Hävettää, olin äitiyspolilla synnytystapa-arviossa

Kolmas tulossa, toka synnytys oli tosi kamala ja nyt toivoisin keisarinleikkausta. Toisesta synnytyksestä puhuessa aloin pari kertaa itkemään siellä, nyt se lääkäri ja kätilö pitää mua ihan hysteerisenä hihhulina

 

:hug: Tuskin pitävät mitenkään erikoisena. Kyl ne tietää mitä synnytys voi hirveimmillään olla. Muista kuitenkin että jokainen synnytys on erilainen. Mulla takana yksi ihan kamala synnytys kja kaksi "rauhallista", kiitos hyvän puudutteen. TSemppiä!

 

Mistä noin päättelet?

No minä menen tästä odotuksesta äpolille pelkoni takia.Huom ja tää on mun viides odotus.

 

Ei kai :hug:

 

ei ne sinuu hihhulina pidä. Tuskin olet ainoa. :hug:

 

Ei ole kyllä varmaan yhtään epätavallista, että vaikeasta synnytyksestä kertoessa tulee itku. Niin minäkin pillitin pelkopolilla, kun keskustelimme edellisestä synnytyksestä, joka oli aivan hirveä ja moni asia meni pieleen. Toivottavasti saat käsitellä asiaa vielä ja jos haluat, saat sektion.
:hug:

 

no ei varmasti pidä sua mitenkään erikoisena. viimeksi itkin vuolaasti ja kätilön kanssa kävimme läpi lääkärin "tuomiota" mua itkettää muutenkin helposti ja en häpeä sitä millään lailla.

 

no eiks sul ollu iha hyvä syy kuitenki vähän tirauttaa. Mä porasin kerran ensiavun luukulla, kun toinen lapsi oli vastasyntynyt ja mä sain jonku kiertohuimauskohtauksen ja olo oli tosi sairas ja täti kuitnki vaan sano, et toi asia ei ole kovin kiireellinen, et illalla sit uudestaan. Enhän mä sillon tiennyt huimausjutuista mitään, niin tuntu kauheelta vähättelyltä, kun omassa päässä pyöri kuin karusellissa ja oksetti kokoajan. Varmaan ajattelin lähinnä aivokasvainta tms

 

no eiks sul ollu iha hyvä syy kuitenki vähän tirauttaa. Mä porasin kerran ensiavun luukulla, kun toinen lapsi oli vastasyntynyt ja mä sain jonku kiertohuimauskohtauksen ja olo oli tosi sairas ja täti kuitnki vaan sano, et toi asia ei ole kovin kiireellinen, et illalla sit uudestaan. Enhän mä sillon tiennyt huimausjutuista mitään, niin tuntu kauheelta vähättelyltä, kun omassa päässä pyöri kuin karusellissa ja oksetti kokoajan. Varmaan ajattelin lähinnä aivokasvainta tms

mistä huimausjutuista

 

no et varmasti oo ainoo joka on itkeny siellä samasta asiasta että ihan normikäynti oli varmaan niille. :hug:

 

Ne on varmaan tottuneet jo meihin itkijöihin. Itse itkin edellisen synnytyksen synnytystapa-arviossa ja muutenkin tärisin ihan holtittomasti, kun edellisestä sektioon päätyneestä synnytyksestä oli kaameat traumat. Lääkäri ei antanut pelon takia sektiota kuin siinä tapauksessa, että menee yli. Nyt jälkikäteen ajateltuna se oli ihan hyvä ratkaisu. Tyttö syntyi alateitse rv 37 ja kaikki meni helposti ja hienosti. Tsemppiä sinulle synnytykseen!

 

Mä kun taistelin neljännen lapsen kohdalla sektiosta, niin ekan käynnin jälkeen lääkärin tyly kommentti oli, ettei missään tapauksessa sektiota. Kun sitten lähdin vastaanotolta, kyyneleet valu pitkin poskia, ja ihan pimpon näkösenä kävelin sit siä TAYSin käytävillä. Ja mieskin luuli et vauvalla oli jotain pahasti vialla kun tulin sen näkösenä autoon... Siinä vaan vaan kaikki pelko, jännitys ja ärsytys purkaantu, ihan kuin matto olis lähtenyt jalkojen alta.

Kävin sitten jatkossa pelkopolilla vielä muutaman kerran, ja lopulta sektion sain.

 

Ei ole kyllä varmaan yhtään epätavallista, että vaikeasta synnytyksestä kertoessa tulee itku. Niin minäkin pillitin pelkopolilla, kun keskustelimme edellisestä synnytyksestä, joka oli aivan hirveä ja moni asia meni pieleen. Toivottavasti saat käsitellä asiaa vielä ja jos haluat, saat sektion.
:hug:

Miten sulle kävi? Pyysitkö sektion? Oliko pelkopolista apua?

 

no joitain ihmisiä huimaa kun on niskat jumissa ja jotkut saa oikeen kiertohuimauskohtauksen, kun "pinkka" kerääntyy tarpeeksi. Pinkkaa eli todennnäköisyyttä kasvattavat niskanseudun kireys ja univelka (mitkä ei kovin harvinaisia pienten vauvojen äideillä ole) ja sit korvissa on jotakin ihme sakkaa joka jostain syystä joskus lähtee liikenteeseen ja yhdessä nämä tekijät aiheuttavat kohtauksen, johon kuuluu huimausta, eli päässä pyörii kuten pahimipien huvipuistolaitteiden jälkeen ja oksetusta, tuntuu, ettei pysy pystyssä, kun aivoissa näköhavainto ja liikehavainto antavat ristikkäistä tietoa. Kesti mulla pahan 2päivää ja vielä pari päivää oli vähän ällö olo. Siitä lähtien olen pitänyt huolen, että ei toistu. Siksi mun täytyy kohta nousta tästä koneen äärestä, ettei niskat jämähdä. Munlaisilla huimaukseen on taipumus (mä oon aina inhonnu enterprisejä ym. laitteita, oksentanu lapsena autossa jne.)

 

sori mä en muistanu lainaa edelliseen et toi liitty siihen kysymykseen

 

Ei ole kyllä varmaan yhtään epätavallista, että vaikeasta synnytyksestä kertoessa tulee itku. Niin minäkin pillitin pelkopolilla, kun keskustelimme edellisestä synnytyksestä, joka oli aivan hirveä ja moni asia meni pieleen. Toivottavasti saat käsitellä asiaa vielä ja jos haluat, saat sektion.
:hug:

Miten sulle kävi? Pyysitkö sektion? Oliko pelkopolista apua?

Sektiosta keskusteltiin, mutta lopulta päädyttiin siihen, että jos kaikki näyttää etenävän normaalisti, yritetään alatiesynnytystä. Itseä pelotti ja hirvitti aivan kamalasti, mutta synnytys meni hyvin. Jotenkin se edellisen synnytyksen trauma myös helpotti tämän hyvin menneen synnytyksen myötä.

Pelkopolista oli apua ja papereihini myös kirjattiin, että edellisestä synnytyksestä on pahat pelot, ja ne otettiin myös huomioon tässä seuraavassa synnytyksessä.

 

Ei tietenkään ne pidä sinua hysteerisenä, synnytys on monelle niin tunteita herättävä asia, että itku tulee kun siitä puhuu, vaikka kaikki olisi mennyt ihan hyvinkin. Kaikkea hyvää odotukseen ja synnytykseen!