Häpeän itseäni

Kävin sitten pienen poikani kanssa perhekerhossa.Muuten meni hyvin mutta kaikki äidit kysyivät mikä mun ammattini on?no mulla kun ei sellaista ole vaikka ikää kohta 36v.Miksi joudun aina häpeämään itseäni?onko minun vikani että minulla ongelmia joiden takia en voi ammattia hankkia.

 

Anteeksi että kysyn, mutta mitkä ongelmat estävät ammatin hankkimisen?

 

Ei oo mullakaan ammattia,eikä välttämättä edes tule.Turhaan sitä häpeää :hug:

 

auttasko, jos kertoisit ihmiselle rehellisesti tilanteesi?

 

Henkiset ja fyysiset rajoitteet estävät ammatin hankkimisen:En kehtaa ihmisille totuutta kertoa.

 

Henkiset ja fyysiset rajoitteet estävät ammatin hankkimisen:En kehtaa ihmisille totuutta kertoa.

monet varmasti ihmettelevät, kun eivät tiedä totuutta. ihmiset yleensä kuultuaan tilanteen, ymmärtävät. toisiin luottaminen on vaikeaa, tiedän.

 

sano ammatiksesi kotiäiti. Luulen että tuo ammatin kysyminen kuuluu vain perussettiin että jostain sais jutun juurta aikaseks.

 

Huomasin tänään ettei riitä sanoa että on kotiäiti vaan kysyvät uudestaan että mikä sun ammatti on.Mä niin väsynyt itseeni vihaan itseäni ja multa vaatii tosi paljon kun ujokin olen että johonkin uskaltaudun sit aina paha mieli että kun en ole mitään.

 

Huomasin tänään ettei riitä sanoa että on kotiäiti vaan kysyvät uudestaan että mikä sun ammatti on.Mä niin väsynyt itseeni vihaan itseäni ja multa vaatii tosi paljon kun ujokin olen että johonkin uskaltaudun sit aina paha mieli että kun en ole mitään.

Höh. Kai sä voit keksiä jotain? Sano vaikka että olet sihteeri. Sen ammatin toimenkuvaan kuuluu firmasta riippuentodella monenlaista työtä, eli et voi jäädä kiinni vaikka kuinka joku tenttaisi työsi sisällöstä.

Jos tenttaavat tarkemmin niin sanot että sun määräaikaisuus loppui lapsen syntymään ja ajattelit kouluttautua uuteen ammattiin kunhan lapsi on tarpeeksi vanha.

Näin mä tekisin. Joskus valkoinen valhe on parempi kuin totuus.

 

En mä halua valehdella.Se painaa mua tämä asia kuitenkin aamusta iltaan eikä sitä valehtelu auta.

 

Miksköhän multa ei kukaan oo tullut utelemaan ammattia? Kertovatko ne omansa vai utelevat vain sinun asioitasi? Kyseleppä tarkkaan itsekin ensi kerralla, että missäs olet duunissa? Oletkos kauan ollut? Milloin menet takaisin? jne...

 

siis mieki vihaan sitä tilannetta kun joku kysyy mun koulutusta ja kun selviää ettei sitä koulutusta ole, ni "jaa, koskas ajattelit kouluun mennä?".. ei se kelleen kuulu!! nyt oon aikeissa hakea ammatikouluun, mutta empä kerro asiasta kellekkään mitään, ettei sitten ala se "no mites se koulu homma edistyy?" kysely

 

No en tiedä miksi kyselivät mut kysyivät kuitenkin kyllä tuntui kaikilla joku ammatti olevan oli lähihoitajia,sairaanhoitajia yms.

 

Miksköhän multa ei kukaan oo tullut utelemaan ammattia? Kertovatko ne omansa vai utelevat vain sinun asioitasi? Kyseleppä tarkkaan itsekin ensi kerralla, että missäs olet duunissa? Oletkos kauan ollut? Milloin menet takaisin? jne...

Mä olen miettinyt muuten ihan samaa, että ei meillä päin täällä Helsingissä kyllä kukaan kysele toisiltaan mitään henkilökohtaista, esim. ammattia, siviilisäätyä... Jutellaan vaan tosi ympäripyöreää lapsista ja säästä ja lapsien sairauksista jne.

Mun mielestä ap:n kannattaisi ammatti-kyselyihin vain sanoa että on nyt hoitovapaalla ja ajattelee kouluttautua uuteen ammattiin hoitovapaan jälkeen. Se ei mielestäni ole valehtelua, vaikkei mitään kouluttautumis-suunnitelmaa olekaan. Aina voi puhua epämääräisesti vaikkapa myyntityöhön kouluttautumisesta tai kesken jääneistä opinnoista tai vaikka mistä.

 

Höh. Kai sä voit keksiä jotain? Sano vaikka että olet sihteeri. Sen ammatin toimenkuvaan kuuluu firmasta riippuentodella monenlaista työtä, eli et voi jäädä kiinni vaikka kuinka joku tenttaisi työsi sisällöstä.

Jos tenttaavat tarkemmin niin sanot että sun määräaikaisuus loppui lapsen syntymään ja ajattelit kouluttautua uuteen ammattiin kunhan lapsi on tarpeeksi vanha.

Näin mä tekisin. Joskus valkoinen valhe on parempi kuin totuus.

En ainakaan valehtelisi. Seuraava kysymys olisi, aijaa, missä olet ollut töissä? Olitko johdon assistentti vai mikä? Oliko teillä sellaista ja tällaista?

 

Se on ap sun elämää, mitä sitä häpeilemään ja valehtelemaan.

 

Höh. Kai sä voit keksiä jotain? Sano vaikka että olet sihteeri. Sen ammatin toimenkuvaan kuuluu firmasta riippuentodella monenlaista työtä, eli et voi jäädä kiinni vaikka kuinka joku tenttaisi työsi sisällöstä.

Jos tenttaavat tarkemmin niin sanot että sun määräaikaisuus loppui lapsen syntymään ja ajattelit kouluttautua uuteen ammattiin kunhan lapsi on tarpeeksi vanha.

Näin mä tekisin. Joskus valkoinen valhe on parempi kuin totuus.

En ainakaan valehtelisi. Seuraava kysymys olisi, aijaa, missä olet ollut töissä? Olitko johdon assistentti vai mikä? Oliko teillä sellaista ja tällaista?

No, mun mielestä tuossa kohtaa on helppo sanoa että "mitäpä noista vanhoista, olen onnellinen että pääsin sieltä pois, se työ ei enää kiinnostanut varsinkaan kun syntyi näin ihana tyttö/poika, jolla muuten viime viikolla tuli kolmas hammas, jokos teidän Markulle on tullut hampaita".

 

sano vaikka että olet kodinhoitaja

 

Se on ap sun elämää, mitä sitä häpeilemään ja valehtelemaan.

NO kun hänen ongelmansa on juuri se että hän häpeää sitä ja funtsii omaa tilannettaan aamusta iltaan ja stressaa muitten mammojen kohtaamisia. Jos ei ole aikeissa hankkia näistä mammoista sydänystäviä (joille tietenkin pitää olla rehellinen) niin mun mielestä valkoiset valheet on paljon parempia. Jos mä esim. kertoisin meidän muskari/leikkipuistoporukalle että olisin psyykkisesti sairas enkä siksi ole koskaan ollut töissä, niin saisin siitä sellaisen maineen tietenkin etten kehtaisi enää mennä mihinkään. Kaikissa asioissa ei kannata olla yltiörehellinen, varsinkin puolitutuille ja hyvänpäiväntutuille.

Tietenkin, kun ei itsellä tällaista tilannetta ole, niin ei osaa asettua ap:n kenkiin, mutta jonkinlaisen ratkaisun tuohon pattitilanteeseen pitäisi saada jotta ap alkaisi nauttia perhekerhoissa ja vastaavissa käymisestä. NImittäin kotiäidin arkeen kuuluu todella paljon kohtaamisia muitten mammojen kanssa ja jos niitä jännittää niin on pulassa...

 

Niin mun elämääni jota vihaan todella paljon.Asia painaa mua jatkuvasti mies ei halua kuulla asiasta koska ero siittä tulee jos asiasta puhun.Kyllästynyt kuulemma koko asiaan.