Meillä mies haluaisi ryypätä kunnon kännit kerran viikossa,ja parina iltana juoda pari.Minä en siitä pidä+rahallisesti kärsimme myös siitä,koska minä olen työkyvytön,ja miehen palkka pieni.Ajatellen että itsensä,minut ja 2 vuotiaan tyttäremme elättää sillä.Itse saan kuntoutustukea,mutta se on pieni:538,-.Minua on koko suhteen ajan asia häirinnyt,ja erityisesti tyttären syntymän jälkeen.Asiaa pahentaa se,että jokaisella hänen kaverillaan myös jonkin asteinen alkoholiongelma.Viikonloppuisin hän saattaisi kyetä omasta puolestaan tapaamaan kavereita myös selvin päin,mutta kaverit haluavat juoda.Joten se on vähentänyt mahdollisuutta tavata kavereita.Asiasta usein riitelemme.Onko täällä muita saman tyyppisten ongelmien kanssa painijoita?Tai joku,joka on eronnut samasta syystä miehestä?Kaikkea kyseiseen ongelmaan liittyvää olisi mukava kuulla,ja ratkaisuja joihin ollaan päädytty.
Galluppi:Onko moni jättänyt miehensä alkoholin takia?
- Viestiketjun aloittaja reetuli76
- Ensimmäinen viesti
:wave: minä, enkä kadu pätkääkään. Otti niin paljon pannuun se viikolla ottaminen, vaikkakin aluksi vaan yhtenä iltana, mutta viikonloppuisin aina.
Ja määrät kasvoi koko ajan ja kerrat myös. Itse kun ei ollut kiva selvinpäin katella :x
Lapsi pelkäsi varmasti myös, vaikkei sitä sanonut, mutta oli ns.varpaillaan kun kalja ilta koitti.
Rahaa meni kaljaan ja pääasia olikin että kunhan kaljaan on niin kaikki hyvin.
Oksettaa ajatellakin niitä aikoja. Nykyisin niin ihana kun ei tartte haistella rankki hönkäyksiä ja viikonlopun voi viettää ilman pullon pulloa. Nykyinen mieheni ei juo ollenkaan, ei ole absolutisti mutta ei vaan maistu. :heart:
Ja määrät kasvoi koko ajan ja kerrat myös. Itse kun ei ollut kiva selvinpäin katella :x
Lapsi pelkäsi varmasti myös, vaikkei sitä sanonut, mutta oli ns.varpaillaan kun kalja ilta koitti.
Rahaa meni kaljaan ja pääasia olikin että kunhan kaljaan on niin kaikki hyvin.
Oksettaa ajatellakin niitä aikoja. Nykyisin niin ihana kun ei tartte haistella rankki hönkäyksiä ja viikonlopun voi viettää ilman pullon pulloa. Nykyinen mieheni ei juo ollenkaan, ei ole absolutisti mutta ei vaan maistu. :heart:
juu olen jättänyt..enkä kadu yhtään..ei jaksanu kattella sitä ryyppäämistä joka lisäänty loppua kohden..sit se meni siihen et ryyppäs "muka" salaa mut näinhän minä et oli juonut..oli todella raskasta.
Minunkaan nykyinen mieheni ei kauheasti juo..sillon tällön joukkueen saunailta on ihan ok ja sillon tällön otetaan yhdessä saunaoluet/-siiderit..
Minunkaan nykyinen mieheni ei kauheasti juo..sillon tällön joukkueen saunailta on ihan ok ja sillon tällön otetaan yhdessä saunaoluet/-siiderit..
juu olen vaikka mies joiki jokatoinenvloppu lähti pe ja tuli su, ei mielestäni sellanen ole perhe elämää. joten eräänä kauniina päivänä heitin miehen ulos ja sillä tiellä on ja siitä on kulunut nytten kohta 4v. ja tällä hetkellä on paljon parempi mies jolle alkoholi ei ole ongelma =) tsemppiä ja jaksamisia :flower:
Minun pitäisi jättää. Alkoholi, pillerit yms. vaikka mitään ei koskaan otakaan. Huippu valehtelija koko tyyppi.
Oikeesti jos teillä on pokkaa jättää nuo syyllistäjät niin tehkää se! Tässä maassa on kuitenkin monta kunnollista miestä jotka kaipaa hellyyttänne ja huomiotanne oikeasti. Ehkä minäkin otan itseäni niskasta kiinni tässä joku päivä ja kiikutan lapseni vuokra-asuntoon tai jos joku ihana ritari pelastaisi...On voimat menny jo ettei jaksa tehdä enää mitään.
Oikeesti jos teillä on pokkaa jättää nuo syyllistäjät niin tehkää se! Tässä maassa on kuitenkin monta kunnollista miestä jotka kaipaa hellyyttänne ja huomiotanne oikeasti. Ehkä minäkin otan itseäni niskasta kiinni tässä joku päivä ja kiikutan lapseni vuokra-asuntoon tai jos joku ihana ritari pelastaisi...On voimat menny jo ettei jaksa tehdä enää mitään.
pohjantähdenalla
:wave: minä erosin,vaikka sattui jonkun aikaa hiton paljon. Nyt kuitenkin olen onnellinen ratkaisustani, en kadu yhtään!
:wave:
Minä. Silloinen poikaystäväni joi aina viikonloppuisin, enkä sitten enää jaksanut sitä ainaista lupaamista muuttumisesta yms... Loppui kärsivällisyys ja rakkaus. Tästä on nyt 15 vuotta.
Nykyinen mies, aviomieheni, juo todella harvoin. Hän on mies, jolle vaimo ja lapset ovat tärkeimmät maailmassa. :heart:
Minä. Silloinen poikaystäväni joi aina viikonloppuisin, enkä sitten enää jaksanut sitä ainaista lupaamista muuttumisesta yms... Loppui kärsivällisyys ja rakkaus. Tästä on nyt 15 vuotta.
Nykyinen mies, aviomieheni, juo todella harvoin. Hän on mies, jolle vaimo ja lapset ovat tärkeimmät maailmassa. :heart:
Minä myös olen jättänyt ex-ukon viinan vuoksi. Aluksi juomista oli se pakollinen kerran viikossa ennen lapsia. Tulin raskaaksi ja vähän väliä tivasin milloin juominen loppuu. Tuli aina jokin vastaus, tyyliin: Nyt tämän kerran vielä. Kestin sitä useita vuosia, kunnes mitta tuli täyteen ja lähdin vajaa 1v ja 2v lapset mukanani. Vika oli tietenkin minussa että niuhotan ihan turhasta, vaikka "loppuajasta" jo ryyppäsi n.3-4kertaa viikossa.
MUTTA olisipa se ollutkin noin helppoa lähteä. Ex-miehestäni tuli erittäin väkivaltainen kuultua että suunnittelin eroa. Monet kerrat poliisit hakivat hänet pois kotoa, milloin riehui puukon tmv. kanssa. Pelkäsin oikeasti kuolevani.
Onneksi kaikki on nyt ohi ja hän on jättänyt minut rauhaan. Näen yhä erittäin useasti painajaisia exästä.
MUTTA olisipa se ollutkin noin helppoa lähteä. Ex-miehestäni tuli erittäin väkivaltainen kuultua että suunnittelin eroa. Monet kerrat poliisit hakivat hänet pois kotoa, milloin riehui puukon tmv. kanssa. Pelkäsin oikeasti kuolevani.
Onneksi kaikki on nyt ohi ja hän on jättänyt minut rauhaan. Näen yhä erittäin useasti painajaisia exästä.
Viime syksynä erosin tämän syyn vuoksi. Alkoholin käyttö toi mukanaan liian paljon ongelmia.. olen onnellinen että pääsin eroon.
Alkoholi tuo lopulta niin paljon turhia ongelmia ettei kenenkään varsinkaan puolison tarvitse niitä kestää/sietää/odottaa..
Kannattaa ottaa puheeks ja jos miehellä ei ole halua ja tahtoa muuttaa tapojaan niin kannattaa vakavasti alkaa miettimään eroa. Loppujen lopuksi, alkoholi tuo ennenpitkään pahoja ongelmia mukanaan ...
Alkoholi tuo lopulta niin paljon turhia ongelmia ettei kenenkään varsinkaan puolison tarvitse niitä kestää/sietää/odottaa..
Kannattaa ottaa puheeks ja jos miehellä ei ole halua ja tahtoa muuttaa tapojaan niin kannattaa vakavasti alkaa miettimään eroa. Loppujen lopuksi, alkoholi tuo ennenpitkään pahoja ongelmia mukanaan ...
Mielenkiintoinen aihe! Itseäni on alkanut viime aikoina ärsyttämään miehen alkoholinkäyttö, mutta en oikein osaa perustella syytä ärsytykseeni. Miehen juomisesta ei periaatteessa ole mitään haittaa minulle: hän ei juo minun rahoilla vaan omillaan, meillä ei ole lapsia joiden takia pitäisi olla huolissaan, miehen terveys ei mielestäni ole minun asia (en siis ole siitä huolissaan, omapa on maksansa), mies ei ole humalassa väkivaltainen eikä muutenkaan vaarallinen, hän ei riitele, ei jää ryyppyreissuille päiväkausiksi... Mutta kaljaa/viinaa kuluu harva se päivä, ja vaikka itsekin tykkään käydä siiderillä, niin joku raja mulla on nyt tullut vastaan.
Mutta mutta: miten miehelle voisi tästä asiasta puhua? Riittääkö syyksi pelkkä "en tykkää, että juot", kun en itsekään ole mikään raivoraitis, eikä alkoholinkäytöstä periaatteessa ole mitään haittaa? Mies käy töissä, tekee osuutensa kotitöistä ja muutenkin meidän suhde on kunnossa - tämä juopottelu vaan alkaa kyllästyttää mua. En jaksa istua aina baarissa, enkä jaksa kuunnella miehen humalaisia juttuja (vaikka ei varmasti pahimmasta päästä olekaan). Kalja/viina on aina ostoslistalla, siitä ei tingitä koskaan, ei edes tiukassa rahatilanteessa. Minusta miehen arvomaailma on nyt jotenkin kieroutunut, mutta en tiedä, miten tämän asian voisi nätisti ottaa puheeksi. Inhoan yli kaiken nalkuttamista ja motkottamista, enkä periaatteessa halua toisen ihmisen mielihaluihin puuttua... Mutta tämmöistäkään menoa en enää kauaa kyllä katsele!
Mutta mutta: miten miehelle voisi tästä asiasta puhua? Riittääkö syyksi pelkkä "en tykkää, että juot", kun en itsekään ole mikään raivoraitis, eikä alkoholinkäytöstä periaatteessa ole mitään haittaa? Mies käy töissä, tekee osuutensa kotitöistä ja muutenkin meidän suhde on kunnossa - tämä juopottelu vaan alkaa kyllästyttää mua. En jaksa istua aina baarissa, enkä jaksa kuunnella miehen humalaisia juttuja (vaikka ei varmasti pahimmasta päästä olekaan). Kalja/viina on aina ostoslistalla, siitä ei tingitä koskaan, ei edes tiukassa rahatilanteessa. Minusta miehen arvomaailma on nyt jotenkin kieroutunut, mutta en tiedä, miten tämän asian voisi nätisti ottaa puheeksi. Inhoan yli kaiken nalkuttamista ja motkottamista, enkä periaatteessa halua toisen ihmisen mielihaluihin puuttua... Mutta tämmöistäkään menoa en enää kauaa kyllä katsele!
:attn: Mies oli ensirakkaus,oltiin onnellisia,sama ystäväpiiri ym.aina reissattiin porukalla ja muutenkin kaikki oli jees.Alkoholi ja pilvenpoltto kuvioissa jo silloin,mutta ei kummemmin häirinnyt kun silloin ei vielä näitä lapsiakaan ollut,oltiin tuskin parikymppisiä ja menopäällä 
Esikoista odottaessa-olin juuri sen kaksikymmentä-keskusteltiin aiheesta,että menemiset loppuu tai radikaalisti vähenee sillointällöin käymisiksi,ja äijä oli ihan mukana hommassa.Ja uskoin tietty sinisilmäsesti kun oltiin niin rakastuneita...idioottihan olin,mut hyvä se on näin jälkiviisaana manata.Tyttö syntyi -04,sektiolla maailmaan,ja tais isä siitä samantien lähtee muistaakseni synnäriltä varpajaisiin vetää perseet.Ja loppujen lopuks yksin hoidin muksun,kädenväännöllä sain isän himaan välillä olemaan meidänkin kanssa mutta aina oli hauskempaa muualla,eli kantabaarissa tai kavereilla tekemässä jotain toooosi tärkeetä.
Lastaan isä rakasti,ja minuakin,mutta tuli kaikki liian äkkiä sille miehelle eikä oikeen osannut käsitellä vastuuta tms.Oli vielä niin vauhti päällä.Kun aloin odottaa poikaa-tyttö silloin vajaan vuoden-olin itse ihan onnessani,mutta iloa varjosti tieto tilanteesta että yksin jäisin,kun ei miestä kotona näkynyt nytkään.Poika syntyi -06.
Pari kuukautta jaksoin odottaa ihme muutosta ja välillä isä jaksoikin olla kotona enemmän,mutta ei se enää riittänyt mulle.Mulla oli pääkopassa kaikki muuttunut ja olin täysin kyllästynyt ja katkera siitä että olin parisuhteessa yksin,ja myös kahden ihanan lapsen "yksinhuoltaja"vaikka paperilla olimme perhe.Muutin lasten kanssa pois kun poika oli 3kk,ryhdyin oikeaksi yksinhuoltajaksi ja jätin miehen kotikonnuilleen.Ei ollut helppoa aikaa silloin,eikä sen jälkeen,mutta välttämättömyys silti.
Jätän paljon kertomatta,enkä halua puhua miehestä pahaa,on nyt ihana isä silloin kun on lastensa kanssa ja rakastaa lapsiaan.Enkä myöskään mustamaalaa isää lapsille,ei ole tarpeellista.Hän yrittää olla osallistuva isä nyt,ja se riittää mulle.Lapset eivät muista aikaa kun asuttiin isin kanssa,ja iskällä oli joko krapula tai se oli sitä menossa hankkimaan.Olivat niin pieniä.Äijä tajus virheensä,ja koittaa nyt tehdä parhaansa.Minun kohdaltani se on jo myöhäistä,olen uudessa parisuhteessa miehen kanssa jolle perhe on nro.1 eikä alkoholilla oikeen ole edes sijaa.Odotamme yhteistä vauvaa parhaillaan,ja mies on hyvä miehenmalli myös minun lapsilleni ja mitään ongelmia lasten sopeutumisesta uutta miestäni kohtaan ei ole ollut.Tosin muksut vasta 3 ja 5,niin eiköhän niitä uhmakohtauksia vielä saavu...Vauvasta ovat innoissaan.Entinen mieheni ei ehkä niinkään ,mutta elämä jatkuu.Toivottavasti myös hänellä :hug:
Olen sitä mieltä että elämä on turhan lyhyt,jos sen meinaa viettää ihmisen kanssa jolle pullo on rakkaampi kuin sinä tai lapset.
Esikoista odottaessa-olin juuri sen kaksikymmentä-keskusteltiin aiheesta,että menemiset loppuu tai radikaalisti vähenee sillointällöin käymisiksi,ja äijä oli ihan mukana hommassa.Ja uskoin tietty sinisilmäsesti kun oltiin niin rakastuneita...idioottihan olin,mut hyvä se on näin jälkiviisaana manata.Tyttö syntyi -04,sektiolla maailmaan,ja tais isä siitä samantien lähtee muistaakseni synnäriltä varpajaisiin vetää perseet.Ja loppujen lopuks yksin hoidin muksun,kädenväännöllä sain isän himaan välillä olemaan meidänkin kanssa mutta aina oli hauskempaa muualla,eli kantabaarissa tai kavereilla tekemässä jotain toooosi tärkeetä.
Lastaan isä rakasti,ja minuakin,mutta tuli kaikki liian äkkiä sille miehelle eikä oikeen osannut käsitellä vastuuta tms.Oli vielä niin vauhti päällä.Kun aloin odottaa poikaa-tyttö silloin vajaan vuoden-olin itse ihan onnessani,mutta iloa varjosti tieto tilanteesta että yksin jäisin,kun ei miestä kotona näkynyt nytkään.Poika syntyi -06.
Pari kuukautta jaksoin odottaa ihme muutosta ja välillä isä jaksoikin olla kotona enemmän,mutta ei se enää riittänyt mulle.Mulla oli pääkopassa kaikki muuttunut ja olin täysin kyllästynyt ja katkera siitä että olin parisuhteessa yksin,ja myös kahden ihanan lapsen "yksinhuoltaja"vaikka paperilla olimme perhe.Muutin lasten kanssa pois kun poika oli 3kk,ryhdyin oikeaksi yksinhuoltajaksi ja jätin miehen kotikonnuilleen.Ei ollut helppoa aikaa silloin,eikä sen jälkeen,mutta välttämättömyys silti.
Jätän paljon kertomatta,enkä halua puhua miehestä pahaa,on nyt ihana isä silloin kun on lastensa kanssa ja rakastaa lapsiaan.Enkä myöskään mustamaalaa isää lapsille,ei ole tarpeellista.Hän yrittää olla osallistuva isä nyt,ja se riittää mulle.Lapset eivät muista aikaa kun asuttiin isin kanssa,ja iskällä oli joko krapula tai se oli sitä menossa hankkimaan.Olivat niin pieniä.Äijä tajus virheensä,ja koittaa nyt tehdä parhaansa.Minun kohdaltani se on jo myöhäistä,olen uudessa parisuhteessa miehen kanssa jolle perhe on nro.1 eikä alkoholilla oikeen ole edes sijaa.Odotamme yhteistä vauvaa parhaillaan,ja mies on hyvä miehenmalli myös minun lapsilleni ja mitään ongelmia lasten sopeutumisesta uutta miestäni kohtaan ei ole ollut.Tosin muksut vasta 3 ja 5,niin eiköhän niitä uhmakohtauksia vielä saavu...Vauvasta ovat innoissaan.Entinen mieheni ei ehkä niinkään
,mutta elämä jatkuu.Toivottavasti myös hänellä :hug: Olen sitä mieltä että elämä on turhan lyhyt,jos sen meinaa viettää ihmisen kanssa jolle pullo on rakkaampi kuin sinä tai lapset.
mä kovasti mietin että jättääkö vai ei... mies juo jokapäivä muutaman, ehkä 4-5 kaljan, viikonloppuna enemmänkin. Ei ole koskaan umpikännissä, ei pode krapulaa aamuisin, hoitaa työnsä ihan hyvin. Meillä on kaksi pientä lasta ja mä olen varma että tämä miehen kaljottelu vaikuttaa lapsiin, mies väittää että ei, koska hän ei toisaan ole varsinaisesti kännissä koskaan. Mä näen että hän muuttuu noiden muutaman kaljan jälkeen, mies väittää ettei muutu. En halua että lapset oppii siihen että jokapäiväinen kaljanjuonti on normaalia. Sitäpaitsi mua ällöttää koko mies nykyään, en enää tiedä kauanko jaksan. Tai että kannattaako edes yrittää. Mies ei myönnä että ongelmaa olisi, ja varmaan ulkopuolisenkaan silmin ongelmaa ei ole. Kaikki näyttää hyvältä ja mies on joka aamu pirteänä lähdössä taas töihin.
Ja onhan tuo jo terveydelle vaarallistakin, ja mikä rahanmeno... Mistä mä löydän faktaa näyttää että tuo on haitallista, niin perheelle kuin hänelle itselleenkin?
Ja onhan tuo jo terveydelle vaarallistakin, ja mikä rahanmeno... Mistä mä löydän faktaa näyttää että tuo on haitallista, niin perheelle kuin hänelle itselleenkin?
Tavallaan helpottavaa huomata, että muillakin on samanlaisia ongelmia. Jollain lailla miehen juominen on minullekin "ongelma". Jos on mahdollisuus niin mies juo arki-iltoina aina muutaman oluen, viikonloppuna sitten ehkä muutaman vielä lisää. Ei kuitenkaan käy baareissa eikä ole pahansuopainen.
Minusta on vain kurjaa kun huomaan hänessä heti muutoksen, jos hän ottaa yhdenkin oluen. Viinaa hän ei juo ainoastaan olutta. Sitten kun tähän lisätään vielä hänen 12 tuntiset työpäivät ja väsymys, niin ei hyvä. Olenkin sanonut miehelleni, että hän ei ole enää niin "terävä"kun on juonut pari olutta, mutta hän ei ymmärrä sitä, vaan puolustautuu ettei ole kännissä. no ei tavallaan olekaan, mutta...
Eron en usko olevan kuitenkaan ratkaisu tähän, vaikka tietenkin onhan sekin aina vaihtoehto, mutta siihen en todellakaan halua ruveta. Pääsääntöisesti kuitenkin muuten meillä menee suht hyvin.
Aivan kuten joku jo ylempänä kirjoitti että nalkuttaakaan ei haluaisi ja tiedän että siitä ei edes olisi mitään hyötyä.
Ainoa mitä olen keksinyt, että välttää miehen arkijuominen on keksiä jotain sellaiste menoa, minne pitää mennä autolla, niin silloin hän ei ota olutta. Mutta kun ei sitä voi joka ilta olla menossakaan.
Minusta on vain kurjaa kun huomaan hänessä heti muutoksen, jos hän ottaa yhdenkin oluen. Viinaa hän ei juo ainoastaan olutta. Sitten kun tähän lisätään vielä hänen 12 tuntiset työpäivät ja väsymys, niin ei hyvä. Olenkin sanonut miehelleni, että hän ei ole enää niin "terävä"kun on juonut pari olutta, mutta hän ei ymmärrä sitä, vaan puolustautuu ettei ole kännissä. no ei tavallaan olekaan, mutta...
Eron en usko olevan kuitenkaan ratkaisu tähän, vaikka tietenkin onhan sekin aina vaihtoehto, mutta siihen en todellakaan halua ruveta. Pääsääntöisesti kuitenkin muuten meillä menee suht hyvin.
Aivan kuten joku jo ylempänä kirjoitti että nalkuttaakaan ei haluaisi ja tiedän että siitä ei edes olisi mitään hyötyä.
Ainoa mitä olen keksinyt, että välttää miehen arkijuominen on keksiä jotain sellaiste menoa, minne pitää mennä autolla, niin silloin hän ei ota olutta. Mutta kun ei sitä voi joka ilta olla menossakaan.