galluppi, jos syöt ja ruuastasi löytyy

Sinulla on hirmuinen nälkä. saat ruuan lautasellesi ja sit kun syöt tunnet yht äkkiä, että suussasi on jotain kovaa, tai epämääräistä. vaikka luunpala tai kalaruoto tms. otatko sen pois ja jatkatko syömistä niin kuin mitään ei olis tapahtunut. vai loppuuko ruokahalusi siihen. itsellä loppuu, enää ei mene palastakaan alas sen jälkeen.

 

Yleensä syöminen loppuu siihen :x

Varsinkin lihoissa olevat jänteet ja läskikököt saa mun lähes oksentamaan :x :ashamed:

 

Jatkan syömistä kuin mitään ei olisi tapahtunut

 

Kyl mä suollan sen ylimääräsen suustani, jatkan kuitenki syömistä epäluuloisen näköisenä.

 

Riippuu siitä, mitä syö. Ruoto kalaruuassa on mun mielestä aika luonnollinen juttu, mutta jos se ruoto olisi vaikka vadelmaviinerissä, niin sitten taitaisi jäädä viineri syömättä.

 

En pysty enää syömään, ja mua yleensä oksettaa pitkään sen jälkeen. :x

 

luunpala?Kalanruoto? eI SE MIKÄÄN EPÄMÄÄRÄNEN OLE

eriasia jos sieltä löytyis hiu tai kärpänen.

 

Jää syömättä. Mulla nousee samantien pala kurkkuun ja sitten onkin jo juostava vessaan... :snotty: Vähän herkkis noitten rustojen ja ruotojen kanssa... :x

 

Jatkan syömistä....
Paitsi jos makkarastani löytyisi ihmisen hammas niinkuin eilen näin tv:stä että oli jossain löytynyt.... YÄK!!!! :/

 

Minulta jää syömättä jos löydän ruuasta hiuksen,karvan yms. Mut jos ruoto,jänne niin jatkat syömiostä tutkien joka palan.
Pakastevihanneksista löysin juuri etanan jolla oli se kuori selässä eli multa jäi syömättä se pussi vihanneksia vaikka olin jo kypsentänyt ne mikrossa.

 

Mä en pystyis syömään enää :$

 

\

Jää syömättä. Mulla nousee samantien pala kurkkuun ja sitten onkin jo juostava vessaan... :snotty: Vähän herkkis noitten rustojen ja ruotojen kanssa... :x

Oli pakko kurkata profiiliisi ja katsoa, minkä ikäinen olet Tuli nimittäin niin vahvasti mieleen kansakoulu 1960-luvulla ja miten eräässä kalakeittoannoksessani lautasta koristi mua hämmentyneesti tuijottava kalan silmä. Vielä melkein 40 vuotta myöhemminkin muistan, miten puistattavaa se keitto oli syödä...silmineen päivineen :x :x Muutenkin sekä koulu- että kotiruoka oli siihen aikaan aika inhaa just ruotojen, jänteiden ja rustojen osalta. Sellaista lihaa, mitä nykyisin käytetään kouluruuassa, ei sillä vuosikymmenellä syöneet kuin varakkaat. Kaupan lihatiskillä oli ihan erinäköistä tavaraa kuin nykyisin :x

 

Kyllä jatkaisin syömistä, ellein nyt joku ihan ruokaan kuulumaton 'esine' siellä olis.

Pahinta oli yksissä pikkujouluissa, kun kaveri joi glögilasin tyhjäksi, niin pohjalla oli lasinsiruja!! Hän meni valittamaan tajoilijalle, joka kysyi 'Haluatko uuden??'. No yllätys yllätys, ei kaveri halunnut uutta :x

 

Jos ruoto löytyy kalasta niin otan ruodon pois suusta ja jatkan syömistä.

Hiukset ja karvat on meillä kotiruoassa enemmän sääntö kuin poikkeus

 

\

Kyl mä suollan sen ylimääräsen suustani, jatkan kuitenki syömistä epäluuloisen näköisenä.

Sama täällä, jos se ylimääräinen on just joku luu tai ruoto tai kananmunan kuori tms. Mutta jos se taas olisi jotain outoa niin sitten jäisi varmaan loppu syömättä..

 

It depends :\| Sometimes i can eat almost everything sometimes not.

 

kalanruodosta ei mene jos se on kalassa, eikä esim jauhelihassa olevasta pienestä rustonpalasta, mutta hius on sellanen että :x :snotty:

 

juu,voin jatkaa syömistä jos ruoasta löytyy luu tai rusto.

mutta kerran olin kebabilla ja sieltä löytyi salaatin joukosta pieni mato ni se jäi kyllä syömättä!! :x siis koko annos.ja teki mieli viel oksentaa se mitä olin jo ehtinyt syömään..yäk!!!

 

jos suuhun tulee jotain ylimääräistä niin sen voi siirtää siististi sivuun esim kalaruuassa ruoto ja lihakastikkeessa luunpala.
Aina tietysti kannattaa itse perata kala niin ei jää ruotoja.
Sit jos ruuasta löytyy jotain sinne olennaisesti kuulumatonta niin sit on toinen juttu.

 

Esim. kun äitini tekemässä salaatissa mateli etana annoin sen jatkaa menoa lautasella ja söin salaatit. Mutta jos sattuma on epämääräinen enkä tiedä mikä se on niin voi ruokahalut tyrehtyä siihen.

 

Otan ruodon tai ruston pois suusta ja riippuen siitä mitä ruuasta löyty niin vähä tarkemmin sit ehkä tutkin että onko lisää. Hiukset ja karvat ei haittaa menoo, varsinki siis jos omia tai oman perheen ovat. Onkohan kerran käyny niin että jonku palan takia oon oksentanu ja sillon olin raskaana ja aikasta herkkänä alkuraskaudesta. Koirankarvoja oon varmaan nielly vaik kuin paljo.

 

Otan suustani ja jatkan syömistä, ehkä vähän tarkemmin katselen haarukallisia siitä etiäpäin.

Jos nyt jotain ihan outoa löytyy, niin sitten pitääpi harkita. Mutta yleensä syön kaikkea ja kaiken.