B
BrownEyed
Vieras
Mikähän minuakin oikein vaivaa..?Löydän itseni haaveilemasta menevästä sinkkuelämästä ja siitä "ihanuudesta" olla "vapaata riistaa"..Vaikka oma mies(naimisissa melkein 15v.) on ihana,komea,luotettava,ei mikään vouhottaja,on hyvä isä ja upea aviomies.Voi juma..Tyhmä akka kai olen,joku 35-vuotiskriisi?Tiedän olevani hyvännäköinen ja miesten mieleen ja välillä ystävien kanssa käymme tuulettumassa ulkona,silloin saan kyllä huomiota ja ihailevia katseita,mutta flirttiä pidemmälle en koskaan lähtisi,koska olen uskollinen miehelleni.Siksi onkin niiiin huono omatunto siitäkin,että edes ajattelen mahdollista sinkkuutta..Ehkä se on joku "toinen puoleni",joka välillä yrittää puskea esiin,halu olla villi ja vapaa.Olenhan horoskoopissani Kaksoset.Mutta ehkä kuitenkin järki (ja rakkaus)voittaa..
Onko teillä muilla "naiduilla" tai muutoin varatuilla samaa "ongelmaa",että joutuu painimaan "toisen puolen" kanssa,vaikka kaikki on kohdillaan kuitenkin?