Häiriintynyt kiintymyssuhde jos jättää pienen vauvan yöksi hoitoon?

[pelkkää]

[QUOTE="vieras";26131269]voi jestas ihmiset on typeriä ja yksinkertaisia. Eiköhän sen nyt maalaisjärki sano että kenenkään perusturvallisuus ei mene piloille yhdestä yöstä mummon luona, eikä äiti ole viallinen jos haluaa nukkua yön ilman vauvaa.[/QUOTE]

Olen niin samaa mieltä. Joka viikkoinen yökyläily on asia erikseen, mutta yö satunnaisesti ei riko ketään. Pientä realimismia näihin asioihin. Ja jotkut kirjoitaa, että pakkorako on erikseen kuin esim juhliminen: Vauva ei todellakaan tiedä onko äiti nukkumassa, lääkärissä vai pubissa. Antakaa niille lapsillenne muitakin kontakteja kuin äiti. Yhteisöllisyys on kuollut ja se on surullista ja pelottavaa ja paljon pahempi asia kuin yksittäinen yö mummolassa tai kummilassa.

 

["öööö"]

[QUOTE="apua";26130577]ONKO hullumpaa kuultu? Tietääkö se lapsi mitään siitä ikävöikö äiti vai ei? Herttinen mikä aivopieru tuokin sitten on. Että ihan ok laittaa lapsi hoitoon kunhan muistaa asiaan kuuluvati ikävöidä ja parkua kotona ikävää. Ei hyvää päivää.[/QUOTE]

Aivopieru?? Siis ikävöiminen on asiaankuuluvaa, jos on normaali kiintymyssuhde lapseen. Onko vaikea käsittää? Jos et ole masentunut, uupunut, tai muuten jotenkin henkisesti kuormitettu tai sairas, eikö ole aika normaalia, että lapsesta erossa ollessa tuntee ikävää? Tai miksei silloinkin, kun olet masentunut tms., mutta tuo sairaus tuppaa tappamaan kaikki normaalit tunteet...

 

[öääää]

Toki lapsi voi olla yökylässä, jos äiti on masentunut, ahdistunut, väsynyt, ei jaksa hoitaa vauvaa ja olla hänen saatavillaan. Mutta minusta se kertoo kyllä jotain kiintymyssuhteesta, jos haluaa viedä aivan pienen vauvan yökylään päästäkseen itse esim. baariin. Itse en pystyisi enkä haluaisi ja onneksi imettävänä luonto päättää nämä asiat eikä tarvitse nähdä päänvaivaa. Minusta hyvä aika lähteä onkin se, kun vauva ei tarvitse yöllä ruokaa eli rintaa. Se on luonnonmukaisin raja yökyläilylle.

 

["heh"]

Nyt muistan missä olen kuullut tuon Mummeliisan mainitseman "lauman".
Annan Wahlgrenin teksteissä. Mummeliisa taitaa olla lukenut kirjan, kun suoltaa samanoloista soopaa,
mitä tämä kuuluisa Anna Wahlgren, 9 lapsen yksinhuoltajaäiti, joka taisi kyllä hieman "erilainen" kuin me muut. Tai itse en siis tekisi 9 lasta yksinhuoltajana, tai kirjoittaisi kirjaan että on ok polttaa tupakka raskaana, ja että 2 kuukautisen vauvan on pakko nukkua läpi yön......Hah!

 

["vieras"]

Olen niin samaa mieltä. Joka viikkoinen yökyläily on asia erikseen, mutta yö satunnaisesti ei riko ketään. Pientä realimismia näihin asioihin. Ja jotkut kirjoitaa, että pakkorako on erikseen kuin esim juhliminen: Vauva ei todellakaan tiedä onko äiti nukkumassa, lääkärissä vai pubissa. Antakaa niille lapsillenne muitakin kontakteja kuin äiti. Yhteisöllisyys on kuollut ja se on surullista ja pelottavaa ja paljon pahempi asia kuin yksittäinen yö mummolassa tai kummilassa.

Aivan. Ei ihme että äidit on täysin sekaisin nykyään, ollaan niin helkutin uupuneitakin että ei jakseta lapsia itse hoitaa edes ekoja vuosia (eikai näillä vaatimuksilla), ja lapsetkin on ihan pihalla kun vanhemmilla ei ole mitään maalaistolkkua päässä liittyen lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Ihmekös tuo jos syötetään tälläisiä aivopieruja tuoreille vanhemmille. Unohtakaa ne professorit ja tutkimukset ja se mitä muut ajattelee hetkeksi, ja käyttäkää omaa maalaisjärkeänne, jos teille sellaista on suotu!

 

[neljäs_tulossa]

ikuisuusaihe tällä palstalla. En usko että satunnainen yökyläily on haitaksi kiintymyssuhteelle. Jos pieni vauva olisi esim. monta kertaa viikossa yöhoidossa,voisi kiintymyssuhteessa olla alunperinkin jotain vialla. Uskon että 9kk ikäisen vieminen päivähoitoon on haitallisempaa.

 

["öööö"]

[QUOTE="vieras";26131269]voi jestas ihmiset on typeriä ja yksinkertaisia. Eiköhän sen nyt maalaisjärki sano että kenenkään perusturvallisuus ei mene piloille yhdestä yöstä mummon luona, eikä äiti ole viallinen jos haluaa nukkua yön ilman vauvaa.[/QUOTE]

Itse taidat olla yksinkertainen. Tilanteita on niin paljon kuin on äitejä ja lapsiakin. Kaikki ovat erilaisia, jotkut vauvat nukkuvat putkeen 8 h jo pienenä, toiset heräilee parin tunnin välein syömään. Mikäs siinä on ollessa jossain läheisen mummon tms. luona hoidossa, jos syö pullosta eikä huuda koko yötä sen takia, että on nälkä. Toisaalta meillä lapset ovat jo hyvin pienenä vauvana vierastaneet muita kuin omia vanhempia. Vaikka ovat nähneet isovanhempia + muita ihmisiä päivittäin-viikottain. Yöllä kuitenkin vain vanhemmat kelpasivat, jos heräsivät. Tietty sen lisäksi, että vain tissi kelpasi "ruuaksi" Olisiko tuossa tilanteessa pitänyt alkaa "karaisemaan" pientä vauvaa ihan vaan siksi, ettei olisi liikaa äitiin kiintynyt. Sairasta!

Väittäisin, että aloituksessa oli pohjimmiltaan kysymys siitä, voiko sen perusteella, kuinka löyhin perystein äiti on valmis jättämään PIENTÄ vauvaansa jonkun muun hoitoon (esim. sukulaisen, jota näkee harvakseltaan) kertoa jotain löyhästä äiti-lapsi-suhteesta. Tätä oli käsittääkseni tarkotus pohtia! Ja siis, pakkotilanteet (sairas lapsi/uupuneet vanhemmat tms.) ovat asia erikseen. Mutta että sen pitäisi olla jokin hemmeti normi, että vauva tulee voida jättää muun kuin äidin hoitoon yöksi, tai muuten "omii" lastaan, on täyttä p***aa.

Tietenkin yksittäisen yöt ovat kuin kärpäsen kakka valtameressä, eivätkä tod.näk. aiheuta suuria traumoja lapselle, mutta miksi äidin pitäisi alkaa vauvaansa tieten tahtoen itkettämään, jos siihen ei ole tarvista?

 

[MorbidMama]

No en tiedä. Joskus kuulin tavasta jossain päin Afrikkaa. Heimon naiset lähettivät n. 6kk:n ikäisen vauvansa sukulaisten hoidettaviksi. Mutta älkää kysykö miksi ja mikä heimo, sitä kun en voi enää muistaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="öööö";26131407]Itse taidat olla yksinkertainen. Tilanteita on niin paljon kuin on äitejä ja lapsiakin. Kaikki ovat erilaisia, jotkut vauvat nukkuvat putkeen 8 h jo pienenä, toiset heräilee parin tunnin välein syömään. Mikäs siinä on ollessa jossain läheisen mummon tms. luona hoidossa, jos syö pullosta eikä huuda koko yötä sen takia, että on nälkä. Toisaalta meillä lapset ovat jo hyvin pienenä vauvana vierastaneet muita kuin omia vanhempia. Vaikka ovat nähneet isovanhempia + muita ihmisiä päivittäin-viikottain. Yöllä kuitenkin vain vanhemmat kelpasivat, jos heräsivät. Tietty sen lisäksi, että vain tissi kelpasi "ruuaksi" Olisiko tuossa tilanteessa pitänyt alkaa "karaisemaan" pientä vauvaa ihan vaan siksi, ettei olisi liikaa äitiin kiintynyt. Sairasta!

Väittäisin, että aloituksessa oli pohjimmiltaan kysymys siitä, voiko sen perusteella, kuinka löyhin perystein äiti on valmis jättämään PIENTÄ vauvaansa jonkun muun hoitoon (esim. sukulaisen, jota näkee harvakseltaan) kertoa jotain löyhästä äiti-lapsi-suhteesta. Tätä oli käsittääkseni tarkotus pohtia! Ja siis, pakkotilanteet (sairas lapsi/uupuneet vanhemmat tms.) ovat asia erikseen. Mutta että sen pitäisi olla jokin hemmeti normi, että vauva tulee voida jättää muun kuin äidin hoitoon yöksi, tai muuten "omii" lastaan, on täyttä p***aa.

Tietenkin yksittäisen yöt ovat kuin kärpäsen kakka valtameressä, eivätkä tod.näk. aiheuta suuria traumoja lapselle, mutta miksi äidin pitäisi alkaa vauvaansa tieten tahtoen itkettämään, jos siihen ei ole tarvista?[/QUOTE]

Kuka käski "karaista"? kyse on siitä että vaikka sun vauvas huutaiskin vieraan hoidosta niin se ei tarkoita että hän saisi siitä elinikäisiä traumoja.

Mun mielestä tässä oli ihan tarkoitus pohtia sitä että onko

a. äidissä jotain vikaa jos hän voi edes _yhdeksi yöksi_ jättää vauvansa hoitoon

b. miten seuraamuksia siitä on vauvalle

 

[Mariska*]

Mikä sitten sopii kellekin. Meillä vauva näkee molempia isovanhempia yleensä ihan viikottain, lisäksi kummit käy aika tiheään kyläilemässä. Eli läheisiä suhteita hoitajiin löytyy ja tosi mieluusti annan mummien hoitaa vauvaa niin paljon kuin jaksavat, kivahan se on itse lueskella vaikka rauhassa lehtiä, päästä saunaan ihan rauhassa ym. Mutta minun ei ole mikään pakko poistua paikalta että hoitajat pääsisivät solmimaan suhteita vauvaan Kyläillään ennemmin koko perhe isovanhempien luona.

Tyttö on kerran just 5kk ikäisenä ollut illan hoidossa 17-23, se on siis pisin aika toistaiseksi. Yöhoitoon ei varmaan ole menossa ennen kuin lopetan imetyksen. Meillä puolta vuotta lähestyvä vauva syö edelleen ainakin 3 kertaa yössä rintaa, joten aika vaikea sitä olisi hoitoon antaa... Voihan pullostakin toki syöttää, mutta itselle tulee kyllä tukala olo jos ei vauva ole syömässä.

 

["..."]

No jossain määrin ehkä noinkin voi olla. Kyllähän lapsen eloonjäämisen kannalta aikoinaan on ollut välttämätöntä, että äiti ei jätä lastaan yöksi. Eli tältä kannalta katsottuna, ihmisen perusviettien pitäisi olla sellaiset, että äiti ei halua poistua vauvan luota yöksi.
Mutta toisaalta ihminen on niin vieraantunut muutenkin luonnosta ja eläimmellisestä puolesta itseään, ja toisaalta nykyään vauva selviää ainakin hengissä myös ilman äitiä yön yli, eli ei ihan niin suoraviivaista.

Mutta uskoisin, että jotain vikaa on kyllä suhteessa, jos äidistä ei yhtään tunnu pahalta, kun joutuu eroon vauvastaan. Emme me kuitenkaan niiiiiiin vieraantuneita vielä ole.

 

["öööö"]

[QUOTE="vieras";26131487]Kuka käski "karaista"? kyse on siitä että vaikka sun vauvas huutaiskin vieraan hoidosta niin se ei tarkoita että hän saisi siitä elinikäisiä traumoja.

Mun mielestä tässä oli ihan tarkoitus pohtia sitä että onko

a. äidissä jotain vikaa jos hän voi edes _yhdeksi yöksi_ jättää vauvansa hoitoon

b. miten seuraamuksia siitä on vauvalle[/QUOTE]

No, jos esim. Mummeliisan kirjoituksia lukee, niin väistämättä tulee mieleen, että karaisemisen paikkahan tuo olisi.

Ja mitä tulee kohtaan

a. Ap ei ollut määritellyt, puhutaanko yhdestä yöstä, vaiko useammasta. Vaan siitä, mitä tuntemuksia tuo yöksi jättäminen äidissä herättää ja mitkä tuntemukset ovat normaaleja tuossa tilanteessa

b. tuosta ei tainnut ap mainita mitään, mutta jos olet lukenut näitä viestejä, niin taitaapa suurin osa olla sitä mieltä, ettei se lapsen kehitystä mihinkään heitä, jos yhden yön joutuu hoidossa olemaan. Se ei kuitenkaan ollut se perimmäinen kysymys tässä keskustelussa, joskin hyvähän siitäkin on ajatuksia vaihtaa

 

["vieras"]

[QUOTE="öööö";26131557]No, jos esim. Mummeliisan kirjoituksia lukee, niin väistämättä tulee mieleen, että karaisemisen paikkahan tuo olisi.

Ja mitä tulee kohtaan

a. Ap ei ollut määritellyt, puhutaanko yhdestä yöstä, vaiko useammasta. Vaan siitä, mitä tuntemuksia tuo yöksi jättäminen äidissä herättää ja mitkä tuntemukset ovat normaaleja tuossa tilanteessa

b. tuosta ei tainnut ap mainita mitään, mutta jos olet lukenut näitä viestejä, niin taitaapa suurin osa olla sitä mieltä, ettei se lapsen kehitystä mihinkään heitä, jos yhden yön joutuu hoidossa olemaan. Se ei kuitenkaan ollut se perimmäinen kysymys tässä keskustelussa, joskin hyvähän siitäkin on ajatuksia vaihtaa[/QUOTE]

Mitä sen on väliä, samat tunteet se sama äiti käy läpi, oli kyse yhdestä tai kahdesta yöstä. Mikä oli se perimmäinen kysymys?

 

["öööö"]

[QUOTE="...";26131553]No jossain määrin ehkä noinkin voi olla. Kyllähän lapsen eloonjäämisen kannalta aikoinaan on ollut välttämätöntä, että äiti ei jätä lastaan yöksi. Eli tältä kannalta katsottuna, ihmisen perusviettien pitäisi olla sellaiset, että äiti ei halua poistua vauvan luota yöksi.
Mutta toisaalta ihminen on niin vieraantunut muutenkin luonnosta ja eläimmellisestä puolesta itseään, ja toisaalta nykyään vauva selviää ainakin hengissä myös ilman äitiä yön yli, eli ei ihan niin suoraviivaista.

Mutta uskoisin, että jotain vikaa on kyllä suhteessa, jos äidistä ei yhtään tunnu pahalta, kun joutuu eroon vauvastaan. Emme me kuitenkaan niiiiiiin vieraantuneita vielä ole.[/QUOTE]

Niinpä. Tottahan on toki myös se, että yksittäisenä tekona olisi hurjaa lähteä äidin suhdetta lapseen kyseenalaistamaan siksi, että antaa vauvan hoitoon "huvikseen" yöksi. Kokonaisuus ratkaisee, kuten niin moni täällä on sanonut.

 

["shihtzu"]

[QUOTE="öööö";26131185]No meillä lapset olisivat huutaneet yön nälkäänsä, kun eivät pulloa huolineet. Sen takia en edes uskaltanut asiaa ajatella, kun olivat vauvoja. Onneksi ei tarvinnut asiaa edes harkitakaan.[/QUOTE]

Niin olisi tuon mun kuopuskin ja siksi se ei olekaan ollut vauvana missään yöhoidossa. Esikoiselle taas kelpais pullo, mutta ei ollut tarvetta yöhoitoon ennen kuin 9kk iästä eteenpäin. Mutta siis mun monen kaverin lapset ovat nukkuneet yöt läpeensä jo muutaman kuukauden iästä lähtien.

 

[pohjantähdenalla]

Mä oon sitä mieltä ettei se tee lapsesta häiriintynyttä vaikka vauvana olisikin yhden yön hoidossa mummolassa.
Vosin jopa väittää,että lähes joka toinen lapsi olisi häiriintynyt tällä teorialla. ( ja tämä oli vain mun mielipide )

 

["öööö"]

[QUOTE="vieras";26131571]Mitä sen on väliä, samat tunteet se sama äiti käy läpi, oli kyse yhdestä tai kahdesta yöstä. Mikä oli se perimmäinen kysymys?[/QUOTE]

Nimenomaan niistä äidin TUNTEISTA, tai niiden puutteesta. Tajuaks, vai otetaanko rautalankaa?

 

["vieras"]

Mä en tiedä onko ikä vaikuttanut kohdallani asiaan mutta esikoisen (jonka sain suht nuorena) jätin helpommin hoitoon vaikka imetin, tosin mies häntä aina hoiti. Oliskohan ollut n. vuoden iässä ekan kerran mummulla yökylässä.
No toinen, pian 3v, ei ole ollut vielä yökylässä, muutaman yön olen erossa ollut ja tiukkaa on tehnyt.
Jollakin tapaa olen ollut paljon enemmän kiinni kuopuksessa, imetinkin häntä kyllä pitempään kuin esikoista.

Mun mielestä kiintymyssuhde on jollain tapaa "häiriintynyt" jos äiti kokee voivansa ihan hyvin olla erossa pienestä lapsesta useita öitä kerrallaan.

 

[Madicken04]

En usko noiden satunnaisten yökyläilyjen aiheuttavan traumoja lapselle, mutta toisaalta en myöskään usko vauvaikäisen jäävän mistään paitsi vaikkei yökylässä käykään. En näe vaihtoehtoja niin mustavalkoisina että joko vauvaa pitää alkaa yökyläilyttämään säännöllisesti jo ensimmäisinä elinkuukausina tai muuten äiti on jotenkin häiriintynyt lapsiin ripustautuja joka sulkee lapselta mahdollisuudet kaikkiin muihin ihmiskontakteihin - isä mukaanluettuna.

Henk.koht olen kokenut vauvaan niin kiinteän suhteen alkuun että moni täällä pitää sitä sairaana. En ole kaivannut yöhoitopaikkoja alle vuosikkaille, vaikka kaikista olenkin ollut öitä erossa 9kk iästä alkaen lasten ollessa kotona isänsä kanssa. Ollaan jostain 6kk iästä jätetty vauvoja kotiin hoitajan kanssa niin että ollaan menty miehen kanssa kaksin viettämään iltaa. Kuitenkin ollaan menty pääosin imetystahtisesti, eli harvoin olen tuon pidempiä lapsivapaita kaivannut. Kauppaan, lenkille, kampaajalle yms olen päässyt yksin jättämällä lapset kotiin isänsä kanssa.

Meillä ei ole sukulaisia lähellä mutta kuopuksellakin oli tuossa alta vuoden iässä jo kaksi "luottohoitajaa", ystäviämme ketkä lapsi tunsi ja keiden hoitoon mielellään jäi muutamiksi tunneiksi. Uskoisin että jos olisi mummolat lähellä niin mummon toiveesta noita lyhyitä hoitopäiviä voisi olla useamminkin. Yökyläilyihin en varmaan olisi vauvan kohdalla ruvennut jos sille ei olisi mitään erityistä tarvetta, turhaa ikävöittää kumpaakin ja saada päänvaivaa imetyksestä.

 

["vieras"]

[QUOTE="öööö";26131642]Nimenomaan niistä äidin TUNTEISTA, tai niiden puutteesta. Tajuaks, vai otetaanko rautalankaa?[/QUOTE]

Et itse tajua. Vastasin siihen jo että se ei tee äidistä viallista tai tunteetonta, jos hän voi jättää vauvan hoitoon yöksi ilman maailmaa mullistavia surun tunteita, ja mennä vaikka baariin. Ei se silti tarkoita etteikö hän yhtään esim. ikävöisi lastansa. Eli en usko että se tarkoittaa sitä että kiintymyssuhteessa on automaattisesti jotain vikaa. Tajuaks?

 

["vieras"]

Ja voisin lisätä senkin pointin että lapsen ja äidin kiintymyssuhde voi olla myös vioittunut siinä mielessä, että äiti on LIIAKSI kiinni vauvassaan, niin ettei se ole enään tervettä. Tai äiti on kyllä fyysisesti aina paikalla, mutta ei henkisesti (vrt. se väsynyt äiti joka ei KOSKAAN anna itselleen lupaa levätä.) Kiintymyssuhteen viallisuus ei aina tarkoita sen totaalista puutetta.

 

["mie"]

[QUOTE="vieras";26130923]Sinullahan on selvästi ollut vakava masennus. En menisi vitsailemaan tällaisella asialla, varmasti jotenkin lapsesi on sen kokenut. Jos et itsekään muista ajatsta juuri mitään, niin miten "läsnä"olet kyennyt olemaan lapsellesi? Vauvatkin kyllä aistivat äidin masennuksen, eikä se ole koskaan mikään pelleilyn asia-edes jälkikäteen.

Eli viestisi ei todellakaan naurata.[/QUOTE]

Ai ei naurata? NO eihän se vitsi ollutkaan. Eipä muuten naurata minuakaan. Minkä minä sille voin, että raskausmyrykys aiheutti tuntuvasti ennen aikaisen syntymän? että en tuntenutkaan lapsen synnyttyä niin kuin kirjan mukaan tulis tuntea? Että kiintymystä ei sitten teorian mukaisesti syntynytkään?

en masennustakaan kyllä tilannut, kuitenkin kaikki muuta asiat elämässä oli kohdallaan. Rakas mies, hyvä perhesuhteet kaikki. JA hain apua ja sain. Mieheni tuki kokoajan ja auttoi vauvan kanssa. Samoin läheiset. Mutta ei, en tuntenut vuoteen juurikaan mitään. Ja keskola-ajasta muistan vielä vähemmän. Olen pahoillani jos tunteeni eivät ole sallittuja. Jos ne aiheuttavat lapselleni elinikäiset vauriot, vain siksi että kiintymysteoria ei toteutunut millään muotoa meidän perheessä.

En ole pelleillyt asialla, tämä on totisinta totta. Kirjoitin provosoivasti herättääkseni. En ole martyyri enkä kaipaa päänsilitystä. Vaan pistän teitä miettimään mitä puhutte. Nenä siis pois kirjasta ja tutkimaan oikeaa elämää. Jossa tunteet ei mene aina niin kuin noissa kirjoissa. Päinvastoin, sairainta mitä voi olla on pakottaa kaikki äidit samaan muottiin "koska niin tulee tuntea".¨

Minä tiedän että lapseni ei ole vaurioitunut. Ja jos onkin, on jo eheytynytkin. Koska sen sijaan että takerrutaan pilkkuun, kannattais monen teidän miettiä mm. niitä epämääräisiä perhekuvioita joita suomi on jo pullollaan. Huoltajuuskiistoja, matkalaukkulapsia...riitoja, omanedun jatkuvaa tavoittelu, päihteitä...taloudellisia ongelmia. You name it. Lapsen psyykeen kehitys on tuhannen asian summa.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";26131692]Ja voisin lisätä senkin pointin että lapsen ja äidin kiintymyssuhde voi olla myös vioittunut siinä mielessä, että äiti on LIIAKSI kiinni vauvassaan, niin ettei se ole enään tervettä. Tai äiti on kyllä fyysisesti aina paikalla, mutta ei henkisesti (vrt. se väsynyt äiti joka ei KOSKAAN anna itselleen lupaa levätä.) Kiintymyssuhteen viallisuus ei aina tarkoita sen totaalista puutetta.[/QUOTE]

Milloin äiti muuten on liiaksi kiinni vauvassaan, eli miten se näkyy? Ja minkä ikäisestä vauvasta puhutaan, vastasyntyneellä ja kohta vuoden täyttävällä on jo jonkin verran eroa.

 

["vieras"]

Milloin äiti muuten on liiaksi kiinni vauvassaan, eli miten se näkyy? Ja minkä ikäisestä vauvasta puhutaan, vastasyntyneellä ja kohta vuoden täyttävällä on jo jonkin verran eroa.

Liittyy äidin takertumiseen. Omistava äiti häärää huolestuneena koko ajan lapsen ympärillä, koska on epävarma ja huolissaan. Lapsi ei saa kokeilla mitään itse jne. Lapsesta voi tulla takertuva ja riippuvainen vanhempaa kohtaan. Luulisin ettei ihan sylivauvalla vielä näy vaikutuksia, mutta kyllähän se vuoden ikäinen tuosta jo voi alkaa kärsiä. Ja kiintymyssuhteen muodostuminenhan jatkuu vielä imeväisiän jälkeen....

 

["öööö"]

[QUOTE="vieras";26131664]Et itse tajua. Vastasin siihen jo että se ei tee äidistä viallista tai tunteetonta, jos hän voi jättää vauvan hoitoon yöksi ilman maailmaa mullistavia surun tunteita, ja mennä vaikka baariin. Ei se silti tarkoita etteikö hän yhtään esim. ikävöisi lastansa. Eli en usko että se tarkoittaa sitä että kiintymyssuhteessa on automaattisesti jotain vikaa. Tajuaks?[/QUOTE]

Eikun siitä oli kyse, miten löyhin perustein äiti voi pienen vauvan jättää muille yöksi hoitoon, ja mitä se kertoo kiintymyssuhteesta. Siis, että ikävöikö se äiti ollenkaan, jos se sinne baariin lähtee. Ja miksi olis pakko päästä baariin, kun vauva on vielä pieni ja tarvitsee äitiään? Siis tuohon sun baari-esimerkkiin liittyen. Mitä jos se äiti ei ikävöikään sitä lastaan yhtään, onko normaalia?