Haaveileeko kukaan muu tällaisesta elämästä?

Kuvittele että asuisitte maalla pienehkössä talossa, tulisi kasvikset omasta maasta, marjat metsästä, kalat järvestä, kaikki mahdollinen omavaraisesti, olisi ehkä jopa lehmä ja kanat omasta takaa. Kaikki leivät ja pullat omin käsin. Mies kävisi töissä ja toisi rahan pöytään. Itse hoitaisit kaikki muut ja lapset kotona. Olisit siis maatalon emäntänä. Elämä olisi suhteellisen vaatimatonta. Voisin tehdä jotain pienimuotoista työhommaa kun lapset ovat kouluiässä, mutta pääsääntöisesti maatalonemäntänä.

Itse haaveilen välillä tällaisesta elämästä aina välillä. Voi kun pystyisi joskus toteuttamaan... yhteiskunnan vaatimukset vaan tulevat vastaan ja aika kovaa....

 

NO jaaa...

Mä taas haaveilen kaksikerroksisesta luxusasunnosta Manhattanilla, miljoonia pankkitilillä, autonkuljettaja, henkkoht kokki ja kunto-ohjaaja. Sais syytää rahaa hyväntekeväisyyteen niin ei tulis huono-omatunto törsäämisestä.. Ehkä joku komea ukko siinä voi pyöriä silloin tällöin mut pääasiassa oman tyttären kanssa elettäis ja oltais, matkusteltais ja tehtäis just sitä mitä halutaan.



Heh, meitä on moneksi ja erilaisia unelmia

 

Kyllä mulla on käynyt sama mielessä =) Olisi ihanaa elämää varmasti, mutta olen kyllä todennut itseni kohdalla että ei se vaan toimisi ainakaan täysin omavaraisesti ja koska ei oikeasti ole kokemusta maatilaeläimistä niin olen alkanut epäilemään että osaisinko niitäkään hoitaa ja olisiko minusta siihen että olen sidottuna niitä hoitamaan joka ikinen päivä.. todennäköisesti alkaisi siis ahdistamaan se sitovuus niihin eläimiin.

Mutta silti aina joskus haaveilen omasta talosta maalla, lampaista ja siitä että saisi kasvattaa kaikkea itse, olisi marjapensaita ja omenapuita ym. joista voisi tehdä kaikkea.

 

Maalle isoon taloon, kasvimaata hoitamaan, kalastamaan..
Olisin kotona kaikki päivät pojan kanssa ja hoitelisin leivonnat yms. Tosin leipää vois ostaa kaupasta
Possuja, kanoja, hevonen, ehkä jopa lehmä..

Ainahan sitä haaveilla saa

 

Oma korvien väli se suurin este on! Että tosiaan luopuu kaikesta turhasta... Ja fyysisesti se ei ole ihan mitään kevyintä hommaa tuo omavaraisuus.
Mutta onnistuu kyllä jos molemmilla sama päämäärä.

 

[QUOTE="IRMELI";23443651]


Heh, meitä on moneksi ja erilaisia unelmia [/QUOTE]

Niin ja samalla ihmiselläkin voi olla monia erilaisia unelmia tai haaveita, jotka ei sovi ollenkaan yhteen

Mutta itselläni on haave tuosta edes osittaisesta omavaraisuudesta, ihan vain siksi ettei koskaan tiedä miten tämä elämä täällä menee, jos vaikka joskus tulisi pulaa jostain niin ei olisi heti ilman ruokaa

 

No joskus joo, mut samalla tiedän ettei miusta ois tommoiseen. Liian laiska.

 

eletään jotakuinkin juuri noin(ilman eläimiä)=))

 

Kuulostaa hirmu kivalla noin kirjoitettuna ja luettuna, mutta tiedän että kuolisin noihin olosuhteisiin aika pian - siis henkisesti, ei muuten. =)

Olen liian sosiaalinen ja tykkään liikaa käydä töissä, olla mukana yhdistys- ja liittohommissa ja muutenkin haluan tehdä liian monenlaisia asioita, että se onnistuisi maalaistalon emäntänä jossain kaukana kaupungista.

Tuota rauhallista ja vetäytyvää puoltani toteutan mökillä, se on kyllä aika tärkeää välillä.=)

 

Kuulostaa hirveältä :/

 

En haaveile tosiaankaan. Oon elänyt lapsuusvuoteni vilkkaassa suurkaupungissa ja ei musta tollaseen elämään olisi. Haluan asua sellaisessa paikassa, jossa olen omankin lapsuuteni asunut eli kapungissa, jossa on kauppoja ja palveluita. Eli haluan tarjota omille lapsilleni myös sen, mitä sain itse lapsuutena. Sain harrastaa, sain käydä kaikenmaailman kaupoissa, palvelut oli lähellä...

 

haaveilen kans tollaisesta!

 

Meillä miehen kanssa on vastaavanlainen toive, että tulevaisuudessa elettäis maalla ja vuorotellen käytäis töissä: mies kalastais työkseen kesä-syksyisin ja minä kävisin heittämässä keikkaa vanhainkodilla talvikeväisin, olis jotain elukoita ja maahviljelystä niin että saatais omavaraisesti jonkun verran evästä.

Ja suunnitelmissa on myös toteuttaa tuo haave, ihan muutamien vuosien sisällä. Ollaan sen verta tympääntyneitä tähän taajamaelämään ja molemmat kaipaa korpeen

 

Oih, minun sydämeni halajaa just tuota mitä ap kertoi!!

 

Joskus haaveilen aapeen kuvailemasta elämästä, mutta useimmiten tuosta samasta kuin Irmeli

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni maalla, kasvoin perheessä jossa oltiin mahdollisimman omavaraisia ja äiti teki just silloin tällöin jotain väliaikaistöitä, joten tiedän sen elämän realiteetit ja olen varma, etten jaksaisi kauaa sitä elämän yksitoikkoisuutta. Nyt aikuisena muutama kaveri on kokeillut tuota maalaisidylliä ja palannut kuitenkin kaupunkiin.

 

Haaveilen tuollaisesta, mutta luulen, että vuosien saatossa alkaisin kaivata jotain muuta. Lisäksi en pystyisi asumaan missään korvessa, mistä ei pääsisi mihinkään. Lasten urheilu(joukkue)harrastukset ja muut ei oikein onnistuisi.

 

[QUOTE="vieras";23443713]En haaveile tosiaankaan. Oon elänyt lapsuusvuoteni vilkkaassa suurkaupungissa ja ei musta tollaseen elämään olisi. Haluan asua sellaisessa paikassa, jossa olen omankin lapsuuteni asunut eli kapungissa, jossa on kauppoja ja palveluita. Eli haluan tarjota omille lapsilleni myös sen, mitä sain itse lapsuutena. Sain harrastaa, sain käydä kaikenmaailman kaupoissa, palvelut oli lähellä...[/QUOTE]

En minäkään, siksi että kasvoin maaseudulla. Vasta 12v. muutimme uuteen taloon pihassa, jossa oli sitten SISÄ-WC...... Pitkä matka kaikkialle, aina sään/ ajokelin armoilla, pitkä koulumatka, pimeää jne. jne. Isä teki raskasta työtä = hoiti eläimet, metsätyöt, peltotyöt, äiti töissä kaupungissa.

Ihanaa kesällä mökkeillä, mutta arki palveluiden lähellä, ISO magee kämppä keskustassa olis se unelma.......Nyt 3km keskustaan ;-)

 

Täällähän me ollaan viihdytty jo kolmisen vuotta. Ei tosin ole mitään tuottavia eläimiä, mutta vähän oon miettinyt josko tulevaisuudessa vuohia ehkä ottaisin kunhan lapset vähän kasvaa. Omavaraisuus lisääntyy vuosi vuodelta kun saadaan enemmän peltoa käyttöön. Kalastamassa ei olla käyty mutta ehkä ens kesänä.

 

Joo, kyllä

 

[QUOTE="IRMELI";23443651]NO jaaa...

Mä taas haaveilen kaksikerroksisesta luxusasunnosta Manhattanilla, miljoonia pankkitilillä, autonkuljettaja, henkkoht kokki ja kunto-ohjaaja. Sais syytää rahaa hyväntekeväisyyteen niin ei tulis huono-omatunto törsäämisestä.. Ehkä joku komea ukko siinä voi pyöriä silloin tällöin mut pääasiassa oman tyttären kanssa elettäis ja oltais, matkusteltais ja tehtäis just sitä mitä halutaan.



Heh, meitä on moneksi ja erilaisia unelmia [/QUOTE]

huoh, kuulostipa ihanalta tosin mies mukana kuvioissa!

 

Lasten kanssa en tuohon lähtisi. On mukavampi asua koulujen, harrastusten ja työn lähellä. Lapsetkin kuluttavat niin paljon, että töissä on hyvä käydä. Mutta sitten kun lapset saa aikuiseksi, niin tuollaista voisi harkita, mutta ilman sitä lehmää. Mieluummin käyn normityössä ja pidän vapaat viikonloput kuin olen joka ikisenä päivänä sidottu lehmän hoitoon.

 

Muuten kuulostaa kivalta mutten haluaisi olla miehen elätettävänä. Myöskään lapsia en halua.

 

Kyllä mä haaveilen. Mahdollisimman luonnollisesta ja omavaraisesta elämästä.

 

Ei aivan...

Mut sopivan kokoinen hirsitalo melko maalla, talon materiaalit olis luonnollisia/ekologisia ja mahdollisimman kemikaalittomia, ja ois luxustaki sopivasti, kuten uima-allas. Kasvikset omasta maasta (ja talvella sitte jonku luomukasvihuoneelta), ja tosiaan kalat puhtaasta järvestä (jonka rannalla talo on). Luomut lihat, munat ja maito jostain suht läheltä, suoraan tilalta. Kumpikaan ei kävis palkkatöissä, rahaa ois reilusti ilmankin. Ilma ja vesi ois puhdasta.

 

Kiva ajatus on sinällään mutta kuten aiemmin joku maitsikin, en minäkään miehen varassa eläisi vaikka olisi sitten millainen kultakimpale tahansa.

On tullut nähtyä niin monia tuon tyylisiä tarinoita,mies onkin sitten löytänyt jotain muita kiinnostuksen kohteita ja naiselta on kaikki hajonnut (ei saa töitä jne.). Itselläkin kävi sama juttu, mutta koska en koskaan miehen elätiksi ole alkanut ei tullut ongelmaa, vaikka oli silloin maailman rakkain (lasten lisäksi) rehellisenä ja suoraselkäisenä pidin ns. kiltti mies mutta sitten 10v jälkeen selvisi että hän onkin ihan jotain muuta kun tutustui muutamaan ihmiseen ja se vei mukanaan.