huolissaan
Minä kyllä jonkun verran häpeillen. Sellua on kertynyt reisiin ja peffaan aika reippaasti. Olen saanut perinnöksi vanhemmiltani myös mukavat suonikohjut. Olen kuitenkin ihan normaalipainoinen ja onneksi vaatteet päällä ihan mukavan näköinen 
Synnytyksestä on nyt 4 kuukautta. Mahdun nyt JO entisiin farkkuihin kovan liikunnan seurauksesta.
Johtuen sellusta, sekstailu nolottaa kun on valoisaa. Muutoin seksi sujuu ainakin minun mielestä ihan mukavastii. Mieskin "vonkaa" jatkuvasti, eli kaipa hänkin siitä vielä tykkää...
Synnytyksestä on nyt 4 kuukautta. Mahdun nyt JO entisiin farkkuihin kovan liikunnan seurauksesta.
Johtuen sellusta, sekstailu nolottaa kun on valoisaa. Muutoin seksi sujuu ainakin minun mielestä ihan mukavastii. Mieskin "vonkaa" jatkuvasti, eli kaipa hänkin siitä vielä tykkää...
Tissiponde
Läskidaisarit, ettei saa henkeä?? Ei sellasia ihmedaisareita ookkaa. Taiat olla kokematon ja pienimunanen pikkumies! \|O \|O :kieh: :kieh:
Ei sellasia ihmedaisareita ookkaa. Taiat olla kokematon ja pienimunanen pikkumies! \|O \|O :kieh: :kieh:Oottekos tullut ajatelleks sitä että miehenne ois mahdollisesti ihastunu teihin juuri sellaisina kun ootte?!? Jos esim. synnytyksen tai imetysajan jälkeen vartalo (rinnat, häpyhuulet whatever) muuttuu ja sanotte kärsivänne muutoksesta, mies saattaa arvostaa teitä niin paljon, että kokee jopa myötätunnontuskia. Omista kokemuksista voin sanoa, että on älyttömän turhauttavaa nähdä ja kuulla kuinka toinen vannotteluista ja vakuutteluista huolimatta ei hyväksy itseään. Mun mielestä se, jos rinnat "kuihtuu" siwan kasseiks tms. ei poista sitä tosiseikkaa, että sängyssä mies ja nainen on toistensa nautinnon ja hyvän olon takia. Normaali ajatteleva mies ymmärtää kiinnittää huomion pois siitä mikä naista eniten häiritsee.
Jos esim. synnytyksen tai imetysajan jälkeen vartalo (rinnat, häpyhuulet whatever) muuttuu ja sanotte kärsivänne muutoksesta, mies saattaa arvostaa teitä niin paljon, että kokee jopa myötätunnontuskia. Omista kokemuksista voin sanoa, että on älyttömän turhauttavaa nähdä ja kuulla kuinka toinen vannotteluista ja vakuutteluista huolimatta ei hyväksy itseään. Mun mielestä se, jos rinnat "kuihtuu" siwan kasseiks tms. ei poista sitä tosiseikkaa, että sängyssä mies ja nainen on toistensa nautinnon ja hyvän olon takia. Normaali ajatteleva mies ymmärtää kiinnittää huomion pois siitä mikä naista eniten häiritsee.Toki varmaan kaikki miehet kattoo mielellään "täydellisiä" rintoja tai takapuolia, mitä ne sitten kullekkin on... Mä luulen et tossa asiassa on enemmän kyse ns. pakollisen tarjonnan laista, eli yleisesti ollaan päätetty mikä on kaunista ja seksikästä, enkä tarkota ainoastaan sun tapausta fjonga. Mun nähdäkseni esim. miehet ei sais olla nykyään kovin karvasia... ja lihaksia pitäs olla reilusti, ja kuitenkin sopivasti..?
kyllä
Häpeen mun mahaa,etten kehtaa mennä edes uimahalliinkaan.
Roikkuvaa laatua. Leikkaus vain auttaa
Roikkuvaa laatua. Leikkaus vain auttaa
Kinkkinen kysymys, kyllä ja en!
Toisaalta en pidä siitä, miltä tällä hetkellä näytän. Lasten syntymän jälkeen on vielä piiitkä matka "unelma vartaloon" ehkä jopa niin pitkä etten sinne tämän eliniän puitteissä pääse...
Mutta sitten katson miestäni. Rakastan häntä juuri omana itsenään! Hänelläkin alkaa olla tuota vatsaa kertynyt eikä tuo muutenkaan mikään kansikuva-poika ole. Silti rakastan ja himoan hänen ruumistaan (ja luontoaan ja ajatuksiaan ja kaikkea hänessä). Minun mielikuvani hänestä ei tule muuttumaan siitä, vaikka häneltä yhtäkkiä katoaisi 20 kiloa painoa jonnekkin taivaan tuuliin tai vaikka sitä tulisi vielä se samat 20 lisääkin.
Ja haluan ajatella, että mieheni ajattelee minusta samalla tavalla! Hän nai MINUA ja rakastaa MINUA ja näkee MINUT, ei hän ajattele vain sitä ulkokuorta, johon olen paketoitu (toivottavasti) vaan ajattelee sitä mikä ja kuka ja millainen MINÄ olen kuten minäkin teen hänestä.
Hänen ruumiinsa kiihottaa minua ja saa minulle rakastellessa aikaan ihmeellisen hyväolon tunteen ja mahtavan orgasmin. Tämä ei muutu vaikka hän lihoo tai laihtuu, leikkelee karvat tai kasvattaa parran tai ihan mitä tahansa. Näin haluan uskoa, että hän ajattelee myös minusta! Minun mahani on venynyt meidän yhteisten lasten syntymän takia, ei se voi olla ruma ja paha asia (ei ainakaan sellainen asia, josta ei olisi mitään tiennyt hommaan ryhtyessään). Osan muutoksista pystyn korjaamaan kun jumppaan yms. sen teen jo ihan itsenikin takia, mutta eletyn elämän jäljet näkyy ja sekin tuo ihmiseen omat ulottuvuutensa ja kauneutensa.
Vai uskaltaako joku teistä tunnustaa, että kun katsoo esim. vanhan ihmisen ryppyisiä käsiä, että ne ovat rumat? Eivät ne 20, siistissä sisätöissä olleen naisen kädet ole, eivät kuvaukselliset eivätkä viattomat. Mutta eivät ne silti rumat ole, niissä näkyy eletty elämä, elämän viisaus. Ja sama eletty elämä ja elämän viisaus näkyy myös synnyttäneen naisen vartalossa. Ei se ole rumuutta, se on vaan erilaista kauneutta!
Ja tähän on pakko uskoa kun katsoo itseään peilistä ja sieltä takaisin katsoo möhömahainen ja riipputissinen akka, jolla suonikohjut loistaa kirkkaammin kuin diskovalot ja vaaka huutaa armoa kun edes ohi kävelee...
Toisaalta en pidä siitä, miltä tällä hetkellä näytän. Lasten syntymän jälkeen on vielä piiitkä matka "unelma vartaloon" ehkä jopa niin pitkä etten sinne tämän eliniän puitteissä pääse...
Mutta sitten katson miestäni. Rakastan häntä juuri omana itsenään! Hänelläkin alkaa olla tuota vatsaa kertynyt eikä tuo muutenkaan mikään kansikuva-poika ole. Silti rakastan ja himoan hänen ruumistaan (ja luontoaan ja ajatuksiaan ja kaikkea hänessä). Minun mielikuvani hänestä ei tule muuttumaan siitä, vaikka häneltä yhtäkkiä katoaisi 20 kiloa painoa jonnekkin taivaan tuuliin tai vaikka sitä tulisi vielä se samat 20 lisääkin.
Ja haluan ajatella, että mieheni ajattelee minusta samalla tavalla! Hän nai MINUA ja rakastaa MINUA ja näkee MINUT, ei hän ajattele vain sitä ulkokuorta, johon olen paketoitu (toivottavasti) vaan ajattelee sitä mikä ja kuka ja millainen MINÄ olen kuten minäkin teen hänestä.
Hänen ruumiinsa kiihottaa minua ja saa minulle rakastellessa aikaan ihmeellisen hyväolon tunteen ja mahtavan orgasmin. Tämä ei muutu vaikka hän lihoo tai laihtuu, leikkelee karvat tai kasvattaa parran tai ihan mitä tahansa. Näin haluan uskoa, että hän ajattelee myös minusta! Minun mahani on venynyt meidän yhteisten lasten syntymän takia, ei se voi olla ruma ja paha asia (ei ainakaan sellainen asia, josta ei olisi mitään tiennyt hommaan ryhtyessään). Osan muutoksista pystyn korjaamaan kun jumppaan yms. sen teen jo ihan itsenikin takia, mutta eletyn elämän jäljet näkyy ja sekin tuo ihmiseen omat ulottuvuutensa ja kauneutensa.
Vai uskaltaako joku teistä tunnustaa, että kun katsoo esim. vanhan ihmisen ryppyisiä käsiä, että ne ovat rumat? Eivät ne 20, siistissä sisätöissä olleen naisen kädet ole, eivät kuvaukselliset eivätkä viattomat. Mutta eivät ne silti rumat ole, niissä näkyy eletty elämä, elämän viisaus. Ja sama eletty elämä ja elämän viisaus näkyy myös synnyttäneen naisen vartalossa. Ei se ole rumuutta, se on vaan erilaista kauneutta!
Ja tähän on pakko uskoa kun katsoo itseään peilistä ja sieltä takaisin katsoo möhömahainen ja riipputissinen akka, jolla suonikohjut loistaa kirkkaammin kuin diskovalot ja vaaka huutaa armoa kun edes ohi kävelee...