haasteellista aikaa

[taustalla]

Tuntuu että taas on aika haasteellisen ajan edessä, kun lapset rupeavat olemaan murrosikäisiä. Juuri kun ajattelin, että kyllä tästä nyt selvitään, lapset ovat isompia ja pahin on takana, niin eipäs vaan, nyt murrosikä kolkuttaa ovella ihmeellisten oikeuttelujen muodossa. Onneksi joudun ensiksi kamppailemaan esikoisen kanssa, joka on luonteeltaan se kuuliaisempi, saan harjoitusta kuopuksen käsittelyyn.
Miten te olette kokeneet lasten murrosiät? Onko ohjakset pysyneet käsissä vai mopo karannut ja jos niin miten ja minne?

 

[misu]

Lapset 16 ja 13 eli murkkuja molemmat. Vanhempi on parhaillaan hyvinkin ahdistunut, tulevaisuus painaa mieltä. Ei oikein tiedä, tekikö oikean valinnan pyrkiessään lukioon. On kuitenkin peruskiltti nuori, ei pahempia yhteenottoja. Kuopus on ekasta parkaisustaan lähtien ollut räiskähtelevä tapaus, joten eipä tämä murkkuikä ole mitään uutta tuonut tullessaan. Mielestäni tämä vaihe on miljoona kertaa helpompi kuin muinoin lasten ollessa pieniä. Olen itse töissä, saan nukkua, rahasta ei ole niin tiukkaa, ja mikä parasta. Lasten kanssa voi KESKUSTELLA.

 

[mummimamma]

Onhan se murkkuikä monella tavalla jännää, joskus myös hermojakin koettelevaa aikaa. Mulla on takan kolmen murkkuikä ja onneksi isommilta ongelmilta on säästytty. Olihan joskus aikamoisiakin "keskusteluja", kun piti selvittää kotiintuloajat, koulunkäynnin tärkeydet ym. Joskus kävi mielessä, että onneksi ei tarvitse enää yhdenkään murkun kanssa taistella, vaan kun vauvakuume sitten iski ja nyt on vielä yksi jäljellä. Siihen on kuitenkin vielä muutama vuosi, kun se ikä on taas ajankohtainen, toivottavasti se menee sitten kunnialla ohi. =)

 

[ammi]

Se on jännä, miten sisaruksissa on eroja myös murkkuiän aikaan. Minun esikoiseni ja nyt nuorin ovat rauhallisia, eikä minkäänlaista ongelmaa ole ollut. Keskimmäinen sen sijaan on ollut enemmän tuittupää ja rajojen hakija. Hänen kanssaan vieläkin "ollaan asioista eri mieltä", vaikka murkkuikä on aikoja sitten mennyt. Olenkin miettinyt, että tuleeko näille rauhallisimmille sitten myöhemmin jotain vaikeuksia. Oman murrosikäni muistan, tai en oikeastaan edes muista, koska olen ollut samanlainen viilipytty, kuin vanhin tyttäreni. Siskoni taas meni ja tuli miten lystäsi.. Onneksi kaikki eivät olekaan täysin samaan kaavan tehtyjä! Kyllä murkkuaikakin hyvin menee, kun on rakastavat ja huolehtivat vanhemmat ja myös luotetaan nuoriin, tietysti tiettyyn rajaan saakka. Rajat on oltava kuitenkin. Mukavia hetkiä kaikille murkkujenne parissa =)