Toggle sidebar

Haastava vauva ja esikoisen & äidin suhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti tulilinjalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

Äiti tulilinjalla

Vieras
Meille syntyi sangen haastava vauva, joka ei nuku päivällä ja yölläkin heikosti. Lisäksi vaatii paljon kantamista ja syöttäminenkin on haastavaa. Esikoinen (4- vuotias) on tietysti mustasukkainen, äiti on hänen mielestään todella typerä ja pilaa kaiken koko ajan. Kahdenkeskinen aika on tosi vähäistä, mutta pienetkin hetket yritän hyödyntää esikoisen hyväksi. Isä on nyt hänelle kaikki kaikessa, eikä äiti kelpaisi yhtään mihinkään. Varmaan vaikuttaa sekin, että jouduin olemaan pitkiä aikoja sairaalassa raskauden aikana. Vauvaa kohtaan hän ei ole aggressiivinen, vaan äiti on kaiken negatiivisen kohde. Onkohan tämä vain joku vaihe, vai olenko paitsiossa lopun elämääni? Vauva on kohta 4 kk. Väsyneenä tulee usein itku, että tätäkö se nyt on, toiseen korvaan kitisee vauva ja toiseen karjuu vihainen lapsi.
 
Meillä iskän osakkeet nousi jo siitä kun jäin äitiyslomalle kotiin, lapsilla oli tietty päivän aikans ilävä iskäää ja heti sen kimpussa kun iskä tuli kotiin. Aiemmin kuin tein pitkää työpäivää ja mies tuli ennen minua kotiin tilanne oli toisin päin.

Meillä myö 4v on sitä mieltä että äiti on tyhmä ja vauva ihana(vauva meilläkin nyt 4kk) mutta on se tilanne parantunut siitä mitä oli heti vauvan syntymän jälkeen. 4v uhma on muutenkin niin ihanan dramaattista (miksi minä en koskaan saa, miksri me koskaa mennä jne) Valitettavastihan se on niin että äidin pitääkin olla vähän tyhmä ja päättää asioista. Ota lapsi mukaan hoitamaan vauvaa(vaihtamaan vaippaa, valitsemaan vaatteet jne) ja puuhailkaa yhdessä kun voitte(vaikka ruokakauppaan kahdestaan kun isä hoitaa vauvaa) niin kyllä se siitä tasaantuu.
 
Meillä taas tilanne menee koko ajan huonommaksi. Lapsi ei halua tehdä kanssani mitään, edes pestä hampaita, saati lähteä jonnekin, koska silloin isä hoitaa vauvaa. Mutta lohduttavaa kuulla, että joku muukin äiti on kokenut arvonlaskun.
 
[QUOTE="Aloittaja";29680936]Meillä taas tilanne menee koko ajan huonommaksi. Lapsi ei halua tehdä kanssani mitään, edes pestä hampaita, saati lähteä jonnekin, koska silloin isä hoitaa vauvaa. Mutta lohduttavaa kuulla, että joku muukin äiti on kokenut arvonlaskun.[/QUOTE]

No meillä on ns helppo vauva joten vaikea oikeesti ees kuvitella teidän tilannetta. Mutta helpostihan tuo suosiminen menee valtapeliksi, älä anna lapsen päättää mitä vanhemmat saavat tai eivät saa tehdä. Jos isä haluaa olla vauvan kanssa niin tokihan esikoinen sitten lähtee sun kanssa kauppaan/kirjastoon/ulos tai jos isällä on joku homma kesken niin tietysti sinä peset hanpaat/pyyhit pyllyn/luet iltasadun.
 
Olen raskaana, mutta esikoinen oli juuri tuollainen ja pelkään, että tästä seuraavasta tulee samanlainen. Pelottaa mitä se tekee minun ja esikoisen suhteelle tai koko esikoisen elämälle. Tuntuu jo nyt, että teemme esikoiselle hirveää vääryyttä hankkimalla sisaruksen, jos käy juuri noin, että se tarkoittaa, että vauva kaappaa häneltä äitinsä.

Ei ole vastauksia minulla, mutta toivon, että jollakin muulla täällä olisi.
 
Kaipa tässä voisi olla joku vastavuoroinen hylkäysreaktio kyseessä, mutta miten ihmeessä voisin saada suhteen taas raiteilleen? Olen yrittänyt osallistua isomman lapsen hoitoon, mutta ei ole mukava olla itkevän lapsen kanssa kylvyssä, kun hän ei tahdo typerää äitiä. Olen yrittänyt puhua lapselle, lukea kirjoja, joissa perheeseen syntyy vauva, auttaa häntä ensin vaikka vauva itkisi. Olen myös karjunut ja itkenyt itsekin, ei kovin rakentavaa.
 
Kai tuolla isommalla on väliin samanikäistä seuraa? Äiti ja se vauva helppona tapauksenakaan eivät samanikäseksi leikkiseuraksi muutu.

Meillä pienempi tuolla ikäerolla oli jatkuva syöjä. Minä syötin tuntikausia ja samalla luin ääneni käheäksi isommalle kirjoja, että hän ei jäänyt hyljätyksi itsekseen.
 
Tuo menee kyllä ohi, kun vauva vähän kasvaa eikä dominoi enää niin täysin äidin aikaa. Itse koin suorastaan helpotuksena, kun esikoinen alkoi kääntyä vähän joka asiassa isänsä puoleen, meillä oli kans aika vaativa vauva ja tuntui että ei millään ois ite pystynyt repeämään joka paikkaan...
 
On seuraa. Käy päiväkodissa osan viikkoa, menee mielellään. Imettäessä luen kirjaa, jos vauva syö rauhassa.usein se ei silloin kiinnosta. Ikävintä on, että hän on verbaalisesti oikein kyvykäs ja osaa sivaltaa kipeästi.
 
[QUOTE="Aloittaja";29681247]On seuraa. Käy päiväkodissa osan viikkoa, menee mielellään. Imettäessä luen kirjaa, jos vauva syö rauhassa.usein se ei silloin kiinnosta. Ikävintä on, että hän on verbaalisesti oikein kyvykäs ja osaa sivaltaa kipeästi.[/QUOTE]

Ehkä hormonit heilutavat, mutta ethän sinä oikeasti anna nelivuotiaan sivallusten satuttaa?
 
[QUOTE="vieras.";29681255]Ehkä hormonit heilutavat, mutta ethän sinä oikeasti anna nelivuotiaan sivallusten satuttaa?[/QUOTE]

Kaipa sitten olen vähän sekaisin, mutta kyllä se pahalta tuntuu, kun lapsi vakavissaan kysyy, olisiko hänen mahdollista saada uusi perhe, jossa olisi erilainen äiti. Ja miksi naapurin äiti on niin mukava, tekee hyvää ruokaa ja niiden vauvakin on kiltimpi. Ehkä pahin oli, kun pyysi uutta juhlamekkoa, jonka voisi laittaa hautajaisiini.
 
[QUOTE="Aloittaja";29681738]Kaipa sitten olen vähän sekaisin, mutta kyllä se pahalta tuntuu, kun lapsi vakavissaan kysyy, olisiko hänen mahdollista saada uusi perhe, jossa olisi erilainen äiti. Ja miksi naapurin äiti on niin mukava, tekee hyvää ruokaa ja niiden vauvakin on kiltimpi. Ehkä pahin oli, kun pyysi uutta juhlamekkoa, jonka voisi laittaa hautajaisiini.[/QUOTE]

Tuo on lapsen tapa käsitellä negatiivisis tunteitaan anna hänen ilmaista niitä vapaasti. Sinun pitää nyt olla se turvallinen aikuinen joka hyväksyy myös ne negatiiviaet tunteet. Eihän nuo tarkoita etteikö lapsi sinua rakastaisi, päinvastoin rakastaa niin paljon että uskaltaa sinulle kiukutella.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa