hahmotushäiriö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras.s.vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun 7v on ja käy pienluokkaa. Näkyy monessa asiassa ettei hahmota oikein, oppi esim vasta 6v kattomaan miten päin kengät laitetaan jalkaan. Tehtäviä tehdessä ei aina näe koko tehtävää ja osaa jää helposti tekemättä. Ei löydä tavaroitaan vaikka ne ois nenän edessä yms. Jotain mietintää tuli 3v päiväkodin kautta. Tuen avulla pärjää hvyinkin kotona+koulussa. Eikai nää mee ohi sinällään mutta saattaa muttua ja lieventyä iän myötä.
Ei se ap ole paniikin asia tuo häiriö. omanikin on ihan tavallinen vaikka tarviikin apukeinoja.
 
4-vuotiaallani on vaikeus oppia pukemaan, ei jotenkin osaa, vaikea saada vetoketjuja, lenksuja, nappeja ei ole vielä edes vaatteissa juuri ollut.
Ei halua piirtää, ei oikein osaa piirtää,ei halua tehdä legoilla,
jotakin häikkää käden ja silmän yhteistyössä kai ?
 
Mun tyttö on jo 5 luokalla ja on ollut aina huono hahmottamaan tiettyjä asioita. Sanalliset matematiikan tehtävät vaikeita, kun ei hahmota mitä kysytään jos numerot on sanallisessa muodossa. Käsityöt ja kuvaamataioto on vaikeeta,. kun pitäisi hahmottaa miten leikataan ja mistä ja miten paljon.
Opettajan ja psykologin mielestä ei ongelmaa eikä tarvitsisi testejä tehdä joita haluaisin...
 
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, että päiväkodissa oli vielä jäljessä ja kömpelö, mutta kehittyi ja koulu saujui normaalisti ? Sitä tietysti toivoisin.
En tiedä mitä tässä nyt tehdään, asia on sanottu ääneen, mutta mitään ei ole tehty eikä tutkittu, joulu tulee, ja ei ole resursseja, menee ainakin pari kuukautta ennenkuin edes päiväkotiin tulee erityslastentarhanopettaja katsomaan.
 
Eskarilaisille todettiin testien jälkeen visuaalisen hahmottamisen häiriö viisi vuotiaana. Alkoi näkyä neljä-viisi vuotiaana. Ei osaa palapelejä, piirtää huonosti, ei ymmärrä ohjeita kuin lyhyet sanalliset, pukeminen vaikeaa, haarukan ja lusikan käyttö vaikeaa, kaataa maitoa lasin reunojen yli, eksyy suunnissa helposti, kirjaimien ja numeroiden oppiminen vaikeaa, ei pysy rivillä kirjaa selatessa, ei löydä kirjasta tiettyä kuvaa joka on käsketty etsiä ym..

Hoidossa huomattiin ensin, siitä neuvolaan josta lähete psykologin testiin, siitä toimintaterapeutin testiin ja siitä neurologin arvioon. On nyt pienryhmässä ja oppii ihan hyvin kun on aikaa neuvoa kunnolla.
 
Eskarilaisille todettiin testien jälkeen visuaalisen hahmottamisen häiriö viisi vuotiaana. Alkoi näkyä neljä-viisi vuotiaana. Ei osaa palapelejä, piirtää huonosti, ei ymmärrä ohjeita kuin lyhyet sanalliset, pukeminen vaikeaa, haarukan ja lusikan käyttö vaikeaa, kaataa maitoa lasin reunojen yli, eksyy suunnissa helposti, kirjaimien ja numeroiden oppiminen vaikeaa, ei pysy rivillä kirjaa selatessa, ei löydä kirjasta tiettyä kuvaa joka on käsketty etsiä ym..

Hoidossa huomattiin ensin, siitä neuvolaan josta lähete psykologin testiin, siitä toimintaterapeutin testiin ja siitä neurologin arvioon. On nyt pienryhmässä ja oppii ihan hyvin kun on aikaa neuvoa kunnolla.

Juuri samoja juttuja meilläkin....n.4v alettiin päiväkodissa huolestua, kotona olin ollut huolissani jo n. Vuoden verran. Pääsi 5v psykologin testeihin ja hetikohta sen jälkeen tpimtaterapiaan.
Eskarin kävi pienryhmässä ja hyötyi kyllä siitä todella paljon. Nyt normaaliluokalla (tokalla) tukitoimin ja hankalaa on koulunkäynti, matikka erityisesti haasteellista vaikka saa siihen erityistukea.
Ei se taida tuo vaiva "parantua", toki tukitoimet helpottaa. Varmaan eritasoista hankaluutta voipi olla ja jotkut asiat iän myötä helpottaa...
 
pitääkö nykyään jo 4-vuotiaana osata kaikki ? Onko vaatimukset noin kovat ?

Aiemmin vasta 5v arvioitiin laajemmin näitä asioita ja silloin ei ehditty enää puuttua tarpeeksi ennen koulun alkua. Esim toimintaterapiaan jne on jonoa ja myös jos tarvitaan erikoissairaanhoidon tutkimuksia niin niissä kestää jne.
Ei tietenkään 4 vuotiaalta odoteta samoja asioita kuin 5 tai 6-vuotiaalta mutta pitäisi sen kynän jotenkin pysyä kädessä ja ehkä osata piirtääkin jotain.
Lapsella oli juuri 4v neuvola ja aika helppoja siinä minusta ne tehtävät oli kun th:n kanssa niitä käytiin läpi. Piti piirtää mallista ympyrä, neliö, rasti, plusmerkki. Leikata saksilla suoraa viivaa pitkin. Kertoa kuvasta mikä siinä on vikana(lehmä oli puussa), osata selittää voiko lehmä mennä pieneen tynnyriin ja miksi ei(tynnyri on pieni, lehmä liian iso) jne.

Se täytyy sanoa että omallakin lapsella viel puoli vuotta sitten oli isoja hankaluuksia kynäotteen kanssa ja piirsi vain hurjasti kannustamalla jonkun jotain esittävän kuvan. Itsekdeen jos piirsi niin teki vain suttua, ei osannut edes oman nimensä kirjaimia kirjoittaa yms. Nyt syksyn aikana kun on enempi oltu sisällä eikä aina ulkona niin on sitten lähes päivittäin jotain piirtänyt tai maalaillut ja lisäksi on valtavan innostunut pikkulegoista eli niillä leikkii monta tuntia päivässä.
 
Nykyään tuntuu joka toisella lapsella olevan jos jotakin häiriötä hahmottamisessa ja silmän ja käden yhteistyössä. Näen niin punaista! Olen joutunut tänä syksynä napit vastakkain eskarin ja vähän neuvolankin kanssa. Nuorin poika aloitti eskarin ja yhtäkkiä pojassa oli niin paljon vikoja, etten tiennytkään hänen olevan niin viallinen. Meidän tokaluokkalaisella on hahmotusongelmia, hän mm. opiskelee matikkaa mukautetusti. 5 v-neuvolassa ohjattiin toimintaterapeutin arvioon ja pari vuotta käytiin terapiassa.
Kuopuksen kanssa oltiin 4 v-neuvolassa. Piirustustehtävät eivät onnistuneet toivotulla tavalla ja jo taas esitettiin arveluja hahmotusongelmista ja tulevista oppimisvaikeuksista jne. Kerroin että teemme tytön kanssa kotona ahkerasti tehtäväkirjoja, tyttö tekee tehtäviä mielellään ja hyvin. Kotona ristien ja rastien piirtäminen onnistuu kyllä. Tyttö käy kaksi kertaa viikossa kerhossa. Juttelin kerhotätien kanssa, eikä heillä ole minkäänlaista huolta tyttärestämme. Pikemminkin he ihmettelevät miten omatoiminen tyttö on ja tekee mielellään esim. palapelejä, haastaviakin.
Totta on, että nykypäivänä vaatimukset ovat melkoisia. Kun 8-vuotiaamme ohjattiin toimintaterapeutin arvioon, hän oli 5-vuotias.Nyt ihmetellään miksei 4-vuotias osaa sitä ja tätä. Tulee tunne, että lapsista tänä päivänä melkeinpä etsitään vikoja. Ovatko ujot ja hiljaiset lapset nykyään sosiaalisesti vammaisia/rajoittuneita? Kun kerran kaikelle on jokin diagnoosi ja syndrooma. Meidän kohdalla tuntuu että yhden lapsen ongelmien perusteella vikoja etsitään muistakin. Meillä oli ensimmäinen eskarilainen vuonna -08. Kuudessa vuodessa on tapahtunut paljon. Nyt 2014 on pojan eskaritehtävissä mm. pisteen harjoittelua. En tiedä mihin perustuu.
Sanoisin myös teille että turha murhe pois ja äidinvaisto käyttöön. Olin aikanani itse ollut huolestunut 8-vuotiaastamme jo jonkin aikaa kun asia sitten tuli neuvolassa esille. Joku muukin täällä mainitsi saman asian. Muiden lasteni kohdalla tällaista tunnetta ei ole tullut. Tietenkään tämä ei poissulje täysin mitään asioita.
 
Laura , onko se pukeminen kehittynyt, vai onko se edelleen vaikeaa?
Mikä on diagnoosi ? Visuaalisen hahmottamisen häiriö?

Me ei haluttu mitään diagnoosia tässä vaiheessa. On vielä vähän auki onko keskittymisessäkin erityisiä ongelmia. Katsotaan eskari loppuun ja mietitään keväällä lisää.

Pukeminen neli vuotiaana oli vaikeaa. Ei lapsi ymmärtänyt yhtään miten päin vaate tulee. Haalarissa jalat meni hihoihin, housuissa kaksi jalkaa yhteen lahkeeseen, pikkuhousuissa lahkeesta survoi vyötärön, puserón laittoi housuiksi niin että jalat tuli hihoista ja monesti puki vaatteita päällekkäin kuten molemmat hansikkaat samaan käteen. Eikä kyse ollut pelleilystä.

Ruokailu oli vaikeaa myös nelivuotiaana. Söi sormin tai piti lusikkaa kaksin käsin että osui lusikalla suuhun.

Nyt kun on kuuden, osaa syödä lusikalla ja haarukalla.

Pukee vaatteet oikein jos antaa ne pukemisjärjestyksessä. Jos saa itse valita vaatteet, voi pukea vaikka kolmet pikkuhousut päällekkäin, mutta ei laita päällyshousuja lainkaan.
 
Ja palapelit on kehittynyt hurjasti! Viime vuonna kolme palaa meni joskus väärin. Nyt tekee 12 palan pelin joko kokonaan itse tai ihan vähäisin avuin. Eli kyllä hahmotushäiriöinenkin oppii kun antaa aikaa ja tukea tarpeeksi.

Ennen näitä ei tutkittu (kun itse oli lapsi) ja moni jolla olisi ollut aika vähäiset ongelmat oppimisessa luovutti kun kaikki oli vaikeaa ja alkoi häiritä tunteja ja koheltaa kunnes kävivät tarkkista tai läpäisivät peruskoulun rimaa hipoen. Onneksi nykyisin tartutaan helpommin ja sekin oppilas joka oppii huonommin voi saada hyvät paperit ja pääsee lukioon ym.jatko opintoihin.
 

Yhteistyössä