Haaveena vauva 2020

Moikka,
pari viikkoa olen palstaa lueskellut, ja nyt päätin uskaltautua itsekin mukaan!

Eli mulla on ollut 7 vuotta hormonikierukka, joka poistettiin nyt elokuun alussa, koska sopivasti tuli tiensä päähän, ja samalla myös lastenhankinta tuli ajankohtaiseksi. Yllätyksekseni heti poiston jälkeen ollut säännölliset kuukautiset, 28 päivän kierrolla. Tämän takia en ole ovulaatioita nyt tikuttanut, mutta täytyy katsoa pitääkö sekin jossain vaiheessa aloittaa... Nyt ollaan vasta yhden kierron verran tosissan yritetty puolison kanssa, ja järkytyin ja yllätyin siitä, kuinka surulliseksi kumpikin tultiin, kun ne menkat kovan yrittämisen jälkeen tulikin, täysin ajallaan.

Harmitukseni takia etsiydyin netin ihmeelliseen maailmaan hakemaan vertaistukea, ja löysin tämän palstan. Tiedän, että yritys on meillä vasta aluillaan ja harvoinhan se heti nappaa, mutta ystäväpiirissäni ei juuri lapsellisia ole, eikä ystävillä lastenhankinta ajankohtaista, joten tuntui siltä että jonnekin pitää tätä yrittämisen jännitystä päästä purkamaan ja jakamaan! Täytin juuri 29, ja suuri toive olisi saada nyytti syliin ennen kuin 30 tulee täyteen, joten nyt jännityksellä odotellaan mitä seuraavat kierrot tuo tullessaan!

Elikkä:
hemuliina90 kp 11/28 ja dpo -3 (vai pitäisikö tämä merkata edellisestä ovulaatiosta, auttakaa tyhmää, silloinhan se olisi dpo 25)

Raskauden alkamisen mahdollisuus per kierto on 20-25%. Hyvä merkki, että kiertosi ryhtyi heti pyörimään säännöllisesti. Ei ole mitään syytä uskoa, etteikö piankin olisi aihetta iloon

 

Voi että, täälläpä on ehditty jutella taas paljon! Tervetuloa uusille .
Tsemppiä ihan hirveesti kaikille, etenkin teille kauan yrittäneille ja keskenmenosta toipuville .
@Hypsy voi vitsi, kyllähän tuossa väriäkin näkyy, toivottavasti nyt pian pamahtais ihan kunnon viiva, niin ei tarvitsis enää miettiä

 

@Hypsy huomenna digi ?

 

Minulla on teille esimerkki maailman huonoimmasta ajoituksesta:
Itsellä aivan kamalat pms oireet, huono olo, kiukku ja muutenkin ahdistus ettei koko touhusta tule yhtään mitään..
Sain illalla tietää että sisko odottaa vauvaa.
Ei muiden onni kuuluisi olla minulta pois, mutta koko yö mennyt itkien katkeruutta ja itsesääliä..

Tuntuu pahalta oma reaktio, mutta päällimmäinen tunne, että haluaa tappaa itsensä... Olisin varmasti ottanut asian helpommin jos olisi jo uusi kierto ja vähän edes toiveita, mutta oireet alkaa olla aika selvät että viikonsisällä valuu tämän kierron toiveet hukkaan.

Ei sitä kukaan voi ymmärtää, paitsi ehkä täällä joku muukin jolla yhtä kova vauvakuume... Oli pakko avautua tästä ja tämä varmaan ainoa paikka missä kukaan ei tuomitse ajatustani itsekkäänä, tuntea pahaa oloa toisen onnesta.

Kyllä tämäkin tästä kun saadaan se viimeinen inssi käyntiin ja toivoa taas mukaan peliin!

 

VAUVA 2020

Jos haluat listalle, ilmoitathan tietosi punaisella!

25.11.2019

Nimi ★ Kiertopäivä ★


Mape19........................ kp 75/25
Vauvameille...................kp xx/28-35
Hope91.........................kp 43/32-37
taikinatonttu...................kp 34/28
Minic..............................kp 32/28
Snanniska......................kp 31/28
rosemarie.......................kp 29/xx
Unimaa..........................kp 29/27
nessu87.........................kp 27/28
Hipposka.......................kp 27/30
Karpalo88......................kp 26/26-28
tupsahus........................kp 26/xx
Ananas90......................kp 24/25-28
W.we..............................kp 23/25
vauvahaaveilija2396......kp 23/28-30
Helmiina1978................kp 21/29
Marilainen.....................kp 21/28
HMami..........................kp 21/28
Mirella92.......................kp 20/34
Elllla..............................kp 19/30
Kasikuus.......................kp 19/28-31
Jjenn.............................kp 19/30-31
Ninnanen.......................kp 18/24-30
Pikkuhaave....................kp 18/xx
Koodikissa.....................kp 15/24
Haavejuttu.....................kp 14/29
Amadecasa...................kp 14/34-55
Tiukuliina89.................. kp 13/31
hemuliina90...................kp 12/28
Marrrsipaani..................kp 11/28
Tingeli...........................kp 10/34-36
mimmi92........................kp 8/30
Masu90.........................kp 6/27-30
Nenskuli.........................kp 6/ ?
Keltasirkku.................... kp 5/28-32

★★★★★★★★★★★★★★★★★★

Piinailijat:


Mom_89.......................dpo 30
Snanniska....................dpo 15
Karpalo88....................dpo 12
Ananas90.....................dpo 10
Helmiina1978...............dpo 6
Ninnanen.....................dpo 3


★★★★★★★★★★★★★★★★★★[/QUOTE]

 

Minulla on teille esimerkki maailman huonoimmasta ajoituksesta:
Itsellä aivan kamalat pms oireet, huono olo, kiukku ja muutenkin ahdistus ettei koko touhusta tule yhtään mitään..
Sain illalla tietää että sisko odottaa vauvaa.
Ei muiden onni kuuluisi olla minulta pois, mutta koko yö mennyt itkien katkeruutta ja itsesääliä..

Tuntuu pahalta oma reaktio, mutta päällimmäinen tunne, että haluaa tappaa itsensä... Olisin varmasti ottanut asian helpommin jos olisi jo uusi kierto ja vähän edes toiveita, mutta oireet alkaa olla aika selvät että viikonsisällä valuu tämän kierron toiveet hukkaan.

Ei sitä kukaan voi ymmärtää, paitsi ehkä täällä joku muukin jolla yhtä kova vauvakuume... Oli pakko avautua tästä ja tämä varmaan ainoa paikka missä kukaan ei tuomitse ajatustani itsekkäänä, tuntea pahaa oloa toisen onnesta.

Kyllä tämäkin tästä kun saadaan se viimeinen inssi käyntiin ja toivoa taas mukaan peliin!

Varmasti on vaikea vastaanottaa uutiset tossa vaiheessa, vieläpä noin läheiseltä ihmiseltä ja oot myös aivan oikeutettu omiin tunteisiin, ei niitä pidä hävetä. itekki oon aina ajatellu, ettei toisten onni iteltä oo pois, mut kyllä se silti pahalta tuntuu. Vaikka niitä lapsia ois ennestäänkin, niin ei se omalla tavallaan helpota sitä vauvan kaipuuta.
Tsemppiä!

 

@Nyyyti kiitos miten tästä ikinä selviääkään. Tuntuu että oon ihan hajalla. Olin niin rakastunut jo pieneen Huomenna alkava arki ahdistaa ihan hirveesti, nyt kun on saanu loppuviikon surra kotona mies tukena. Onko sulla helpottanu tuska ajan kanssa?

Kyllä se helpottaa pikku hiljaa. Mulle lopulta paras ratkaisu oli poistua hetkeksi kaikista vauvaryhmistä niin sain selvitettyä päätäni ja yritykseen rennomman mielen. Sitten tämä tuore plussa tulikin ihan yllättäen. Ja nyt toki pelko siitä, että vastaava toistuu

 

Kyllä se helpottaa pikku hiljaa. Mulle lopulta paras ratkaisu oli poistua hetkeksi kaikista vauvaryhmistä niin sain selvitettyä päätäni ja yritykseen rennomman mielen. Sitten tämä tuore plussa tulikin ihan yllättäen. Ja nyt toki pelko siitä, että vastaava toistuu

Mä myös poistuin useimmista vauvaryhmistä. Tänne palstalle tulin, kun ei tunnu muuten löytyvän vertaistukea/ juttuseuraa. Tuntuu ettei läheiset oikeen ymmärrä tätä tuskaa kauan sulla meni uuteen plussaan?

 

Tuohon km-asiaan on pakko kommentoida, että keskenmenolle ja surulle pitää vaan antaa aikaa. Itse tein sen virheen, että kovetin itseni ja peitin surun työllä. No, teen henkisesti tositosi raskasta työtä ja opiskelen työn ja perheen ohella, joten lopulta jouduin kuukaudeksi sairauslomalle uupumuksen vuoksi. Pitkittynyt ylivireys- ja stressitila tavallaan kulminoitui keskenmenoon enkä kykene enää jatkamaan vanhaa työtäni, sillä siihen töihinpaluuseen keskenmenon jälkeen yhdistyi töissä uhkatilanne ja kaikki alkoi vaan olla liikaa. Onneksi tällä alalla töitä riittää ja siirryn samalla työnantajalla eri toimipisteeseen töihin ensi viikolla kun sairausloma loppuu.

Summa summarum, oppikaa minun virheestä ja antakaa surulle aikaa. On iso menetys luopua siitä tulevaisuudesta, mitä on juuri kyseisen vauvan kanssa haaveillut. Eikä sitä surua voi kukaan mitätöidä.

 

Voi ei @W.we
Komppaan muita, nuokin tunteet on ihan okei. Minulla läheinen ystävä myös kertoi juuri tulleensa yllärinä raskaaksi, ja kyllä se tuntuu pahalta, vaikka haluaisi olla onnellinen toisen puolesta. Voin vain kuvitella, miten pahalta se tuntuu erityisesti, kun teillä jo pitkä taival takana!

 

@W.we Voin niin jakaa tunteen kanssasi Kyllä se tuntuu pahalta, oli se kuka tahansa lähipiiristä, joka niitä raskaus uutisia kertoo. Oli toivottu tai ei toivottu. Ja yhtään asiaa ei helpota sosiaalinen media, kun niitä vauvajuttuja sitten jaellaan oikein urakalla.
Itse en enää instagramissa pysty katsomaan yhden ystävän tarinoita, koska niitä vauva uutisia oli jopa 10-20/pvä. Suojelen itseäni ja skrollaan niistä ohi/en avaa tarinoita.
Ja tästähän ei ystävä tykkää ja onkin kysellyt miksi en katso niitä.

ON: ei sais toiveita herätellä yhtään tässä vaiheessa. Hetkellinen paineentunne ja samalla etova olo, jota kesti VAIN 30sek. Mut kyllä hetkellisesti kävi mielessä, että mitäs jos. Ja sit sitä palautti itsensä taas maantasalle. Närästys jatkuu ja herpestä pukkaa nyt nenän lähettyville grr...
Yhdistän tän nyt stressiin ja siihen, että aika vaikeita aikoja ollut exän kanssa ja minun oman vapaan kanssa, jota EI ole.

 

Mä myös poistuin useimmista vauvaryhmistä. Tänne palstalle tulin, kun ei tunnu muuten löytyvän vertaistukea/ juttuseuraa. Tuntuu ettei läheiset oikeen ymmärrä tätä tuskaa kauan sulla meni uuteen plussaan?

Tämmösten asioiden kanssa on kyllä usein tosi yksin Onneks on näitä ryhmiä ja vertaistukea. Reilu 4kk meni, viides kierto kkm jälkeen kun tärppäsi. Lämpimästi toivon plussaonnea teille ja toki kaikille täällä!

 

@W.we tuttu tunne. Vauvauutiset vaatii mulla ainakin pitkää sopeutumista ja käsittelyä. Viikonloppuna yks kaveri kertoi, että he alkavat keväällä yrittää toista lasta ja varoittelinkin häntä jo et saatan ottaa etäisyyttä jos tärppi tuleekin nopeasti. Eihän tällaista kukaan ymmärrä jos ei ole kokenut lapsettomuutta.

Itsellä tuntuu, että syksyn masentavin ja stressaavin aika on ohi. Olen jotenkin ihan eri mielellä tuon ensi vuoden suhteen, kun hoidot viimein alkavat. Toivo on herännyt jollain uudella tavalla. Oon nukkunut paremmin, mutta olo on näin loppukierrosta kyl välillä tosi kehno. Mahassa tuntuu jatkuvasti jotain pientä kipua, samoin rinnoissa. Tällä viikolla pitäis aloittaa terolutit että menkat kerkee tulla ennen ekaa polikäyntiä

 

Anteeksi nyt ihan järkyttävä omanapailu.. Palasin lomamatkalta eilen ja pari päivää kulkenut side housuissa valmiina. Vatsakipuja ollut viikon verran ja olen ollut aivan täysin 100% varma, että menkat alkaa viimeistään eilen. Tänään pääsin kotiin ja sovein itseni kanssa, että kun kaapissa on yksi raskaustesti niin jos menkat ei oo vieläkään alkanut niin saan sen tehdä.. Ja näin siinä kävi..

https://aijaa.com/g7PKE6

Muserruin lattialle itkemään ja joka paikka tärisi.. Ensimmäinen plussa ikinä, melkein 2v yrittämisen jälkeen. Neljäs letrozol kierto.. Tänään hakemaan vielä digiä apteekista, siihen olen antanut itselleni luvan jos koskaan saan liuskaan kahta viivaa.. En uskalla silti vielä iloita yhtään, pcos+endometrioosi niin keskenmenon riski on suuri. Voikohan vielä olla kemiallinenkin? Pitäiskö viivan olla vahvempi? Nyt on dpo15. Pitäiskö digin näytää jo 3+ tänään? APUA.

 

@rosemarie Nyt nainen rauhoitu! Mee nyt askel kerrallaan. Haet sen digin ja teet testin. Varmaan pitää soittaa polille? Ja hei PCOS-kanssasisarelta: Valtavan paljon onnea Toivotaan et kaikki menee hyvin

 

Anteeksi nyt ihan järkyttävä omanapailu.. Palasin lomamatkalta eilen ja pari päivää kulkenut side housuissa valmiina. Vatsakipuja ollut viikon verran ja olen ollut aivan täysin 100% varma, että menkat alkaa viimeistään eilen. Tänään pääsin kotiin ja sovein itseni kanssa, että kun kaapissa on yksi raskaustesti niin jos menkat ei oo vieläkään alkanut niin saan sen tehdä.. Ja näin siinä kävi..

https://aijaa.com/g7PKE6

Muserruin lattialle itkemään ja joka paikka tärisi.. Ensimmäinen plussa ikinä, melkein 2v yrittämisen jälkeen. Neljäs letrozol kierto.. Tänään hakemaan vielä digiä apteekista, siihen olen antanut itselleni luvan jos koskaan saan liuskaan kahta viivaa.. En uskalla silti vielä iloita yhtään, pcos+endometrioosi niin keskenmenon riski on suuri. Voikohan vielä olla kemiallinenkin? Pitäiskö viivan olla vahvempi? Nyt on dpo15. Pitäiskö digin näytää jo 3+ tänään? APUA.

En osaa auttaa, mutta täältä myös PCOS-siskolta onnittelut varovaisesti! Hienot on viivat.

Omaa napaa vielä sen verran, et äsken pärähti ihan räikeä ovisplussa tikkuun. Lauantaina peittoa heilutettu, tänään ei ehditä. Ei taida riittää

 

@Kasikuus aika teini meininki sun kaverilla jos kyselee perään mikset kato tarinoita tai tykkäile kuvista en minäkään kato läheskään kaikkien kavereiden storyja, yhen henkilön juttui erityisesti vältän koska mua ei kiinnostahänen lapsen sairauteen liittyvän asiat, kyl mulla on oikeus olla katsomatta mitä en teho, eikai kaikil ny oo aikakaan olla aina toisten päivityksia kattelemassa  some nykyään menny monil niin nahan alle, eletään tykkäysten Ja seuraajien varassa.

mulla ei oo tullut tota, katkeruus juttua vielä, kauaa en oo yrittäny mut kyl mieli synkistii kun nega testin tekee. Mut ei oo viel vauva uutisii lähipiirist kuulunu, sen tiiän et 1 hyvä kaveri yrittää raskaaksi ja taatusti pian onkin. On just niitä ketä tullu pillerienkin läpi tai muuten heti pian.

itel kun on jo 2 lasta niin usein lapsellisten vauvakuumetta vähätellään, se on kurjaa... Ihan ku meilei olis lupaa pettyä nega kiertoihin ...

 

Voi @W.we tiedän miltä susta tuntuu! Me jätettiin ehkäisy 8/2018, eräs sisaruksistani jätti ehkäisyn kumppaninsa kanssa 3/2019 ja tärppäsi heti ja nyt heidän pienokainen syntyi. Kun kuulin heidän raskaus uutisen joskus rv 12, purskahdin itkuun. Sanoin onnen kyyneliksi, mutta totuus oli se että se tuntui pahalta miksi heillä tärppäsi heti ja meillä ei vaikka sillon oli jo yk 7 tai 8. Olin tottakai myös onnellinen heidän puolestaan. Ja samoja tunteita käyn läpi nyt. Ajattelin viime kierrossa että pakko on tärpätä ennen kuin heidän lapsi syntyy, koska mietin juurikin että miten kestän nähdä sen toisten onnen kun meillä on vain yksi tärppi vuoden yrityksen jälkeen joka sekin päättyi keskenmenoon lähes heti. Tuntuu pahalta ajatella näin, mutta tuntuu niin epäreilulta miksi lähipiirissä kaikilla tärppää heti, milloin on meidän vuoro

 

Hei kaikki,
palailen takaisin tai liityn mukaan, miten sen sitten ottaakin. Viime keväänä seurailin täällä aktiivisesti juttuja, mutta koettuani keskenmenon jäin hetkeksi aikaa kokonaan pois kaikista ryhmistä. Huomasin täällä muutamia jotka tuntuvat jakavan samanlaisia kokemuksia ja tilanteita, niin rohkaistuin kirjoittamaan nyt itsekin. Olen 36v ja esikoinen nyt 10v edellisestä liitosta. Aloitimme nykyisen mieheni kanssa yrittämisen 1/2019 ja keväällä tärppäsikin, mutta kesäkuussa meni kesken 8+5. Nyt ei ole uutta raskautta kuulunut ja laskettu aika lähestyy. Sairastin vuosi sitten pahan työuupumuksen ja ilmeisesti myös hieman masennusta jäi siitä mukaan. Latasin kaikki toiveeni ja haaveeni sitten keväällä vauvaan, ajattelin että se olisi se joka pelastaisi minut kurjasta työpaikasta ja kun plussa lopulta tulikin, oli se uskomaton onni. No se unelma kun kariutui, niin selkeästi mieli veti vähän liian alas ja neuvolasta sitten kehoittivatkin hakeutumaan keskustelmaan asiasta. Nyt alkaa olla taas mieli parempi ja pahimmat karikot selätettynä. Jouduin lopettamaan kaikki foorumit kesällä kun niiden seuraaminen vain pahensi asiaa, nyt nämä tuntuvat taas mukavalta vertaistuelta. Hassua miten se mieli vaikuttaakin niin paljon. Positiivisin fiiliksin taas yritämme, kesällä olin ihan varma, että me emme ikinä saa enää lasta ja hysterioin kaikki teoriat päässäni läpi. No tulipahan käsiteltyä asiaa kunnolla ja nyt jotenkin sitten olenkin päästänyt irti ja yritän mahdollisimman rennosti tässä odotella. Onhan tuo ikäkin jo sellainen, että sekin tuo yritykseen mahdollista lisäaikaa, plus kaikki nuo mielen tempoilut matkalla. Täällä joku muukin hieman pelkäsi, että jos ongelma onkin miehessä, kun itsellä ennestään lapsia. Minulla on sama käynyt mielessä, vaikka kuinka yrittäisin olla ajattelematta asiaa.

Keskenmenosta toipuminen otti aikaa henkisesti ja fyysisesti, neljäs kuukautiskierto alkoi olla vasta kohdallaan niin kuin ennenkin. Joku kirjoitti, että on oireet muuttuneet km:n jälkeen. Minulla on muuttunut todella paljon. Menkkajomottelu alkaa jo vähän ovulaation jälkeen ja ihme nippailu jatkuu vuodon alkuun saakka (ellei sitten johdu jostain muusta). Tissit ovat jäätävän kipeät ja tätä ei ole minulla ollut ikänä ennen. Nuohan sitten vasta hämäsikin, kun luulin olevani uudelleen heti raskaana, mutta kattia kanssa, oikein kiusaa heittää kroppa. No nyt osaan jo tunnistaa nämä näköjään pysyväisesti tulleen uudet menkkaoireeni.

Pahoittelut, tuli kauhean pitkä selostus ja en muistanut edes nimimerkkejä keiden kirjoituksia oli tarkoitus kommentoida. Listalle ei minua tarvitse laittaa, kun yritän nyt olla sitten niin rentona tässä että... Jep jep.

Tsemppiä hurjasti kaikille yritykseen ja keskenmenosta toipuville paljon halauksia, se kyllä helpottaa ajan kanssa, mutta antakaa itsellenne aikaa ja sureminen on luvallista ja se kannattaakin tehdä.

 

@rosemarie Voi että onnea!!!
Ymmärrän täysin tuota tunnetta mikä tulee muiden vauvauutisista ja se on täysin oikeutettua!
Mulla ”oireet” jatkuneet/pahentuneet. Eli luultavimmin saan lisätä PMS oireisiini myös tissien kivut, jopa kipeätkin nipistelyt ja huonon olon. Tänään taas tein tyhmänä ovulaatiotestin kun en sitä raskaustestiä uskalla tehdä, edelleen haalea haamu eli nega. Olin sitten ruokiksella menossa vihdoin ostamaan raskaustestiä että ehtisi edes kerran testata enne kuukautisia jotka pitäisi alkaa keskiviikkona mutta mullahan jäikin lompakko kotia. Saa nyt nähdä testaanko ollenkaan .

 

Kiitos teille Mulla on ihan outo olo, en jotenkaan usko olevani raskaana. Mulla ei ole ollut mitään, ei yhtään mitään oireita (lukuunottamatta menkkakipuja). Rinnat täysin normaalit, mieliala hyvä, ei väsytä, ei pissata, ei tee pahaa.. Kaikki (klassiset) oireet puuttuu.

Ajattelin tämän viikon testailla ja katsoa, lähteekö viiva vahvistumaan. Varmaan perjantaina sitten uskaltaisin soittaa polille jos edelleen viivat vahvistuu. Sitä kautta olis sitten varhaisultra.
En uskalla toivoa vielä mitään. Täytyy olla onnellinen silti siitä, että nyt tiedän edes raskauden olevan mahdollinen.

 

https://aijaa.com/ePxBcG

En oo nyt oikein ehtinyt kommentoimaan, on sen verran stressiä nyt elämässä tuossa aamun kuivunut testi. Jotain näkyy ja raskausoireitakin on eikä menkkoja tuhrun jälkeen. Sitä tuli neljänä päivänä.
Pelottaa vaan, että tämäkin on taas kemiallinen vaikka kovin tutut oireet on. Liuskatestit loppuivat, digit jäljellä, enkä vielä viitsi tuhlata. Saiko marketeista esim pregcheckejä?

 

Voi @W.we tiedän miltä susta tuntuu! Me jätettiin ehkäisy 8/2018, eräs sisaruksistani jätti ehkäisyn kumppaninsa kanssa 3/2019 ja tärppäsi heti ja nyt heidän pienokainen syntyi. Kun kuulin heidän raskaus uutisen joskus rv 12, purskahdin itkuun. Sanoin onnen kyyneliksi, mutta totuus oli se että se tuntui pahalta miksi heillä tärppäsi heti ja meillä ei vaikka sillon oli jo yk 7 tai 8. Olin tottakai myös onnellinen heidän puolestaan. Ja samoja tunteita käyn läpi nyt. Ajattelin viime kierrossa että pakko on tärpätä ennen kuin heidän lapsi syntyy, koska mietin juurikin että miten kestän nähdä sen toisten onnen kun meillä on vain yksi tärppi vuoden yrityksen jälkeen joka sekin päättyi keskenmenoon lähes heti. Tuntuu pahalta ajatella näin, mutta tuntuu niin epäreilulta miksi lähipiirissä kaikilla tärppää heti, milloin on meidän vuoro

Meillä aika sama että pitkään yritystä ja toisilla tärppää heti ilman edes 'yritystä' (ovisbongailua, macaa, greippejä, raskausvitamiineja jne. Mitä jos jonkinlaista kokeiltu)..
Tarkemmin ei puhunut raskausviikoista tms. Koska tietävät meidän hoidoista, mutta pakko kertoa kun alkaa pian näkyä jos alkukesästä syntyy

 

Onko täällä kellään kokemusta raskaaksi tulemisesta, vaikka prolaktiini arvo on koholla?

 

@Unimaa hyvältä näyttää tuo testi, näen ihan selvän haamun! Pregcheck saa ainakin meillä prismasta, cittarista ja pienemmistäkin marketeista, ja se on kyl ollu mun mielestä paras testi