Ekassa meni lapsivedet sisätutkimuksessa 41+ ja 3,5h kuluttua alkoi säännölliset supistukset, joita jouduttiin myöhemmin voimistamaan oksitosiinilla. Avautumisvaihe ihan ok ja kohdunkaulanpuudute sekä ilokaasu riittivät. Ponnistusvaihe oli tuskaa, kun supistukset heikkenivät ja oksitosiinikaan ei niitä enää saanut voimistumaan, käytännössä ponnistin vauvan maailmaan lihasvoimin. Synnytyksen jälkeen olin tosi väsynyt. Episiotomia tehtiin. Toipuminen suht nopeaa.
Toka käynnistettiin 39+ kalvojen puhkaisulla. Säännölliset voimakkaat supistukset alkoi heti. Taas mentiin ilokaasulla ja juuri ennen ponnistamista tyrkkäsivät toiselle puolelle kohdunkaulanpuudutteen sekä pudendaalipuudutteen, joista ei apua ollut, kun vauva syntyi heti sen jälkeen parilla ponnistuksella. Synnytys oli nopea ja ehkä vähän rajukin, mutta helppo. Vauva olisi syntynyt, vaikka en olisi ponnistanut, kun tuntui että kroppa vaan puski tytön ulos. Kalvojen puhkaisusta syntymään aikaa kului 1h 45min. Pieni repeämä tuli, johon laitettiin ommel pari. Olin heti synnytyksen jälkeen voimissani ja alapääkin sieti istumista paremmin kuin esikoisesta.
Molemmat synnytykset oli kivoja kokemuksia. Kauhutarinoita en niistä saisi mitenkään.