Hämmentävää

  • Viestiketjun aloittaja Uusi äiti
  • Ensimmäinen viesti
Uusi äiti
Hei!

Tulin äidiksi tasan kuukausi sitten, kun kaunis pieni tyttömme syntyi. Aika tähän saakka on mennyt todella nopeasti!

Pari ensimmäistä viikkoa minulla oli todella vahva tunne, että äitiys on ehdottomasti "minun juttuni" ja tunsin, että itsetuntoni ja koko olemukseni ikäänkuin nousi lapsen syntymän myötä. Olimme kumpikin mieheni kanssa onnesta aivan sanattomia ja vain tuijotimme toisiamme ja vauvaamme... Sitten kai yövalvomisten ja muun myötä alkoi todellisuus iskeä ja - vaikka olemme todella onnellisia edelleenkin! - myös näitä vaikeita ja negatiivisia tunteitakin alkoi ilmaantua. Yhtäkkiä olen todella epävarma ja tuntuu kuin itseluottamukseni olisi hävinnyt jonnekin...

Tyttömme syö ja nukkuu hyvin ("keskivertoon" verrattaen), mutta silti tunnen välillä olevani aivan taitamaton tulkitsemaan vauvan tarpeita ja haluja... Tuntuu siltä, että meidän rutiineissa ei ole päätä eikä häntää, vaan sohin umpimähkään minne sattuu, yritän arvailla, mistä milloinkin on kyse, tarjoan rintaa joka kitinään ja saatan sitten istua syöttämässä nukahtelevaa lasta tuntikausia (niin yöllä kuin päivälläkin). En voi olla miettimättä, onko muilla samanlaista... Kaverien puheista olen saanut kuvan, että heillä syönti- ja nukkumiskuviot ovat paljon "selkeämpiä" - vai kuvittelenko vain? Tuntuukohan muistakin välillä tältä kuin minusta? Neuvoja ja ohjeita tulee joka tuutista ja ne ovat hyvin usein ristiriidassa keskenään. Välillä päätän olla kuuntelematta ketään ja välillä uskon jokaisen kommentin... Kuka lopulta tietää, mikä on paras tapa tehdä mikäkin asia juuri tämän meidän vauvamme kanssa?

Tiedän, etten osannut kuvata tätä oloani tässä oikein hyvin, mutta toivon, että saan jotakin vastakaikua näille tunteilleni. Voin kuvitella, että muitakin samoin ajattelevia ja tuntevia löytyy!
 
lillamyy
Tuo on ihan normaalia =)
Kai se kuuluu niihin äidinvaistojen kehittymiseen..
Mutta ihan käytännön ohjeita kannattaa kun lapsen syöttää (jos rintaa antaa) niin vielä sen päälle tarjota pullosta maitoa, koska jos ei rinnoista tule maitoa riittävästi, niin ei vaan nälkäänsä huuda..meillä näin pääsi käymään :( Ja jos vaan pullosta antaa, niin laittaa reilusti, että jäisi vaikka vähän juomatta niin tiedät ainakin että on varmasti kylläinen lapsi seuraavan tunnin-2 ainakin. Ja aika yleinen itkun syy on mahakivut tuon ikäisillä, kun suolisto vasta totuttelee toimintaan.
Alussa et varmasti aina tiedä itkun syytä ja minusta se on vaan ihan normaalia ( ei välttämättä vauvallakaan ole aina syytä itkulle..) Siitä se taito kehittyy tietää itkun syy, sitä mukaa kun lapsi kasvaa.

Itse ainakin kyselin niitä asioita, neuvolasta ja mummolta mistä en ollut aivan varma.. ja vielä saadun vastauksen ajattelin ihan maalaisjärjellä ennen toteutusta ;) Sillon kun omasta mielestä jollekin asialle on ymmärrettävä syy, niin ei se ihan metsään voi mennä.. ;)

Kannattaa antaa syödä ja nukkua niin paljon kun lapsi haluaa ja luottaa omiin kykyihin, niin kyllä se siitä :hug:
 
Amryllis
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.12.2006 klo 14:30 Uusi äiti kirjoitti:
Tuntuu siltä, että meidän rutiineissa ei ole päätä eikä häntää, vaan sohin umpimähkään minne sattuu, yritän arvailla, mistä milloinkin on kyse, tarjoan rintaa joka kitinään ja saatan sitten istua syöttämässä nukahtelevaa lasta tuntikausia (niin yöllä kuin päivälläkin). En voi olla miettimättä, onko muilla samanlaista...
Kuulostaa ihan normaalilta äityiden alkuajalta ja tunteiden myllerrykseltä. Jokainen on ensimmäisensä kanssa epävarma, sanonta että esikoinen on harjoituskappale ei ole kovinkaan kaukana totuudesta =)

Sitten tuohon lainaamani pätkään. Mulla on nyt kolmas vauva ja kaikki kolme ovat olleet aivan erilaisia vauvoina. On siis pitänyt jokaisen kohdalla opetella rauhassa tuntemaan vauva ja juuri kulloisenkin vauvan tarpeet, rutiinit ja rytmit. Yhteistä on ollut se, että vasta suunnilleen 3 kuukauden iässä on alkanut muotoutua jonkinlainen selkeä rytmi. Kuukauden ikäisen kanssa kannaataakin, ja oikeastaan pitääkin, elää vielä vauvan tahtiin ja antaa muiden hommien odottaa. Parin kuukauden päästä vauva on jo iso ja muukin kuin äiti ja tissi alkaa kummasti kiinnostaa. Usko pois, vaikka se juuri nyt tuntuukin täysin utopistiselta ajatukselta ;) =)

Tuntikausien tankkaaminenkin on ihan tavallista. Meillä esikoisella se ajoittui iltaan 17 - 24 välille, kakkonen tarvitsi syliä ja tissiä ihan koko ajan yötä päivää, kolmonen tankkasi päivisin unien välillä kaksikin tuntia putkeen. Yhteistä kaikille vauvoille on ollut, että tankkailessaan ovat nukkuneet/torkkuneet sylissä ja mieluiten tissi suussa, eli ei sekään ole mitenkään tavatonta ja eriskummallista.

Nauti vauvastasi ja äitiydestäsi, anna itsellesi lupa vain olla ja ihmetellä sekä aikaa tutustua vauvaasi. Pian huomaat, että löydätte yhteisen sävelen ja arki muuttuu sujuvaksi. Jos kuitenkin alkaa tuntua siltä, että vauva vaatii paljon ja alat uupua niin puhu tunteistasi neuvolassa. Uupuminen on inhimillistä, mutta ei kannata liian pitkään yrittää jaksaa ja selvitä itsekseen.
 
samassa veneessä
Voi kun kuulostaa tutulta ja lohdulliselta! Olen kuusiviikkoisen vauvan äiti ja ihan pihalla. Lapsi ei tee muuta kuin imee rintaa. Hän myös nukahtelee tissille jatkuvasti, ja aina kuvittelen ettei hän ole saanut tarpeeksi ruokaa, kun 1,5 tunninkin imuttelun jälkeen itkee. Olenkin tarjonnut aina lisämaitoa pullosta, minkä seurauksena armoton puklaaminen... Olen ihan hukassa, sillä koko ajan lapsi tuntuu olevan nälkäinen mutta samalla myös täynnä (saakohan kukaan mun sepustuksestani nyt mitään tolkkua).

Ylipäänsä mitään rutiineja ei ole, kaikki menee vauvan tahdissa. Neuvojen määrä on valtava, ja kaikki ne vetävät eri suuntiin ("imetä säännöllisesti ja anna aina pulloa", "imetä vauvantahtisesti ja vaikka vuorokauden putkeen jos tarpeen", jne, jne, jne). Yritän tulkita vauvaa ja useimmiten tuntuu menevän metsään. Tuntuu, että epävarmuus vain kasvaa päivä päivältä.

Ja aina tuntuu, että muiden vauvat ovat rauhallisempia, säännöllisempiä, että muilla tulee enemmän maitoa ja muut osaavat tulkita vauvojaan... minne katosikaan juuri synnyttäneen huima itsetunto?
 
kuulostaa niin tutulta =) ottaa oman aikansa ennen kuin erottaa nälkä itkun, kipu itkun, syli itkun jne. mutta ajan myötä sitä vaan tietää ja tunnistaa oman vauvan tarpeet. toki silti tulee yllätyksiä välillä, on ihan varma et nyt on esim kuumeen lisäksi "varmasti" korvatulehdus ja sit menee lääkäriin eipäs ollutkaan. mutta anna itsellesi ja vauvallesi aikaa tutustua toisiinne niin kyllä te opitte komminikoimaan =)
 
Ei niitä itkuja opi heti tunnistamaan ja sekin taito menee liian pian ohitse :( . Nälän lisäksi vauva itkee myös väsymystä, vatsaa/muuta kipua, vaippaa, sylikaipuuta, tylsistymistä tai joskus ihan vaan kiukusta. Aina ei heti kannata antaa rintaa, se voi vaan pahentaa itkua. Tuota väsymysitkua en aluksi tajunnut edes olevankaan ja oli suuri helpotus, kun sen keksin.

Vauvan itkua rupeaa jaksamaan paremmin, kun hän oppii hymyilemään. Ainakin tämä äiti on (täysin järjettömästi ja tietäen sen itsekin) pillittänyt sitä, että vauva ei tykkää minusta. On aika rankkaa, kun toinen ei mitenkään osoita hyvää oloa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.01.2007 klo 13:16 vieras kirjoitti:
Tuota väsymysitkua en aluksi tajunnut edes olevankaan...
Enkä minä, ja vieläkin vaikka vauva on jo 5kk, ei aina hoksaa mitä se itkee.. Sitten havahtuu että eipä tuo ole aikoihin nukkunut.. :)

Meillä kanssa ensimmäiset kaksi kuukautta vauva olis ollut rinnalla ihan koko ajan. Se sai ihan jatkuvasti "rintaraivareita", ja kuvittelin että sillä on röyhy tulossa tai jotain.. Ja vaikka kuinka olis röyhtäyttänyt niin mitään ei tullut. Kunnes neuvolassa selkis että rintaraivarit johtui siitä ettei maitoa tule tarpeeksi. No rauhoittuihan poikakin heti kun pullolle siirryttiin.. :) Ite vaan petyin kun kaksosiani imetin 4kk ja oletin että tokihan maitoa nyt yhdelle riittää pitempään..
 
"vieras" kirjotti osuvasti! (olin tän jutun jo unohtanukki) että piti itkee sitä ku vauva ei musta tykkää ku vaa kitisee eikä mikää oo muka hyvin. :/

Nyt kun vauva jo 3kk niin mahavaivat on vähentyny hurjasti, selkeesti on maha kehittyny, itkuja on oppinu tunnistaan, mukamas... :0) vauva hymyilee niiiin ihanasti ja nukkuu paremmin. Kehitys on ollut huimaa sekä vauvalla että itselläni. Arki ja juhlatkin sujuu mukavammin verrattuna pariin ekaan kuukauteen, jotka oli kyl yhtä sekamelskaa. Talo oli niiiin mullinmallin että omaa äitiäniki hirvitti, mut asiat tärkeysjärjestykseen, varsinki sillon jos on ite hirveen väsynyt.

Nopeesti noi alkuajan harmit näköjään unohtuu! Nyt innolla aina oottaa et mitähän neiti seuraavaks keksii(oppii)

Ite oon alusta asti antanu lisämaitoa pullosta. Muutama hassu päivä on menny ilman pulloa. Yks ilta aattelin et nyt otan itteeeni niskasta kii enkä luovuta ja annan pelkkää rintaa, mut kun vauva viela n.5 tunnin torkkumisen ja syömisen jälkeen aina vaan kitisi niin pullo suuhun ja niin nukuttiin tyytyväisenä! Ei tämä ny kuitenkaan tarkota et muitten tarviis pulloa antaa mut meillä toimi ja nyt ollaan jo pelkällä korvikkeella.
 

Yhteistyössä