikon aikana ollut ehkä 3-4 kertaa, osan loukkaantumisistani olen peittänyt, ja je asiat nyt kaivelevat ja syövät läheisyyttä. En viitsi enää huomauttaa, koska mies puolestaan pahoittaa mielensä jos huomautan, koska hän ei voi temperamentilleen mitään.