HAASTAVA 10-vuotias..en tiedä enää mitä tehdä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
jatkan tuota klo 20.03 lähettämääni viestiä.

Tee lapsen kanssa jotain kivaa, mistä hän nauttii ja mistä itsekin pidät. Olisiko se sähly, sulkapallo, luistelu, pulkkamäki, uimahalli? Kun teillä on kahdestaan mukavaa, palaa sinullekin se ihana äitiyden tunne ja rakkaus lastasi kohtaan. Lapsesi kyllä osoittaa tällaisen mukavan yhdessäolon lomassa myös sinulle kuinka rakas olet ja arkenne ei liikaa värity pelkistä raivareista. Järjestä VAIKKA VÄKISIN AIKAA KAHDEN lapsen kanssa arjen keskelle.
 
Kiitos vastauksista. Nää jutut on mulle ihan vieraita, esikoisesta kun on kyse :) Mutta tuonne perheneuvolaan olen maanantaina yhteydessä ja katsotaan mitä sitten tapahtuu.
 
Minusta tuntuu, että olette olleet liian pehmeitä. En tarkoita loukata missään nimessä, itsellä sama tilanne ollut aikoinaan. Liikaa kuunnellut ja varonut ja lapsi vaistoaa tämän -> kuka täällä tietää mikä hänelle on parasta, hän itse vai vanhemmat? Kun lapsi ei itse tiedä, miksi tuntuu pahalta, saa paha mieli sellaisia ilmenemismuotoja, jotka eivät ole hyväksyttyjä. Näihin tilanteisiin lapsi tarvitsee ohjausta ja sitä ei jaksa tehdä vanhempi, joka itse järkyttyy tai on väsynyt lapsen käyttäytymisestä. Ehdottomasti haette apua, erityisesti esikoisen itsensä vuoksi. Lastensuojeluilmoituksia ETTE MISSÄÄN NIMESSÄ itsestänne tee, vaan kerrotte koulun kautta oppilashuollolle, että nyt olisi apu tarpeen, jotta koko perhe voisi hyvin. Sitä varten oppilashuolto on. Mistä tietää, vaikka koulusta paljastuu kiusaamista tms jota lapsi ei vain osaa sanoiksi pukea kotona?

Perheneuvolasta saatte konkreettisia ohjeita mitä tehdä kiroilutilanteissa tai sisarusten kiusaamistilanteissa jne.

Viimeisenä: ei mitään hätää, ihan normaalia!!
 
Perheneuvolaa olin minäkin ehdottamassa. Sieltä luulisi löytyvän asiantuntijuutta pohtimaan missä kohtaa se solmu pojan elämässä on ja mistä sitä lähteä purkamaan, teille tukea, apua ja neuvoja. Tsemppiä! :hug:
 
[QUOTE="vieras";28173198]jatkan tuota klo 20.03 lähettämääni viestiä.

Tee lapsen kanssa jotain kivaa, mistä hän nauttii ja mistä itsekin pidät. Olisiko se sähly, sulkapallo, luistelu, pulkkamäki, uimahalli? Kun teillä on kahdestaan mukavaa, palaa sinullekin se ihana äitiyden tunne ja rakkaus lastasi kohtaan. Lapsesi kyllä osoittaa tällaisen mukavan yhdessäolon lomassa myös sinulle kuinka rakas olet ja arkenne ei liikaa värity pelkistä raivareista. Järjestä VAIKKA VÄKISIN AIKAA KAHDEN lapsen kanssa arjen keskelle.[/QUOTE]

kiitos..
 
[QUOTE="vieras";28173245]Minusta tuntuu, että olette olleet liian pehmeitä. En tarkoita loukata missään nimessä, itsellä sama tilanne ollut aikoinaan. Liikaa kuunnellut ja varonut ja lapsi vaistoaa tämän -> kuka täällä tietää mikä hänelle on parasta, hän itse vai vanhemmat? Kun lapsi ei itse tiedä, miksi tuntuu pahalta, saa paha mieli sellaisia ilmenemismuotoja, jotka eivät ole hyväksyttyjä. Näihin tilanteisiin lapsi tarvitsee ohjausta ja sitä ei jaksa tehdä vanhempi, joka itse järkyttyy tai on väsynyt lapsen käyttäytymisestä. Ehdottomasti haette apua, erityisesti esikoisen itsensä vuoksi. Lastensuojeluilmoituksia ETTE MISSÄÄN NIMESSÄ itsestänne tee, vaan kerrotte koulun kautta oppilashuollolle, että nyt olisi apu tarpeen, jotta koko perhe voisi hyvin. Sitä varten oppilashuolto on. Mistä tietää, vaikka koulusta paljastuu kiusaamista tms jota lapsi ei vain osaa sanoiksi pukea kotona?

Perheneuvolasta saatte konkreettisia ohjeita mitä tehdä kiroilutilanteissa tai sisarusten kiusaamistilanteissa jne.

Viimeisenä: ei mitään hätää, ihan normaalia!![/QUOTE]

Kiitos..näin minäkin ajattelisin, mitä nyt äkkiseltään katselin netistä, että tuo perheneuvola ois enemmän tämmöisiä tilanteita varten. Lapsi pärjää koulussa, on luokkansa parhaimpia oppilaita ja kavereita on koulusta ja harrastuksista eikä kiusaamista ole tullut esille..
 
Kiitos..näin minäkin ajattelisin, mitä nyt äkkiseltään katselin netistä, että tuo perheneuvola ois enemmän tämmöisiä tilanteita varten. Lapsi pärjää koulussa, on luokkansa parhaimpia oppilaita ja kavereita on koulusta ja harrastuksista eikä kiusaamista ole tullut esille..

yksi mikä voi kans olla, on se, et koulussa ja muualla joutuu pinnistelemään käytöksensä ja osaamisensa kanssa, joten stressaantuu ja sit se väsymyksenä purkautuu kotona tuolla tavoin.
toisaalta on tietysti hyvä et purkaa tunteitaan mut tietysti pitäisi opetella parempia keinoja purkaa sitä stressiä ja väsymystä kuin tuollainen käytös.
kannattaa tosiaan ottaa nyt sen lapsen kanssa yhteistä aikaa, positiivisia juttuja paljon, siis kehumista ja juttelemista, halaamista ja kertomista kuinka tärkeä lapsi on.
mitä pahemmin lapsi kapinoi ja käyttäytyy huonosti, sitä enemmän sitä pitää rakastaa ja halailla.tiedän et välillä tekis mieli heittää hanskat tiskiin mut kyllä se siitä.
10v on vielä pieni, vaikka sisällä myllää isot tunteet, eikä sillä vielä ole keinoja sanallisesti purkaa oloaan.
 
Voi kuulostaa vähän laimealta neuvolta, mutta oon kuullu että jopa ADHD lapset ovat rauhoittuneet kun ovat saaneet omega3 rasvahappoja. Niistä ei varmaan oo mitään haittaa, mutta jos ois vähänkin hyötyä?
 
Perheneuvolaa olin minäkin ehdottamassa. Sieltä luulisi löytyvän asiantuntijuutta pohtimaan missä kohtaa se solmu pojan elämässä on ja mistä sitä lähteä purkamaan, teille tukea, apua ja neuvoja. Tsemppiä! :hug:

Täällä aina niin kivasti huomaa ihmisten sukupuolistereotypiat, kun ap ei ole sanonut sukupuolesta mitään, mutta aina joku vetää omat johtopäätöksensä.
 
Minä olen ollut tuollainen lapsi. Ehkä paria vuotta myöhemmin alkanut häiriökäytös.
Vanhempani olivat super kärsivällisiä ja kypsiä. Hakkasin päätä seinään rankasti koko murtosiän. Vanhemmat kestivät.
Nyt kunnioitan ja arvostan heitä uskomattoman paljon. Olen akateemisesti koulutettu ja äiti jo itsekkin.
Olen saanut mielettömän mallin vanhemmuudesta ja loputtomasta kärsivällisyydestä.
Valtavasti tsemppiä!!!!!
 

Yhteistyössä