Häiritseekö jos joku lausuu lapsen nimen väärin?

[armiina]

Yllätyin kun kuulin, että kaverin lapsen isovanhemmat sitkeästi lausuvat lapsen nimen u-kirjaimen yynä. Kun oli itse lapsi, nimeni d sanottiin vanhempien sukulaisten keskuudessa t-kirjaimena ja se ärsytti. Tuossa anopin sanonnat-ketjussa joku puhui Leonasta jonka nimi väännetään ties miksi.

Enkä nyt tarkoita lempinimiä vaan sitä etteivät aikuiset ihmiset VIITSI opetella lausumaan toisen nimeä oikein.

 

["vieras"]

Oikeesti ei. Pojallani on ulkomaalainen nimi, isänsä ei ole suomalainen joten siitäkin syystä. Sitä ei oikein kukaan lausu oikein, vaan käyttävät suomalaista versiota nimestä. Minusta ihan ok, ei haittaa yhtään. Tiedetään kenestä on puhe.

 

["vieras"]

Korjaan kyllä, meillä sanotaan usein sillä tavallisemmalla versiolla. Tosin huomasin juuri että yksi tavallinen versio joutuu taas kärsimään meidän neidin nimestä, ovat juuri aloittaneet samoissa kahviloissa yms. missä me olemme kulkeneet vuosia.

 

[as if]

Mä kirjoitin siitä Leonasta ja mua ärsyttää että tämä yksi ihminen ihan tahallaan aina vääntelee sitä kummallisemmaksi kun hänen mielestään nähtävästi jotenkin outo nimi.
Meillä on myös Alex-niminen lapsi jota varsinkin vanhemmat ihmiset itsepintaisesti sanovat (ja kirjoittavat) Aleksiksi, se ei niinkään ärsytä.

 

["marinka"]

meidän poika on nimeltään kaarle ja useat puolitutut kutsuvat kaarloksi (vissiin kun on yleisempi nimi). äsyrttää se, mutta en jaksa joka kerta korjailla. jos nyt sellainen jota toistuvasti ja usein näkisin, niin varmaan korjaisin.

 

[Katylina]

Ei häiritse.

 

[armiina]

Outoa miten yleistä tuo on! Nimi on kuitenkin tosi henkilökohtainen ja tärkeä asia. Itsekin reagoin esim. kaupungilla omaan nimeeni vaikka minua ei kutsutakaan. On tosi törkeää ja jotenkin julmaa olla piittaamatta toisen nimen lausumisasusta. Saako jokaista Annaakin sanoa Anneksi tai Anniksi fiiliksen mukaan?

Erikoista nimeä kun ei tarvitsisi edes kantajalleen kostaa kun nimi ei yleensä ole itse valittu.

Minulle on tosi tärkeä tämä nimijuttu ja tarkistan aina uusilta tuttavuuksilta jos vähänkin on lausuminen epäselvää. Ei se kai kaikille sitten ole mutta minua loukkaa löysistely.

 

["vieras"]

Häiritsee. Kun se nimi on sentään niin yksinkertainen ja helppo kuin Eemeli. Kumman moni sanoo kuitenkin Emil.

 

["Jepp"]

Meidän Felicia tyttö on usein Veliiisia, Felliisia, Feliisia, Velisia.

 

[!!!!!]

Mun vanhin tyttärni on Judit. Lähes jokainen kutsuu hän "Juuditti", mikä on aivan kamalaa. Judit on mielestä maailman kaunenin naisen/tytön nimi ja täysin raiskattu, kun lausutaan juuuuuditti.

 

[ummelwalad]

Kyllähän se korvaan särähtää mutta enemmänkin pidän aikuisen yksinkertaisuutena, jos ei viitsi nimeä oikein lausua.

Ymmärrän kyllä, jos kyseessä henkilö, joka ei paljoa lapsen kanssa ole ollut tekemisissä eikä siis ole VIELÄ oppinut lapsen nimeä täydellisesti sanomaan. Muussa tapauksessa kuittaan mielessäni "tahallaan" väärin lausumisen tosiaan sen lausujan yksinkertaisuutena.


Muoks. Ja mainittakoon vielä, että tarkoitan nimiä, jotka suomalaisen on mahdollista lausua oikein eli nimiä, jotka eivät sisällä vieraita kirjaimia (esim. ranskalainen r tai saksan ch äänne).