Haaskalinnut

Muutamia vuosia sitten erosin 7-vuotisesta parisuhteesta, eika ero kovin helppo ollut. No, muutaman kuukauden paasta aloin tapailemaan erasta miesta, joka oli hyvin perilla tilanteestani. Kun han oli minun kanssani, han sanoi olevansa ""haaskalla"". Ei kovin natisti sanottu. Tarkoitti tietenkin sita, etta siipirikko on pelimiehelle helppo nakki.

Tastapa innostuneena aloin seurata ymparistoani. Huomasin, etta miehet harrastavat tata siipirikkojen metsastysta oikein urakalla. Lohduttajia loytyy eronneille ja karanneille, tositarkoituksella miehet eivat ole kuitenkaan liikenteessa. Eroni jalkeen miehet olivat todella aggressiivisesti kimpussani. Kun elama on rauhoittunut, kukaan ei ole enaa minusta kiinnostunut. Ajattelevatko miehet, etta ongelmaton nainen ei ole saatavilla? Onko miehillakin ns. pelastajasyndrooma vai ovatko he pelkkia korppikotkia raadon kimpussa? Jalkimmaista epailen, nimittain itse ainakin sain niin huonoa kohtelua tuolta alussa mainitsemaltani miehelta, etta tuntui kuin lihatkin olisi luista revitty irti.

Mie ihmettelen suuresti, ihmetteletteko te? Olenko ihan metsassa havaintojeni kanssa?

 

Taidat olla siinä mielessä oikeassa, että esimerkiksi työpaikallani oli sihteeri joka erosi miehestään, muttei ottanut sormusta pois. Näin saatujen kokemusten perusteella kun oli itsekin muutaman esimerkillisen tapauksen vierestä seurannut. Näin hän sai olla työpaikalla miespuolisista työkavereista rauhassa. Nämä miehet eivät suinkaan olleet mitään vapaita sinkkuja, vaan ukkomiehiä. Kaipa juuri ukkomiehet ajattelevat että tuossa on vaihtelua tarjolla tarjottimella, eivät välttämättä nyt noin rumasti kuin ajattelet. Ehkäpä pikemminkin tyyliin, että nainen haluaa nyt aikansa irroitella ennen kuin sitoutuu uudelleen.

 

Mulla oli ihan samanlainen kokemus eron jälkeen, tai oikeastaan kaksikin, toinen oli vielä yhteinen perhetuttu. Jäi tosi paha maku suuhun kun tajusin ettei kyseessä ollutkaan vilpitön avuntarjous yksinhuoltajalle vaan silkka kokeilu pääsiskö haaskalle...